Luku 8
Saulus vainoaa seurakuntaa
Myös Saulus hyväksyi Stefanoksen surmaamisen. Sinä päivänä puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia.
2. Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.
3. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja toimitti heidät vankilaan.
4. Evankeliumi leviää Jerusalemin ympäristöön
Filippos Samariassa
Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.
5. Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta.
6. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki.
7. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani.
8. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.
9. Kaupungissa oli ennestään muuan Simon-niminen mies, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa joku suuri.
10. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, seurasivat häntä ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan Suureksi."
11. He seurasivat häntä, koska hän oli pitkän aikaa hämmästyttänyt heitä noitatempuillaan.
12. Mutta kun he nyt uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
13. Simon itsekin uskoi, ja kun hänet oli kastettu, hän pysytteli Filippoksen seurassa. Nähdessään ihmeitä ja suuria voimatekoja hän hämmästyi.
14. Pietari ja Johannes Samariassa
Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen.
15. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen,
16. sillä hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
17. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
18. Kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, hän toi heille rahaa
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin tuo valta, että kenen päälle minä panen käteni, se saa Pyhän Hengen."
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet, että Jumalan lahja on rahalla saatavissa!
21. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tähän asiaan, sillä sinun sydämesi ei ole vilpitön Jumalan edessä.
22. Käänny siis pahuudestasi ja rukoile Herraa. Ehkä sinun sydämesi ajatus annetaan sinulle anteeksi.
23. Minä näen, että sinä olet täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
24. Simon vastasi: "Rukoilkaa puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä sanoitte."
25. Kun apostolit olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanaa, he lähtivät paluumatkalle Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monissa Samarian kylissä.
26. Filippos ja etiopialainen hoviherra
Herran enkeli puhui Filippokselle: "Nouse ja mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gazaan ja on autio."
27. Hän nousi ja lähti. Siellä kulki etiopialainen mies, eunukki, Etiopian kuningattaren eli kandaken mahtava hoviherra ja koko hänen aarteistonsa hoitaja. Hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28. ja oli nyt paluumatkalla, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajaa.
29. Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele noiden vaunujen vierellä."
30. Filippos juoksi vaunujen luo, kuuli miehen lukevan profeetta Jesajaa ja kysyi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
31. Tämä vastasi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, jos kukaan ei minua opasta?" Hän pyysi Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä.
32. Raamatunkohta, jota hän luki, oli tämä:
"Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, ja niin kuin karitsa on hiljaa keritsijänsä edessä, ei hänkään suutaan avannut.
33. Hänen alentumisensa tähden häneltä evättiin oikeus. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otettiin pois maan päältä."
34. Hoviherra sanoi Filippokselle: "Pyydän sinua sanomaan: kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
35. Filippos alkoi puhua ja lähtien tästä raamatunkohdasta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36. Tietä kulkiessaan he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
37. [Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."](10)
38. Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
39. Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois, eikä hoviherra enää nähnyt häntä. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
40. Mutta Filippos tavattiin Asdodissa. Hän kulki kaikissa
kaupungeissa evankeliumia julistaen, kunnes tuli Kesareaan.