Luku 16. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 16:1-40)
Paavali kutsuu Timoteuksen mukaansa
1."Derben ja Lystran" väli oli 80-90 km, mutta nämä kaksi kaupunkia mainitaan usein yhdessä. Työn tuloksista ei puhuta, vaan kerronta keskittyy nuoreen mieheen, josta oli tuleva Paavalin läheisimpiä työtovereita. Timoteuksesta tuli kristitty luultavasti Paavalin ensi käynnillä, 14:6 ss. Paavali kutsuu nimittäin häntä »pojakseen uskossa» (1 Tim 1:2; 1 Kor 4:17). Hän näyttää kasvaneen selvästi uskossa Paavalin ensimmäisen ja toisen käynnin välisenä aikana. Hänen äitinsä oli nimeltään Eunike ja isoäitinsä Loois (2 Tim 1:5). Nämä olivat kumpikin uskovia juutalaisia. Timoteuksen kreikkalainen isä ei todennäköisesti ollut kristitty.
2.Timoteuksen ei tarvinnut pyytää suosituksia, sillä kaikki uskovat puhuivat hänestä hyvää. Hän oli varmasti tähän aikaan hyvin nuori, sillä toimiessaan useita vuosia myöhemmin Efesossa, hän oli vielä vaarassa tulla ylenkatsotuksi nuoruutensa vuoksi (1 Tim 4:12).
3.Juutalaiset eivät olisi halunneet kuulla Paavalia, jos tämä olisi pitänyt mukanaan ympärileikkaamatonta, eivätkä he tietenkään olisi ottaneet vastaan Timoteusta. Sekä Timoteusta että Paavalia olisi pidetty saastaisina eikä heitä mm. olisi päästetty synagoogaan. Timoteuksen ympärileikkaaminen oli välttämätön toimenpide senhetkisiä olosuhteita ajatellen. Mutta se ei merkinnyt sitä, että Timoteus olisi siitä lähtien ollut kaikkien Mooseksen lain säädösten alainen. Häntä ei ympärileikattu, jotta hän olisi saavuttanut vanhurskauden lain mukaan. Hänet oli jo vanhurskautettu uskon kautta Kristukseen. Saattaa tuntua oudolta, ettei häntä ollut ympärileikattu jo aikaisemmin. Juutalaisen lain mukaan hän nimittäin oli juutalainen, koska hänen äitinsä oli juutalainen. Hänen sanotaan myös tunteneen pyhät kirjoitukset lapsuudestaan saakka (2 Tim 3:15). Mahdollisesti hänen kreikkalainen isänsä oli estänyt ympärileikkauksen. Gal 2:3-5:ssä Paavali sanoo, ettei kreikkalaista Tiitusta pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Hänen kohdallaan olisi ollut kyse lain ikeen alle suostumisesta.
4.Nämä kolme miestä matkustivat kaikkiin kaupunkeihin, joihin oli syntynyt seurakunta, mukanaan Jerusalemista lähetetty kirje. Galatalaisiin kirje ei vaikuttanut pysyvästi toivotulla tavalla. Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen oikaistakseen vääristymiä Galatian seurakunnissa. Hänen kirjeensä on paljon ankarampi kuin Jerusalemin apostolien kirje. Jerusalemin kirjettä ei mainita Galatalaiskirjeessä. "Säädökset (dogma)". Samaa sanaa käytetään Luuk 2:1:ssa keisari Augustuksen käskystä. Vrt. myös Apt 17:7.
5.Tulokset ilmenivät kahdella tavalla, sisäisenä voimistumisena ja ulospäin suuntautuvana evankelioimisena. Tämä on kristillisen seurakunnan oikea ja normaali kehityskulku, joka näkyy useissa Apostolien tekojen kohdissa.
6.Aasialla ei tarkoiteta koko Vähää-Aasiaa. Se viittaa tässä Rooman provinssiin, joka perustettiin v. 133 eKr. ja käsitti Mysian, Lyydian, Frygian ja Kaarian. Sitä kutsuttiin nimellä "Asia proconsularis" hallitusmiehensä prokonsulin mukaan. Pääkaupunki oli Efeso. Vaikka he eivät nyt saaneet julistaa evankeliumia Aasiassa, se ei jäänyt vaille todistusta. Ilm 2:ssa ja 3:ssa mainitut seitsemän seurakuntaa sijaitsivat näillä seuduilla, joten sielläkin siis oli joku saarnannut evankeliumia. On syytä olettaa, että Paavalin tarkoitus oli matkustaa Efesoon, mutta kun Pyhä Henki esti sen, hän kulki työtovereineen ensin pohjoiseen Frygiaan ja sitten itään Galatiaan päin.
7.Lähestyessään "Mysiaa" he olivat lähempänä Kreikkaa kuin koskaan aikaisemmin. Maakunta rajoittui pohjoisessa "Bityniaan", idässä Frygiaan ja lännessä Aigeianmereen. Pyhä Henki kielsi heitä menemästä Bityniaan siksi, että hän tahtoi johdattaa heidät Eurooppaan. Myöhemmin Pietari kirjoitti Bitynian kristityille (1 Piet 1:1). Bityniaa ei siis laiminlyöty, vaikkakaan siellä ei nyt päästy julistamaan evankeliumia. "Jeesuksen Henki", tämä Pyhän Hengen nimitys esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä.
Yöllinen kutsu Makedoniaan
8."Trooas" oli tärkeä kaupunki. Se oli rakennettu n. 25 km:n päähän muinaisen Troijan raunioista. Kaupungissa oli hyvä satama, ja sieltä oli helppo päästä laivalla Eurooppaan. Todennäköisesti matka kulki Mysian rannikolla sijaitsevan Adramyttionin kautta. Trooas ei kuulunut Mysiaan eikä myöskään Aasian provinssiin, vaan muodosti itsenäisen Rooman valtakuntaan kuuluvan alueen. He eivät näytä toimineen Trooaassa. Joka tapauksessa he kokivat siellä suuria, sillä he saivat tietää heitä odottavasta tehtävästä. Jumalan tarkoitus oli, että he matkustaisivat mahdollisimman pian Euroopan puolelle. Myöhemmin Trooaaseenkin perustettiin seurakunta (20:5 ss.; 2 Kor 2:12; 2 Tim 4:13).
9.Heti heidän saavuttuaan Trooaaseen sama Henki, joka oli aikaisemmin estänyt heitä (jj. 6-7, antoi heille tehtävän ja ilmoitti, minne heidän oli määrä mennä. Tässä näyssä huipentuivat ne lukuisat Hengen ilmoitukset, joita Jumala oli käyttänyt ohjatessaan palvelijansa Eurooppaan. "Yöllä" viittaa siihen, että näky tuli jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Paavali ei nähnyt enkeliä, vaan "makedonialaisen miehen", joka pyysi häntä tulemaan apuun.
10.Tässä Luukas käyttää ensimmäisen kerran Apostolien teoissa pronominia "me", mikä viittaa siihen, että hän oli itse mukana. Jakeeseen 17 saakka hän kirjoittaa »me». On arveltu Luukkaan joutuneen lääkärinä tekemisiin Paavalin kanssa Trooaassa. Aivan varmaa on, että he olivat tunteneet toisensa Antiokian ajalta lähtien. Eräs käsikirjoitus antaa ymmärtää, että Luukas oli mukana koko matkan ajan. Kielen kannalta Makedoniassa toimiminen ei tuottanut mitään vaikeuksia. Aasian tavoin sekin oli Rooman provinssi. "Käsitimme (symbibadzè)" merkitsee myös 'liittää yhteen', 'näyttää toteen', 'tehdä johtopäätös'. Vrt. Apt 9:22 ja Kol 2:2.
Lyydian kääntymys Filippissä
11."Samotrake" on saari Aigeianmeren koillisosassa, 40 km Traakian rannikolta. Saarella on vuori, joka on n. 1600 m korkea ja sen vuoksi hyvä merkki merenkulkijoille. "Neapoli 'Uusi" kaupunki', on nykyinen Kavalla. Siellä oli yksi Makedonian etelärannikon harvoista satamista. Purjehduksen kestoaika, kaksi vuorokautta, osoittaa, että tuuli oli suotuisa. Heidän purjehtiessaan myöhemmin päinvastaiseen suuntaan matka kesti viisi päivää (20:6).
12."Filippi" oli vain 14 km:n päässä Neapolista. Kaupunki oli saanut nimensä Aleksanteri Suuren isän, Makedonian Filip 11:n mukaan. Se oli roomalainen siirtokunta. Roomalaiset olivat jakaneet Makedonian neljään alueeseen. Filippi kuului ensimmäiseen, jonka pääkaupunki oli 50 km:n päässä oleva Amfipoli (17:1). Koko Makedonian pääkaupunki oli Tessalonika. Tärkeä roomalainen tie "Via Egnatia" kulki suoraan kaupungin halki. Se johti länteen Adrianmerelle, siis Roomaa kohti. Monet Filippin asukkaista olivat eläkkeelle jääneitä sotaveteraaneja.
13.Paavali ei tavannut ainakaan heti miestä, jonka oli nähnyt näyssä. Eikä hän myöskään jäänyt odottamaan sitä, vaan saarnasi niille, jotka olivat paikalla, tässä tapauksessa muutamille naisille. Vieraat uskonnot saivat pitää jumalanpalveluksiaan kaupungin portin ulkopuolella. Tässä mainittu kokouspaikka sijaitsi Angites-virran rannalla vähän matkaa länteen kaupungista. Paavalin tapana oli alkaa työ synagoogasta, mutta Filippissä juutalaisia oli ilmeisesti niin vähän, ettei synagoogaa ollut. Jos paikkakunnalla oli kymmenen miespuolista juutalaista, sinne oli oikeus perustaa synagooga. Kristillinen herätys alkoi rukouspaikalla olleista muutamista juutalaisista. Koska ei kokoonnuttu synagoogassa, pakanakristitty Luukas sai olla mukana.
14."Tyatiran kaupunki" oli Lyydian maakunnassa Vähässä-Aasiassa. Se oli tunnettu kutomoistaan ja purppuravärjäämöistään. "Lyydia" oli purppurakankaiden paikallinen myyjä Filippissä. Tyatirassa oli juutalainen siirtokunta, ja hän oli luultavasti siellä tullut Jumalaan uskovaksi. Lyydia, joka oli epäilemättä ns. »portin proselyytti» (ks. 13:43), oli rukouspaikassa kokoontuvien johtaja. Hän oli nähtävästi varakas, sillä hänellä oli talo, johon hän saattoi majoittaa ainakin neljä miestä (j. 15). "Herra avasi hänen sydämensä" ottamaan vastaan sanan. Hän on ensimmäinen Ut:ssa mainittu eurooppalainen kristitty. Mutta tähän aikaan oli Roomassa luultavasti jo pakanakristittyjä.
15.Hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Perheen yhteenkuuluvuus oli voimakas, ja Jumalaa pelkäävät perheenjäsenet noudattivat Lyydian esimerkkiä. Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että tullessaan kaupunkiin tai kylään heidän tulisi mennä sellaisen luo, joka oli arvollinen, ja pysyä siellä. Filippissä ei ollut vaikea noudattaa tätä ohjetta. Lyydia kutsui Paavalin ja hänen seuralaisensa luokseen ja osoittautui heidän toivottamansa rauhan arvoiseksi (Matt 10:11-13). Kaupunkiin muodostui seurakunta, jonka tunnemme hyvin Filippiläiskirjeen perusteella. Luukas jäi ilmeisesti Filippiin Paavalin jatkaessa matkaansa.
16.Rukouspaikassa kokoontumista jatkettiin, ja pian kaikki tunsivat paikan. Lähetyssaarnaajat törmäsivät erääseen pakanuuden pahimmista ilmenemismuodoista. Evankeliumeista ilmenee, että riivattuna oleminen oli varsin tavallista. Tietoja tulevaisuudestaan haluavat kävivät tämän tytön luona, mutta kukaan ei saanut mitään ilmaiseksi. Siitä hänen isäntänsä pitivät huolen. "Tietäjähenki (pneuma Pythènos)": Python on kreikkalaisessa mytologiassa käärme t. lohikäärme, jonka sanottiin suojelleen Delfoin oraakkelia ja jonka Apollon oli tappanut. Historioitsija Plutarkhos kertoo, että hänen aikanaan vatsastapuhujista käytettiin nimitystä "pythonês".
17.Joutuessaan kosketuksiin Pyhällä Hengellä täyttyneen henkilön kanssa riivatut alkoivat usein huutaa tai tunnustivat korkeamman voiman mahdin (vrt. esim. Mark 1:24; 3:11; 5:7 ja 9:20). Tyttö puhui totta. He olivat todella "korkeimman Jumalan palvelijoita", jotka julistivat "pelastuksen tien". Pakanatkin ymmärsivät pelastuksen olevan tarpeen. Oli kuin hän olisi sanonut, että nämä miehet näyttäisivät heille sen, mitä he olivat etsineet. Paha henki oli antanut Jeesukselle vastaavanlaisen tunnustuksen (Mark 1:24). Mutta vaikka nämä sanat olivat totta, sanojassa oli jotakin vialla. Hän ei puhunut Jumalan Hengen vaikutuksesta. Jakeessa 10 alkanut me-jakso päättyy tähän.
18.Paavali ei alussa näytä kiinnittäneen tyttöön huomiota, mutta pian hän havaitsi, ettei tämä jatkuva huutaminen ollut heille hyväksi. Paavalin närkästyminen osoittaa hänen kiusaantuneen siitä, että pyhää totuutta häväistiin. Tyttö on saattanut puhua ivalliseen sävyyn. Paavalin sanoissa oli Jumalan voima, jota perkele ei voinut vastustaa. Vapautuminen tapahtui hetkessä. Vaietessaan - saastaisen hengen jättäessä hänet - palvelijattaresta tuli paljon vakuuttavampi korkeimman Jumalan ja pelastuksen tien todistaja kuin hän puhuessaan oli ollut.
Paavali ja Silas vangitaan
19."Isännät" raivostuivat silmittömästi, sillä heille oli raha kaikki kaikessa, ja kun he eivät enää voineet käyttää tyttöä hyväkseen, myös heidän arvovaltansa kansan silmissä romahti. Ajaessaan pahan hengen tytöstä Paavali oli samalla vienyt heiltä tulot. Heidän mielestään hän oli rikkonut omistusoikeutta. Tytölle tehty hyvä työ ei heitä kiinnostanut. Julkisilla tuomareilla oli vastaanotto kaupungin torilla. Timoteus ja Luukas eivät ilmeisesti olleet sekaantuneet tapahtumaan. Heitä ei ainakaan tuomittu yhdessä Paavalin ja Silaan kanssa.
20.Koska Filippi oli roomalainen siirtokunta, tuomiovalta oli kahdella hallitusmiehellä, joiden yhteisnimenä oli yleensä "duumviri", mutta heitä saatettiin kutsua myös nimellä "praetor strategos". Sanat "he ovat juutalaisia" sisältävät selvästi antisemistisen vivahteen. On mahdollista, että Klaudiuksen n. v. 49 antama määräys, jonka mukaan kaikkien juutalaisten oli lähdettävä Roomasta (18:2), oli jo tullut Filippissä tietoon. Se on saattanut aiheuttaa juutalaisvastaisen liikehdinnän. Joka tapauksessa kristittyjen vainon toimeenpanijoina eivät tällä kerralla olleet juutalaiset.
21.Syyttäjät väittivät juutalaisten opettavan tapoja, jotka olivat roomalaisille luvattomia. Se oli kovin haettu syytös, jolla ei ollut mitään tekemistä tytön vapauttamisen kanssa. Paavalin ja Silaan sanottiin vain julistaneen luvattomia asioita ja aiheuttaneen siten kaupungissa levottomuutta. Kaikilla kansalaisilla oli oikeus esittää kaupungin tuomareille tämäntapaisia syytöksiä. Roomalaiset pitäytyivät tiukasti isiltä perittyyn uskontoon. Niinpä uudet uskonnolliset suuntaukset pyrittiin tukahduttamaan mahdollisimman pian, etteivät ne ehtineet levitä ja muodostua vaaraksi.
22.Kuulustelu alkoi ehkä rauhallisesti ja arvokkaasti, mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin mielet kuohahtivat. Tulolähteensä menettäneet miehet saivat tukea muun kansan taholta. Paavali sai elämänsä aikana kärsiä kolmesti tämän saman rangaistuksen (2 Kor 11:25). Raipparangaistus oli erittäin tuskallinen, ja lisäksi sitä pidettiin äärettömän alentavana. Vrt. 1 Tess 2:2, jossa Paavali viittaa näihin kokemuksiin. Ruoskiminen näyttää tapahtuneen välittömästi ilman tuomioistuimen päätöstä. Tällainen menettely ei kuitenkaan ollut provinsseissa harvinainen. Paavalin ja Silaan ei kerrota vastustelleen millään tavalla.
23.Vanginvartija sai määräyksen vartioida heitä erityisen tarkasti. Ensin saattoi näyttää siltä, että Herran palvelijat oli vaiennettu, mutta sitten kävi ilmi, että tämäkin tapahtuma kuului Jumalan suunnitelmaan. Paavali ja Silas eivät enää päässeet rukouspaikkaan, mutta he tekivät vankilasta pyhäkön.
24."Sisin vankihuone" oli varmin ja kaikkein kolkoin paikka. Siellä vanki oli mahdollisimman kaukana valosta ja raittiista ilmasta. Jalkapuuhun kiinnitettyinä heillä ei ollut pienintäkään pakomahdollisuutta. Tässä kidutusvälineessä saattoi olla viisi reikää, kaksi jaloille, kaksi käsille ja yksi kaulalle. Tällä kerralla vain jalat kiinnitettiin puuhun. Vangit olivat varmasti lopen uupuneita julman käsittelyn jälkeen. Usein jalkapuu sijoitettiin niin, että vangin hartiat olivat kovaa kivilattiaa vasten. Jalat vedettiin mahdollisimman kauas erilleen ja kiinnitettiin korkealle seinään.
Filippin vanginvartijan kääntymys
25.Filippin vankilassa ei sinä yönä nukuttu. Ensimmäiset tunnit nämä kaksi vankia olivat ehkä varsin hiljaisia. Mutta keskiyön aikaan he eivät enää jaksaneet olla vaiti, vaan alkoivat ylistää Jumalaa. Kreikkalainen teksti voi tarkoittaa, että he vuoroin lauloivat, vuoroin taas rukoilivat. He lauloivat niin, että paksujen muurien ja suljettujen ovien takana olleet muut vangit kuulivat sen. Vrt. Job 35:10.
26.Jumala vastasi heidän rukoukseensa maanjäristyksellä, ei antaakseen heille pakomahdollisuuden, vaan vahvistaakseen heidän sanomansa. Vankilarakennus ei luhistunut maanjäristyksessä, mutta ovet aukenivat ja kahleet irtosivat joko vankien jaloista tai muurista.
27.Vanginvartija näyttää heränneen vasta viimeisenä. Hän näki avoimet ovet ja muisti Rooman ankarat lait. Jos vanginvartija päästi vangin pakoon, hän joutui itse kärsimään tämän saaman rangaistuksen. Itsemurha tuntui hänestä helpommalta kuin viranomaisten käsiin joutuminen. Itsemurha oli muuten siihen aikaan hyvin yleinen tapa paeta vaikeuksia. Vanginvartija oli suunniltaan kauhusta, varmasti osittain myös tapahtumien yliluonnollisuuden vuoksi.
28.Paavali suhtautui vanginvartijaan hyvin ystävällisesti. Tämä oli työntänyt raa'asti Paavalin ja Silaksen sisimmän vankihuoneen jalkapuuhun siinä kurjassa kunnossa, jossa he ruoskimisen jälkeen olivat. Nyt hän olisi varmasti surmannut itsensä, ellei Paavali olisi puuttunut asiaan. Sisimmästä vankihuoneesta kuuluva ääni rauhoitti vartijan. Vangitkin olivat varmasti säikähtäneet maanjäristystä ja kahleiden irtoamista. Paavalilla näyttää olleen tilanne hallinnassaan, niin kuin myöhemmin haaksirikon uhkaamalla laivalla (27:21 ss.).
29."Valoa" on monikkomuodossa. Mahdollisesti paikalle tuli muita vartijoita, jotka saivat määräyksen tuoda lamppuja, jotta vankila voitiin tutkia ja vangit kahlita uudelleen. Mutta sitten vanginvartijan mielen valtasivat toisenlaiset ajatukset. Hän oli kenties ollut itsevarma ja ylimielinen pannessaan vangit jalkapuuhun, mutta nyt hän oli nöyrä ja pieni. Hän oli pelon vallassa tapahtuneen johdosta. Kun roomalainen halusi pyytää jotakin nöyrästi, hän tavallisesti heittäytyi sen henkilön eteen maahan, johon hän halusi vedota. Pietari oli aikaisemmin estänyt Korneliusta tekemästä niin (10:26).
30.Kysymyksen muoto ja esittämistapa osoittavat hänen olleen valmis hyväksymään minkä tahansa vastauksen. Hän ei pyytänyt vain tietoa asiasta, vaan neuvoa, miten hänestä voisi tulla kristitty. Muutamia tunteja aikaisemmin hän oli vanginnut nämä miehet, mutta nyt hän oli valmis tekemään mitä hyvänsä he käskivät. Hän ei ollut säikähdyksestä vain hetkellisesti poissa tolaltaan, vaan hän halusi todella aloittaa uuden elämän. Luonnollisesti vanginvartija tiesi näiden miesten tulleen tuomituiksi sellaisen sanoman julistamisesta, joka oli ristiriidassa virallisen uskonnon kanssa. Hän oli kuitenkin nyt halukas ottamaan vastaan sen opin, jota hän aikaisemmin oli halveksinut ja vainonnut.
31.Paavalilla ja Silaksella oli valmiina lyhyt, mutta tyhjentävä vastaus miehen kysymykseen. Jeesus yksin on tie pelastukseen (Joh 14:6; Apt 4:12). Vankeja puhuteltiin »herroiksi», mutta he eivät suinkaan esiintyneet sellaisina. Sen sijaan he neuvoivat tien sen Herran luo, johon he uskoivat.
32.He olivat neuvoneet lyhyesti - tai pikemminkin käskeneet - mitä hänen pitäisi tehdä pelastuakseen. Nyt he julistivat Herran sanaa kysyjälle ja koko tämän perheväelle. Kaikki olivat saaneet lupauksen pelastuksesta, ja kaikki myös pelastuivat. Kaikki uskoivat ja löysivät pelastuksen (j. 34), ja kaikki kastettiin (j. 33). Uskon tulee aina liittyä Herran sanaan.
33.Nyt hän pesi opetuslasten haavat. Usko ilmeni rakkauden tekoina. Se, että hän otti heidät mukaansa, osoittaa, etteivät he enää olleet sisimmässä vankihuoneessa. Myöhemmin hän vei heidät kotiinsa (j. 34). "Pesi (lçè)" kuvaa koko ruumiin pesemistä (Hebr 10:22; Apt 9:37; 2 Piet 2:22). Kun puhuttiin vain kasvojen, käsien tai jalkojen pesemisestä, käytettiin mieluummin sanaa "niptè" (Matt 6:17; Mark 7:3; Joh 13:5).
34.Sanat "hän vei heidät ylös asuntoonsa" viittaavat siihen, että hän asui vankilan yläkerrassa (ks. j. 24). Tämä teko saattoi maksaa hänelle vanginvartijan viran ja johtaa ankarampaankin rangaistukseen. Siitä huolimatta hän ei näytä lainkaan epäröineen. Hän iloitsi uskossa omaistensa kanssa, ja nyt heistä kaikista oli luonnollista seurustella niiden kanssa, jotka viranomaiset olivat heittäneet vankilaan. Evankeliumin vastaanottaneita koko perheitä mainitaan Apt:ssa kolme (11:14, Kornelius; 16:15, Lyydia; 18:8, Krispus).
Paavali ja Silas vapautetaan
35.Ei tiedetä, mikä sai tuomarit muuttamaan mielensä. Eräässä käsikirjoituksessa sanotaan sen johtuneen maanjäristyksen tekemästä vaikutuksesta. Edellisenä päivänä he eivät olleet epäröineet hetkeäkään rangaista Paavalia ja Silasta ankarasti sekä ruoskimalla että vankeudella. Nyt he halusivat vain päästää heidät menemään. Kansa oli painostanut näitä tuomareita (j. 22), ja ehkä he olivat huomanneet syyllistyneensä harkitsemattomaan tekoon ja halusivat päästä miehistä eroon mahdollisimman pian. Vanginvartijakin saattoi tuntea olonsa turvalliseksi viranomaisten ilmoitettua, että vangit olivat vapaita.
36.Viranomaiset halusivat nähtävästi saada Paavalin ja Silaksen pois kaupungista mahdollisimman pian. Viimeiset sanat lausui vanginvartija omasta puolestaan: "Menkää rauhassa". Vanginvartijan toivottaessa veljilleen rauhaa Kristuksessa hallitusmiehet odottivat näiden vastausta. Yksi oikeudenpalvelijoista (j. 38) ilmoitti myöhemmin, mihin tulokseen vankilassa oli tultu. Sanat "lähtekää siis nyt ulos" saattavat tarkoittaa, että he olivat palanneet vankilaan oltuaan yöllä vanginvartijan kodissa.
37.Paavalin syytös oli varsin jyrkkäsanainen, mutta hän ei lausunut näitä sanoja ylpeänä eikä itseään korottaen. Hän osoitti tervettä järkeä ja Kristuksen palvelijalle sopivaa arvokkuutta. Viranomaiset olivat rikkoneet Rooman lakia, Lex Poreiaa, joka oli peräisin vuodelta 246 eKr., ja ruoskittaneet Rooman kansalaisia. Emme tiedä, miksi Paavali ja Silas eivät edellisenä päivänä olleet vedonneet Rooman kansalaisuuteen. Ehkä he eivät saaneet siihen tilaisuutta metelin synnyttyä. Mutta nyt he vaativat täyttä hyvitystä.
38.Viranomaiset säikähtivät kovin kuullessaan Paavalin ja Silaksen olevan Rooman kansalaisia. Tuomareina heidät oli asetettu valvomaan lain noudattamista, ja nyt he olivat itse rikkoneet sitä. Jos joku väitti olevansa Rooman kansalainen eikä ollutkaan, se oli niin vakava rikkomus, että siitä rangaistiin kuolemalla, ja asianomaisen omaisuuskin takavarikoitiin. Siksi tuomarit varmasti ymmärsivät heti pidätettyjen puhuneen totta.
39.Julistaessaan Paavalin ja Silaksen vapaiksi tuomarien olisi myös pitänyt antaa heille lupa julistaa sanomaansa Filippissä. Sen sijaan he työnsivät luotaan sekä saarnaajat että heidän sanomansa. Vastuu kahden ilmiselvästi kansan epäsuosiossa olevan lähetyssaarnaajan pitämisestä ja suojelemisesta paikkakunnalla, niin roomalaisia kuin he olivatkin, tuntui ilmeisesti viranomaisista liian suurelta. Mutta apostoleja kohdeltiin toki aivan eri tavalla kuin edellisenä päivänä. Paavali ja Silas suostuivat kyllä lähtemään Filippistä, mutta eivät salaa. Virallisen anteeksipyynnön vaatimisesta oli varmastikin apua myös kaupungin vastakääntyneille.
40.Vasta nyt he lähtivät vankilasta. He olivat saaneet sen, mihin olivat pyrkineetkin: heidän kansalaisoikeutena oli tunnustettu, eivätkä he edes aikoneet viedä asiaa eteenpäin. Rooman kansalaisuudella oli heille arvoa ainoastaan sikäli, että se suojasi tarpeettomilta rasituksilta. He menivät Lyydian kotiin kiittämään tätä vieraanvaraisuudesta. Siellä oli koolla Euroopan ensimmäinen kristillinen seurakunta. Sanat "lähtivät pois" voivat sisältää tiedon, että Luukas itse jäi Filippiin. Hän jäi ehkä huolehtimaan uudesta seurakunnasta. Samalla tavalla Silas ja Timoteus jäivät myöhemmin Bereaan (17:14).