Luku 18. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 18:1-28)
Paavali Korintossa
1."Korintto", Akaian maakunnan pääkaupunki, oli suuri kauppakaupunki, jolla oli kaksi merkittävää satamaa. Siellä oli eräiden tietojen mukaan jopa puoli miljoonaa asukasta, ja varsin paljon tietoa sen ajan olosuhteista sisältyy Paavalin Korinton seurakunnalle kirjoittamiin kahteen kirjeeseen. Roomalainen kenraali Lucius Mummius oli hävittänyt kaupungin raunioiksi vuonna 146 eKr. Vasta sadan vuoden kuluttua Julius Caesar rakennutti sen uudelleen Rooman siirtokunnaksi. Korintto oli tunnettu paitsi kauppa- ja kulttuurikeskuksena myös siveettömyydestään. Siellä palveltiin Afroditea, rakkauden jumalatarta, ja sanotaan, etteivät Sodoma ja Gomorra pahimmillaankaan kyenneet tässä suhteessa kilpailemaan Korinton kanssa. »Elää kuin korinttolainen» tuli sananparreksi. Paavali ymmärsi, että tähän kaupunkiin olisi välttämättä muodostettava voimakas seurakunta, ja hän viipyi siellä yli puolitoista vuotta (j. 11 ja 18). Hän sanoo myöhemmin Korinton seurakuntaa apostolinvirkansa sinetiksi (1 Kor 9:1-2).
2.Aluksi Paavali oli Korintossa yksin. Hänen matkatoverinsa eivät olleet vielä tulleet Makedoniasta (j. 5). Hänen tapaamansa Akylas ja Priskilla olivat kuitenkin hänelle myöhemmin suureksi avuksi. Tämä aviopari oli kotoisin Pontosta Mustanmeren rannalta, ja sieltähän oli juutalaisia Jerusalemissa ensimmäisenä helluntaina (2:9). He olivat asuneet Roomassa, mutta olivat joutuneet lähtemään sieltä keisari Klaudiuksen karkotettua asetuksella kaikki juutalaiset v. 49. He olivat Paavalin saapuessa juuri muuttaneet Korinttoon. Hän liittyi heidän seuraansa, koska heillä oli sama ammatti. Ei tiedetä, olivatko he kristittyjä jo silloin, kun hän tapasi heidät ensi kerran. He menivät Paavalin kanssa Efesoon (j. 18) ja jäivät sinne Paavalin jatkaessa matkaa Syyrian Antiokiaan. Efesossa he auttoivat Apollosta (jj. 24-27). Efesosta he myös lähettivät terveisiä Korinton seurakunnalle (1 Kor 16:19), joka oli heille edelleen rakas. Efeson seurakunta kokoontui heidän kodissaan. Room 16:3-5:stä näkyy, että he muuttivat myöhemmin takaisin Roomaan. Paavali kiittää heitä heidän palvelualttiudestaan ja mainitsee myös Rooman seurakunnan kokoontuneen heidän kodissaan.
3.Rabbiinien periaatteena oli opettaa kansaa kouluttamaan poikansa johonkin käsityöammattiin. Sananparressakin sanottiin, että joka ei opettanut pojalleen ammattia, rohkaisi häntä varkaaksi. Kaikilla arvovaltaisilla rabbiineilla oli ammatti. Kuuluisa Hillel oli puunleikkaaja ja hänen aikalaisensa Sammai kirvesmies.
4.Nämä kreikkalaiset etsivät totuutta juutalaisten uskonnosta. Sana "sai ... uskomaan (peithè)" on käännetty toisaalla myös 'yllyttää' (Matt 27:20). Tässä se on ymmärrettävä niin, että hän opetti heitä ja todisti sanansa vakuuttavasti (vrt. j. 5).
5.Eräiden käsikirjoitusten mukaan olisi käännettävä, että Paavali »oli hengessään ahdistettu todistaessaan juutalaisille ...» Työtovereiden saapuminen rohkaisi häntä varmasti ja antoi työhön lisävoimia. Paavalilla oli sisäinen pakko julistaa (ks. Jer 20:9; 23:9). Paavali puhui avoimesti Jeesuksesta Messiaana. Puhuttuaan juutalaisille lunastajan välttämättömyydestä hän selvitti pyhien kirjoitusten avulla, että Jeesus oli se Vapahtaja, josta profeetat olivat ennustaneet.
6.Kukaan ei voi sanoa itseään tässä mielessä viattomaksi yrittämättä ensin julistaa evankeliumia. Paavalin käytäntö oli koko ajan ollut mennä ensin juutalaisten luo yhdistääkseen sitten heidät ja pakanat yhdeksi seurakunnaksi. Kun juutalaiset eivät halunneet uskoa, oli pakanoiden vuoro. Tästä lähtien hän kääntyi lopullisesti pakanoiden puoleen. Sanat "he vastustivat" viittaavat laajaan, yhtenäiseen vastarintaan. Tähän johti julistus Jeesuksesta.
7.Paavali ei muuttanut Akylaan ja Priskillan luota siksi, että olisi kyllästynyt heihin, vaan päästäkseen paremmin kosketukseen pakanoiden kanssa. Titius Justuksen talo oli aivan synagoogan vieressä. Paavali oli lähettyvillä siltä varalta, että joku siellä olevista halusi ottaa yhteyttä häneen. Justus oli kaikesta päätellen pakana, mutta yksi »jumalaapelkäävistä», joille juutalaisten uskonto oli tuttu.
8.Toiminnan menestyminen näkyy siitä, että monet tulivat uskoon ja kastattivat itsensä. On kuitenkin ilmeistä, että Paavali oli tuolloin melko masentunut ja apea (1 Kor 2:3). Uskoon tulleissa oli sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Yksi heistä oli Gaius, joka antoi talonsa kristittyjen kokoontumispaikaksi. Paavalin käydessä Korintossa toisen kerran tämä Gaius oli sekä Paavalin että seurakunnan isäntänä (Room 16:23). Tässä yhteydessä mainittakoon muitakin nimiä: Stefanas perhekuntineen (1 Kor 16:15), Fortunatus ja Akaikus (1 Kor 16:17) sekä Erastus ja Kvartus (Room 16:23). Krispus mainitaan myös 1 Kor 1:14:ssä.
9.Paavali koki jonkinlaisen vastareaktion. Hän oli julistanut rohkeasti. Hän oli jopa asunut pakanan kodissa aivan synagoogan vieressä. Nyt tuuli alkoi yltyä myrskyksi, ja juuri silloin Herra puhui hänelle näyssä. Sellainenkin mies kuin Paavali tarvitsi rohkaisua. Jumala ei olisi sanonut hänelle »älä pelkää», ellei hän olisi ollut sen tarpeessa. Kenties hän alkoi pelätä olleensa liian rohkea. Hän, joka tuli Korinttoon peläten ja vavisten (1 Kor 2:3), sai kokea täällä vielä suuria voittoja.
10.Paavali oli ehkä ollut niin masentunut, että oli aikonut lähteä Korintosta. Jos asia oli niin, Jumala pani hänelle tehokkaan esteen. Paavali sai tietää sellaisia salaisuuksia, joita Jumala ei yleensä paljasta. Näitä sanoja ei lausuttu silloin, kun Korintossa oli suuri ja vakiintunut seurakunta, vaan hetkellä, jolloin Herran palvelija oli antamaisillaan periksi. Voimme vain kuvitella, miten tyystin toisella tavalla hän näki tilanteen kulkiessaan sen jälkeen kaupungilla. Monet hänen kohtaamistaan ihmisistä voitettaisiin Kristukselle!
11.Puolentoista vuoden aikana tähän synnilliseen kaupunkiin kasvoi suuri seurakunta, jolta ei puuttunut mitään armolahjaa (1 Kor 1:7). Tähän aikaan Paavali kirjoitti jo muutamia niistä kirjeistä, joita on säilynyt Raamatussa. Hän laati mm. molemmat Tessalonikalaiskirjeet, ensimmäisen n. vuonna 51.
12."Gallionin" virka-aika Akaiassa oli vuosina 51 ja 52. Tämän tiedämme katkelmina löytyneestä kiveenkirjoitetusta keisari Klaudiuksen kirjeestä, joka on Apostolien tekojen ajanmäärityksen eräänä kiintopisteenä. Se on vuodelta 52 ja siinä puhutaan Gallionista. Hän oli tunnetun roomalaisen valtiomiehen ja stoalaisfilosofin Senecan vanhempi veli. Seneca oli myös Neron opettaja. Gallion oli alun perin nimeltään Marcus Annaeus Novatus, mutta otti myöhemmin nimekseen Annaeus Junius Gallio kasvatusisänsä, rikkaan Lucius Junius Gallion mukaan. Senecan väkivaltaisen kuoleman jälkeen Nero pakotti myös Gallionin tekemään itsemurhan v. 65.
13.Mooseksen laki kuului niihin, jotka olivat nk. roomalaisten vapauslakien suojeluksessa. Paavalin katsottiin rikkoneen epäilemättä juuri Mooseksen lakia. Ainakin Gallion käsitti asian niin (j. 15). Väitettiin ehkä, että Paavali julisti uskontoa, joka ei ollut laillisesti tunnustettu, ja että hän siksi ansaitsi rangaistuksen. Vrt. Filippissä (16:21) ja Tessalonikassa (17:6) esitetyt syytteet.
14.Gallion ei halunnut sekaantua tähän asiaan, koska ei ollut mitään todisteita rikoksesta. Roomalaiset suhtautuivat sitä paitsi yleensä halveksien uskonnollisiin väittelyihin. Gallion näyttää arvanneen syyttäjien aikeet. Hän ei itse halunnut olla missään tekemisissä kristittyjen kanssa, eikä hän myöskään halunnut sekaantua uskonnollisiin selkkauksiin. Paavali ei saanut tilaisuutta puolustautua, koska virallista syytettä ei ollut esitetty. Todennäköisesti Paavali olisi mielellään kertonut, mitä hän julisti, mutta Gallionia se ei kiinnostanut.
15.Käskynhaltija teki viisaasti, kun ei antanut tuomiota uskonnollisessa riita-asiassa, jota hän itse ei ymmärtänyt. Mahdollisesti hänen asenteensa johtui ylenkatseesta hänen taikauskona pitämiään asioita kohtaan tai siitä, että hän piti kaikkia uskontoja yhtä hyvinä ja uskoi niiden eroavan toisistaan vain sanojen ja nimien osalta.
16.Juutalaiset yllättyivät varmasti tästä äkillisestä kiukunpuuskasta, olihan käskynhaltija tunnettu lempeydestään ja ymmärtämyksestään. Mutta he eivät voineet muuta kuin lähteä pois. Väkivaltaa tuskin käytettiin, vaikka sanotaankin Gallionin ajaneen heidät pois.
17."Soostenes" saattoi olla Krispuksen seuraaja synagoogan esimiehenä (j. 8). Mutta yhtä hyvin esimiehiä on saattanut olla useita. "He kaikki" tarkoittaa epäilemättä paikalla ollutta kansanjoukkoa. Soostenes oli ilmeisesti ollut juutalaisten puhemiehenä käskynhaltijan luona, mutta kun asiassa ei päästykään eteenpäin, tuuli kääntyi heille vastaiseksi. Tämä osoittaa, miten helposti juutalaisvastaiset tunteet tuohon aikaan kuohahtivat. Jos tämä on se sama Soostenes, joka lähetti yhdessä Paavalin kanssa Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen (1 Kor 1:1), hänen on täytynyt muuttaa myöhemmin Efesoon. Gallionin välinpitämättömyys ei merkitse sitä, että hän oli väkivallan kannalla. Mutta se osoittaa hänen halveksuntansa juutalaisia kohtaan tällaisessa asiassa. Lisäksi hän tällä tavalla vei juutalaisilta halun aiheuttaa lisää levottomuutta.
Paavali palaa Syyrian Antiokiaan
18."Vielä jonkun aikaa, siis" jakeessa 11 mainitun puolentoista vuoden lisäksi. Paavalilla ei ollut mitään kiirettä lähteä Korintosta, vaikka hän olikin saanut osakseen vastustusta. Hänen mukaansa lähteneitä saattoi olla useampiakin, vaikka Akylas ja Priskilla ovat ainoat nimeltä mainitut. "Kenkrea" oli Korinton satamakaupunki lännessä. Mainittu "lupaus" oli niin sanottu nasiirilupaus (4 Moos 6:1-21, vrt. Apt 21:24). Nasiiri merkitsee 'erotettu, vihitty'.
19."Efeso" oli roomalaisen Aasian provinssin pääkaupunki, suuri kaupunki, jossa lienee ollut yli 200 000 asukasta. Se oli Kayster-joen suulla. Kaupunki oli saanut kunnianimen »Aasian valo». Se oli Artemis jumalattaren palvonnan keskus, ja tälle jumalattarelle oli pystytetty suuri temppeli, jota pidettiin yhtenä antiikin ajan seitsemästä ihmeestä. Efesossa oli lisäksi suuri temppeli Augusteum, joka oli tarkoitettu keisarin palvontaan. Efesossa oli suuri juutalaissiirtokunta. Paavali oli saanut osakseen vastustusta monissa synagoogissa. Mutta mikäli hänestä riippui, kaikkien juutalaisten oli Jumalan tahdon mukaan saatava kuulla evankeliumi. Siksi hän meni täälläkin synagoogaan. Aiemmin Pyhä Henki oli estänyt Paavalia julistamasta evankeliumia Efesossa (16:6), mutta nyt siihen oli sopiva aika. "Heidät" tarkoittaa Akylasta ja Priskillaa sekä mahdollisesti muitakin korinttolaisia (j. 19).
20."Suostua (epineuè)" on vanha verbi, joka voidaan kääntää 'nyökätä suostumukseksi'. Sanaa ei käytetä muualla Ut:ssa.
21.Paavali tuli myöhemmin takaisin Efesoon (19:1), j a silloin hän viipyi siellä kolme vuotta. "Jos Jumala suo" tähdentää sitä, että hän halusi ennen kaikkea elää Jumalan tahdon mukaisesti. Joidenkin käsikirjoitusten mukaan Paavali perusteli lähtöään sanoilla: »Minun on välttämättä vietettävä tuleva juhla Jerusalemissa.» Hän tarkoitti ehkä pääsiäisjuhlaa.
22."Vaeltaa ylös" oli yleinen Jerusalemiin matkustamisesta käytetty ilmaisu, jolla on sekä maantieteellinen että hengellinen merkitys. Epäilemättä Paavalin otti nyt vastaan koko seurakunta Jaakobin ja vanhimpien johdolla, ja hän sai kertoa heille toisen lähetysmatkan tapahtumista. "Kesarea" on aikojen kuluessa tunnettu monella nimellä: Cesarea Stratonos, Cesarea Sebaste ja »merenrannan Kesarea». Se oli satama, jonka kautta kaikki lännestä tulevat matkustajat tulivat Jerusalemiin. Täältä tiet johtivat Jerusalemin lisäksi myös Egyptiin, Tyyroon, Siidoniin ja Syyrian Antiokiaan. "Antiokiasta" Paavali ja Silas olivat lähteneet kolme vuotta aikaisemmin matkaan, ja veljet olivat jättäneet heidät Herran armon haltuun (15:40). Nyt oli luonnollista palata lähtökohtaan, seurakuntaan, jolla oli ollut niin suuri merkitys evankeliumin viemisessä kaikkeen maailmaan. Tähän päättyy toinen lähetysmatka, joka tehtiin todennäköisesti vuosina 49-51.
Kolmas lähetysmatka alkaa
23.Ei tiedetä, miten kauan Paavali viipyi Antiokiassa. Mutta aloittaessaan kolmannen lähetysmatkansa hän ei mennyt Antiokiasta suoraan Galatiaan »Kilikian portin» kautta eikä myöskään ensin Frygiaan ja sen jälkeen Galatiaan, kuten edellisellä kerralla. Tässä tarkoitetaan Galatian aluetta (nykyisen Ankaran ympäristöä) eikä kauemmas etelään ulottunutta Galatian provinssia. Paavali ei näytä myöskään käyneen Lykaonian seurakunnissa. Antiokiasta Galatian Taviumiin oli 660 km, eli kolmen viikon matka, jos lasketaan yksi lepopäivä viikkoa kohti. Paavali jatkoi sitten matkaansa edelleen Efesoon. Antiokiasta Efesoon oli yli 1000 km. Paavali matkusti paikkakunnalta toiselle ja vahvisti uskovia. Jotkut olettavat hänen kirjoittaneen Galatalaiskirjeen tällä matkalla. Katso ko. kirjeen johdantoa ja Apt 14:28:n selitystä.
Apollos Efesossa
24."Aleksandria" oli idän ja lännen kohtauspaikka ja ja eräänlainen uusien ajatusten sulatusuuni. Se oli maailmankaupan keskus ja merkittävä kulttuurikaupunki. Aleksandriassa käännettiin vanhat hepreankieliset kirjoitukset kreikaksi (n. v. 250 eKr.), ja siellä syntyi raamatuntulkintakoulu sekä kreikkalaisia filosofikouluja. "Apolloksen" sanotaan olleen "väkevä raamatuissa". Tämä on Jumalan valtakunnassa käyttökelpoisuuden edellytys. Mutta hyvä sanantuntemus ei tarkoita vain sanan kirjaimellista osaamista. Tarvitaan myös täyttymistä Raamatun Hengellä.
25.Hänen julistuksessaan Kristuksesta ei ollut mitään väärää, ja häntä voitiin epäilemättä pitää opetuslapsena samoin kuin niitä kahtatoista muuta, jotka Paavali myöhemmin tapasi Efesossa (19:1). Mutta heidän laillaan hänkään ei tiennyt riittävästi "Herran tiestä". Hän oli innokas totuuden julistaja, mutta todennäköisesti hän ei tiennyt Jeesuksesta enempää kuin mitä Johannes oli julistanut. Sen, mitä hän tiesi, hän kuitenkin julisti oikein. Voi tuntua oudolta, että joku vielä tuolloin tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen ja kuitenkin tiesi jotakin Jeesuksesta. Apollos oli kotoisin Aleksandriasta, jossa ei ollut kristillistä seurakuntaa, mutta ehkä hän oli tavannut juutalaisia, jotka olivat olleet Juudeassa Johanneksen aikana, ja oli heiltä saanut kuulla myös Jeesuksesta.
26.Apolloksen ja Efeson kahdentoista opetuslapsen tapausta on vaikea täydellisesti selvittää. Tiedämme kuitenkin, että Johannes oli toimintansa aikana saanut paljon opetuslapsia. Jotkut näistä olivat varmasti lähteneet Rooman valtakunnan muihin osiin julistamaan hänen sanomaansa. Näiden Johanneksen opetuslasten kautta uskoon tulleilla ihmisillä ei ollut mitään yhteyttä Juudean tapahtumiin. He harjoittivat siis jonkin aikaa eräänlaista rinnakkaistoimintaa kristittyjen seurakunnan työn kanssa. Opetettuaan Apollosta Akylas ja Priskilla lähettivät yhdessä seurakunnan kanssa hänet Korinton veljien luo (j. 27). Efesossa hän puhui synagoogassa, mutta Korintossa hän toimi aktiivisesti kristittyjen seurakunnassa.
27.1 Kor 1:10-12:ssa ja 3:4-6:ssa Paavali mainitsee Apolloksen toiminnasta Korintossa. Seurakunnassa oli hajaannusta, ja siellä oli mm. joukko, joka kannatti Apollosta. Paavali nuhtelee heitä. Heillä ei ollut syytä palvoa Paavalia eikä Apollosta. Nämä olivat vain työmiehiä, mutta kasvun antoi Jumala. 1 Kor 16:12:ssa Paavali ilmaisee luottavansa Apollokseen. Luther ja monet muut uskovat Apolloksen kirjoittaneen Hebrealaiskirjeen. Ks. myös Tiit 3:13. Apollos oli varmasti kuullut Akylaalta ja Priskillalta paljon Korinton seurakunnasta. Hän halusi mielellään päästä sinne jatkamaan Paavalin työtä. Hän olikin Akaian kristityille suureksi avuksi. Efesolaiset olisivat ehkä itsekin tarvinneet häntä, mutta he soivat toisillekin mahdollisuuden kuulla hänen selkeätä julistustaan.
28.Apolloksen julistus ei ollut ainoastaan mielenkiintoista vaan myös vakuuttavaa. Saman sävyn huomaamme Pietarin ja Paavalin julistuksessa juutalaisten parissa (2:29 ss.; 13:32 ss.; 18:5). Kannattaa panna merkille, että Apollos menestyi hyvin Korinton juutalaisten keskuudessa. Paavali oli saanut osakseen paljon vastustusta heidän taholtaan (j. 6). Paavali ei kuitenkaan tullut siitä kateelliseksi. Vrt. myös 1 Kor 1:10 ss; 3:1 ss.