Luku 13. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 13:1-52)
Paavalin 1. lähetysmatka alkaa
1.Tästä alkaa Apostolien tekojen uusi pääjakso. Tähän asti painopiste on ollut Jerusalemin seurakunnassa, mutta nyt katse kääntyy Antiokiaan ja sen ohessa Paavalin lähetysmatkoihin ja muuhun toimintaan. Evankeliumi on vietävä »maan ääriin» (1:8). "Profeetat" ja "opettajat" täydentävät toisiaan seurakuntaelämässä (vrt. 1 Kor 12:28; Ef 4:11). Profeetta puhuu innoitettuna ja usein spontaanisti, kun taas opettaja selittää Jumalan kirjoitettua sanaa. "Manaen" ja "Herodes" olivat varttuneet yhdessä. "Kasvinkumppani" merkitsee oikeastaan 'yhdessä ruokittu' (vrt. 1 Tess 2:7). Tiedämme tässä tarkoitettavan Herodes Antipasta, joka teloitutti Johannes Kastajan ja lähetti Jeesuksen Pilatuksen luo. Manaenin uskoontulosta ei tiedetä mitään, mutta selvää on, että nämä saman kasvatuksen saaneet miehet kulkivat eri teitä.
2.Tässä ei sanota suoraan, mitä "työ" sisälsi, mutta nyt Jumala selvästikin vahvistaa aiemman kutsunsa. Paavali ja Barnabas oli kutsuttu tiettyyn tehtävään, ja nyt myös seurakunnan muille jäsenille selvisi, että Jumala tahtoi lähettää heidät. Jakeessa ei kerrota, miten Pyhä Henki puhui, mutta Jumala ilmaisi tahtonsa niin selvästi, ettei kenenkään tarvinnut epäillä tai olla epävarma. Sanat "erottakaa minulle" osoittavat Hengen menettelytavan. Paavali ja Barnabas kutsuttiin erityistehtävään, mutta ennen heidän lähtöään koko seurakunta kutsuttiin yhteistyöhön. Lähettämisestä puhutaan myös 14:26:ssa.
3.Paavali ja Barnabas eivät lähteneet liikkeelle omin päin, vaan Kristuksen ruumiin, seurakunnan, jäseninä (1 Kor 12:27). Juuri kristillinen seurakunta on Jumalan työväline uusitestamentillisena aikana. Heidät lähetti Pyhä Henki (j. 4), mutta seurakunta erotti heidät tehtävään. Oikeastaan seurakunta ei voinut lähettää heitä. Se saattoi ainoastaan vapauttaa heidät muista tehtävistä ja ottaa vastuun heidän tarpeistaan. Lähettämiseen ei liittynyt neuvotteluja eikä väittelyjä, ainoastaan harrasta rukousta ja paastoa. Kätten päällepaneminen ilmensi näiden miesten ja seurakunnan välillä vallitsevaa yhteyttä. Näin alkoi Paavalin ensimmäinen lähetysmatka vuonna 45 (13:4 - 14:27).
Paavali ja Barnabas Kyprossa
4."Seleukia" oli Antiokian satamakaupunki Orontesjoen suulla 24 km Antiokiasta. Kaupungin perusti Seleukos I Nikator v. 301 eKr. "Kypro" eli Kypros on varhaisimmista ajoista lähtien ollut hyvin tärkeä Välimeren saari. Tähän aikaan sillä oli suuri merkitys kuparin vientinsä vuoksi, ja sana 'kupari' johtuukin saaren nimestä (lat. cuprum). Roomalaiset liittivät sen imperiumiinsa vuonna 58 eKr. Barnabas oli Kyprokselta kotoisin (4:36). Mahdollisesti heistä oli juuri sen vuoksi luonnollista matkustaa sitä tietä. Heillä oli mukanaan myös Johannes Markus (j. 5).
5."Salamis" oli satamakaupunki ja merkittävä kauppakeskus saaren itärannikolla. Kyproksella oli paljon juutalaisia, minkä vuoksi myöskin synagoogia oli paljon (1 Makk 15:23). Salamiissakin niitä oli useita. Työn tuloksista ei sanota mitään. Salamis oli kreikkalainen kaupunki, ja se oli perustettu kuudennella vuosisadalla eKr. Sitä pidettiin saaren tärkeimpänä kaupunkina. Varsinainen pääkaupunki oli kuitenkin Pafo, nykyinen Baffa. Juutalaisten synagoogista aloittaminen muodostui Paavalille tavaksi. Vrt. j. 14 ja Room 1:16: »Juutalaiselle ensin».
6.Noin 150 km pituisesta matkasta saaren halki lounaisrannikolla sijaitsevaan "Pafoon" ei kerrota lähemmin. Vanha Pafo oli foinikialaisten ajoilta, mutta myöhemmin rakennetusta uudesta Pafosta oli tullut saaren pääkaupunki. Kaupungissa palveltiin alun perin syyrialaista jumalatarta, joka vastasi kreikkalaisten Afroditea. "Väärä" ei tässä välttämättä tarkoita, että mies olisi valehdellut vaan sana luonnehtii hänen toimintaansa kokonaisuudessaan. Hän ei ollut oikea profeetta. Oikean profeetan toiminta perustuu Jumalalta saatuun ilmoitukseen, ei omaan sielunelämään.
7.Uskonnollinen mystiikka ja noituus herättivät tuohon aikaan suuresti mielenkiintoa, ja roomalainen käskynhaltijakin oli niistä ilmeisen kiinnostunut, koskapa noita asui hänen luonaan. Käskynhaltija eli prokonsuli asetettiin hallitsemaan provinssia, kun siitä oli tullut niin roomalainen, ettei siellä ollut enää välttämätöntä pitää sotilaita herättämässä kansassa kunnioitusta. "Sergius Paulus" kuuli apostolien toiminnasta ja lähetti noutamaan heidät luokseen. Tämä saattoi johtua tavallista suuremmasta kiinnostuksesta yleensä uskontoa kohtaan. Ehkä hän oli samanlainen etsijä kuin Kornelius (l. 10). Sergius Pauluksen nimi esiintyy vanhoissa kirjoituksissa. "Ymmärtäväinen (synetos)" tarkoittaa myös älykästä ja oppinutta, mutta niin viisas hän ei ollut, että olisi pitänyt noidan poissa kodistaan.
8.Barjeesus, joka oli hänen varsinainen nimensä (j. 6), merkitsee 'Jeesuksen poika'. Jeesus oli juutalaisilla tavallisen Joosua-nimen kreikkalainen muoto. "Elymas" on kreikkalainen nimi, jonka seemiläinen kantasana merkitsee 'viisas'. Noita tunsi varmastikin asemansa nyt uhatuksi ja yritti määrätietoisesti estää Sergius Paulusta uskomasta. Väärille profeetoille on aina tärkeätä julkinen huomio, vaikutusvalta ja ulkonainen asema, eikä heillä useimmiten ole mitään palkkiotakaan vastaan. Elymaan kannalta oli välttämätöntä, ettei käskynhaltija tulisi uskoon. Jos niin kävisi, hänen oma asemansa olisi mennyttä. Raamatullinen usko merkitsee loppua salatieteiden harjoittamiselle.
9.Paavalin sanoja ei pidä käsittää vastustajan aikaansaaman lihallisen kiihtymyksen aiheuttamiksi. Hän oli täynnä Pyhää Henkeä, ja oli kysymys henkivaltoja vastaan käytävästä taistelusta (Ef 6:12). Hän ei puhu katkeria sanoja, vaan paljastaa miehen niin, että tämä saa mahdollisuuden nähdä itsensä oikeassa valossa. Saulusta kutsutaan tässä ensimmäisen kerran Paavaliksi, jolla nimellä hänet tämän jälkeen poikkeuksetta tunnetaan. Roomalainen nimi "Paavali" (lat. paulus) merkitsee 'pieni, vähäpätöinen', kun taas hänen aikaisempi ylväs nimensä muistutti Israelin ensimmäisestä kuninkaasta Saulista, joka oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa.
10.Paavali ei sano näitä vakavia sanoja vain hänestä, vaan ennen muuta "hänelle". Häntä, joka sanoi itseään Jeesuksen pojaksi, nimitetään nyt "perkeleen sikiöksi". Paavali repäisi Elymaalta vilpillisyyden naamion ja veti hänet Jumalan valoon. Sanat eivät kohdistu vain hänen senhetkiseen käytökseensä vaan koko hänen elämäänsä ja toimintaansa.
11."Herran käsi" ojentuu parantavana (4:30). Se toimii julistettaessa evankeliumia (11:21). Mutta se voi myös tuomita ja lyödä, kuten tässä. Paavalilla oli ehkä mielessä oma kokemuksensa. Hän tiesi, että oli mahdollista päästä pimeydestä valoon myös hengellisesti (9:8-9). Tuomion rajoittaminen ajallisesti" - säädettyyn aikaan asti" - osoittaa, että Elymaalla oli mahdollisuus tehdä parannus. Mutta tuomio pantiin täytäntöön välittömästi. Emme tiedä, miten kauan Elymas oli sokea, emmekä sitä, saiko hän myös uuden, hengellisen näkökyvyn saadessaan jälleen nähdä auringon.
12.Noidan onnettomuus koitui käskynhaltijan onneksi (vrt. Luuk 2:34). Sergius vapautui noidan huonosta vaikutuksesta, mutta uskon hänessä sai aikaan Herran sana ja opetus. Hänen ihmetystään ei myöskään herättänyt lähinnä Elymaan sokeutuminen, vaan "Herran oppi". Jotkut ovat epäilleet Sergiuksen kääntymyksen aitoutta, etenkin kun tässä yhteydessä ei puhuta mitään kasteesta. Mutta onhan hänet aivan hyvin voitu kastaa, vaikkei sitä tässä mainita.
13.On ilmeistä, että Paavali oli tästä lähtien työn johtaja. Hänet mainitaan nimeltä, muita sanotaan vain seuralaisiksi. He saapuivat todennäköisesti ensin Attaliaan (14:25), koska Perge ei ollut satamakaupunki. Perge oli 11 km:n päässä Kestros-joen laskukohdasta, eivätkä suuremmat alukset päässeet purjehtimaan ylös jokea. Työn alkamisesta Pergessä ei sanota mitään, mutta paluumatkalla he pysähtyivät julistamaan siellä evankeliumia (14:25). "Pamfyliaksi" nimitettiin maakuntaa, joka sijaitsi Taurus-vuorten ja Välimeren sekä Lykian ja Kilikian välissä. Tässä ei sanota, miksi Johannes Markus "erosi heistä", mutta on selvää ettei Paavali hyväksynyt lähdön syytä. 15:38:sta voi päätellä, että heidän edessään olevat vaivalloiset työnäkymät pelottivat häntä. Paavali ja Johannes sopivat riitansa myöhemmin (2 Tim 4:11).
Paavali ja Barnabas Pisidian Antiokiassa
14.Tästä vaarallisesta ja vaikeakulkuisesta matkaosuudesta ei kerrota yksityiskohtia, mutta on mahdollista, että Paavali koki täällä jotakin siitä, mistä hän kirjoittaa 2 Kor 11:26 ss. Rosvolaumat saalistivat, tiet olivat huonoja ja lämpötilan vaihtelut suuria. Tämä 160 km:n pituinen matka kesti vähintään kahdeksan päivää. "Pisidian Antiokian" perusti Seleukos I Nikator n. v. 300 eKr. isänsä Antiokhoksen kunniaksi. Se oli roomalainen kaupunki ja prokonsulin virkapaikka. Paavali sai kohdata täällä kreikkalaisen ajattelutavan, roomalaisen vallan ja juutalaisen uskonnon.
15.Esiluvun jälkeen oli tavallista kehottaa jotakuta seurakunnasta puhumaan. Kahta muukalaista arveltiin luultavasti rabbiineiksi, joten oli luonnollista pyytää heitä puhumaan. "Synagoogan esimiehen" tehtävänä oli ennen muuta rakennuksen kunnossapito. Hänen piti myös huolehtia siitä, että kaikki tapahtui arvokkaasti säädösten mukaan (vrt. Luuk 13:14), ja hän valitsi seurakunnasta rukousten ja raamatunkohtien lukijat. Hänen tehtäviään oli myös julistajien kutsuminen. Tavallisesti esimies kuului synagoogan vanhimmistoon. Toisinaan esimiehiä oli useampia kuin yksi, kuten tässäkin.
16.Tämä on ainoa apostoliselta ajalta peräisin oleva hajaannuksessa asuville juutalaisille pidetty lähetyssaarna, ellei Rooman juutalaisille 28. luvussa lausuttuja sanoja oteta huomioon. Paavali asetti kaikki vastuuseen Jumalan valmistaman pelastuksen vastaanottamisesta. Hän osoittaa puheensa kahdenlaisille kuulijoille: juutalaisille ja Jumalaa pelkääville. Jakeessa 26 esiintyy sama jako. Viimeksi mainitut olivat pakanoita, jotka olivat kokonaan tai osittain omaksuneet juutalaisen uskon ja olivat nyt läsnä synagoogassa. "Kädellä viittaamisen" tarkoituksena oli hiljentää kuulijat ja herättää heidän tarkkaavaisuutensa.
17.Paavalin saama ei ole ensi kädessä opillinen, vaan hän esittää historiallisen katsauksen Jumalan suurista teoista Israelin kansan vaiheissa. Puhe muistuttaa suuresti Stefanuksen puolustuspuhetta (l. 7), jonka Paavali oli kuullut ja joka oli tehnyt häneen varmasti voimakkaan vaikutuksen. Pääajatuksena on Jumalan Israelin kanssa tekemä liitto, jonka merkkejä olivat mm. monet pelastusteot. Luukas itse oli pakanakristitty ja kirjoitti pakanakristityille, mutta yksikään toinen Uuden testamentin kirjoittaja ei korosta yhtä voimakkaasti, että Jumala on Israelin Jumala. Ainoastaan yhdessä Israelin, Jumalan valitun kansan kanssa pakanoillakin on pelastus. "Kohotettu käsivarsi" ilmentää Jumalan suurta voimaa (vrt. 2 Moos 6:6).
18.Luku 40 esiintyy usein Raamatussa Jumalan sekä pelottavien että ihmeellisten tekojen yhteydessä. Vedenpaisumuksen sade kesti 40 päivää (1 Moos 7:4). Israel oli 40 vuotta erämaassa (Ps 95:10). Elian vaellus Siinaille kesti 40 päivää (1 Kun 19:8). Jeesuksen paasto ja kiusaukset autiomaassa (Matt 4:2) sekä aika, jona hän näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen (Apt 1:3) olivat kumpikin 40 päivän mittaisia. Katso myös Apt 7:36; 7:42; 13:21; Hebr 3:9 ja 17. "Kärsi heidän tapojansa (tropoforeè)", 'kestää t. sietää elämäntapaa'. Sana esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä.
19.Vrt. 5 Moos 7:1. Joosuan hävittämät seitsemän kansaa olivat heettiläiset, perissiläiset, jebusilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, hivviläiset ja girgasilaiset (Joos 3:10). Maan jakamista kuvaillaan 4 Moos 26:55-56:ssa ja Joosuan kirjan luvuissa 14-19. "Hävitti" ei tässä merkitse, että kaikki olisi surmattu. Monet heistä jäivät nimittäin maahan asumaan. Mutta kansoina heidät kukistettiin ja voitettiin.
20.Näihin 450 vuoteen sisältyy aika Iisakin syntymästä siihen asti, kun maa todella oli vallattu, siis aina tuomarien ajan alkuun saakka. Samuelia pidetään viimeisenä tuomarina ja ensimmäisenä profeettana Mooseksen jälkeen (vrt. 3:24). Hänellä oli myös papillisia tehtäviä, ja Jumalan käskystä hän sai valita Israelille ensimmäisen kuninkaan. Tuomarit asetettiin hoitamaan maan hallintoa ja johtamaan kansaa sen puolustautuessa vihollisia vastaan (Tuom 2:16). Tuomarien aika oli Israelin historiassa kaiken kaikkiaan hyvin huonoa aikaa, ja yleisesti katsoen maassa tapahtui taantumista. Siitä huolimatta oli monia hyviäkin tuomareita, jotka Jumala kutsui vapauttamaan Israelin epäjumalanpalveluksesta ja muista naapurikansojen harjoittamista synneistä.
21.Parhaillaan äänessä olevalla Paavalilla oli myös nimi Saul (9:4), ja hänkin oli Benjaminin sukukuntaa (Fil 3:5). Mutta hän oli aivan toista maata kuin Israelin ensimmäinen kuningas. Kansa vaati kuningasta kyllästyttyään teokratiaan eli Jumalan hallitusvaltaan. Vrt. 1 Sam 8:5; 10:1. Mooses oli ennustanut, että kansa vaatisi kuningasta päästyään omaan maahansa (5 Moos 17:14-15). Vt:ssa ei suoraan sanota Saulin hallinneen 40 vuotta, mutta sieltä ilmenee, että hän hallitsi kauan. Hänet voideltiin kuninkaaksi nuorena, ja hänen nuorimmasta pojastaan Iisbosetista tuli kuningas 40-vuotiaana (2 Sam 2:10).
22."Viraltapano" viittaa Saulin kuolemaan, sillä Daavid nousi valtaistuimelle vasta hänen kuolemansa jälkeen. Herra oli kyllä hylännyt Saulin ja Daavid oli voideltu kuninkaaksi jo paljon aikaisemmin (1 Sam 16:1). Syynä Saulin hylkäämiseen ja viraltapanoon oli, että hän kapinoi Jumalaa vastaan ja kulki omia teitään (1 Sam 15). Sanat, joita Paavali tässä lainaa Jumalan puheena, on otettu Ps 89:20-21:stä ja 1 Sam 13:14:stä. Jälkimmäisessä kohdassa ovat Herran Samuelille Daavidista lausumat sanat. Daavidille annettua tunnustusta ei pidä käsittää niin, että hän olisi tehnyt kaikessa oikein, mutta hän noudatti aivan toisella tavalla Jumalan tahtoa kuin Saul. Tosin hänkin lankesi, mutta katui syntejään ja tunnusti ne (Ps 51).
23.Vrt. lupausta 2 Sam 7:12-16; Jes 11:1; Luuk 1:32. Sanoilla "tämän jälkeläisistä" sananmuk. 'siemenestä' yhdistetään Vapahtaja Daavidin kuningassukuun. Jeesus on Daavidin poika. "Israelilla" Paavali tarkoittaa tässä juutalaisia yleensä. Jeesuksen polveutuminen suoraan alenevassa polvessa Daavidista lupauksen ja ennustuksen mukaan käy ilmi Matt 1:1:stä. Ks. myös Ps 132:11.
24.Tässä sanotaan Johanneksen julistaneen parannuksen kastetta, mutta luonnollisesti hän puhui muustakin. Voidaan sanoa, että koko hänen julistuksensa ja toimintansa oli kutsua katumukseen ja parannukseen ja että kaste oli tämän parannuksen ulkoinen, näkyvä merkki. Paavali mainitsee Johannes Kastajan ainoastaan tässä ja 19:4:ssä.
25.Johannes jätti esikuvan kaikille Kristusta julistaville. Hän ei julistanut itseään, vaan Kristusta. Hänen elämäänsä sanotaan "juoksuksi". Paavali käytti samaa sanaa "(dromos)" omasta elämästään (20:24; 2 Tim 4:7). Vrt. myös 1 Kor 9:24 ss. Paavali halusi nyt siirtää heidän huomionsa Vt:n suurista tapahtumista Jeesukseen. Lainaus ei vastaa sanatarkasti evankelistojen kirjoituksia, mutta sisältö on sama. Ks. Joh 1:20; Matt 3:11.
26.Tässä Paavali mainitsee uudelleen läsnä olevat kaksi ryhmää, juutalaiset ja Jumalaa pelkäävät pakanat, siis juutalaisuuteen kääntyneet. Vrt. jj. 16 ja 43. Hän yritti voittaa kummankin ryhmän luottamuksen ja sanoi heitä "veljiksi". Oikeastaan hänen saarnassaan alkaa tästä uusi jakso. Nyt hän puhuu Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja kehottaa kuulijoitaan ottamaan Jeesuksen vastaan Messiaana.
27.Hän mainitsee erityisesti "Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä". Muut juutalaiset, joita asui ympäri maailmaa, eivät siis olleet vastuussa siellä tapahtuneesta. Mutta nyt heidän oli valittava, asettuisivatko niiden puolelle, jotka olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen. Pietari oli sanonut juutalaisten surmanneen Jeesuksen »tietämättömyydestä» "(agnoia)" (3:17). Paavali mainitsee saman syyn omaan käytökseensä ennen kääntymystään (1 Tim 1:13). Tämä lievensi heidän syyllisyyttään, mutta ei poistanut sitä. Jos he halusivat kuunnella niitä kirjoituksia, joita luettiin jokaisena sapattina (vrt. j. 15), olisivat he myös valmiita kuulemaan hänestä, joka oli sekä kärsivä Vapahtaja että voittava Messias. Vt viittaa profeetallisesti Jeesukseen Kristukseen (Luuk 24:25 ja 44).
28.Juutalaiset ponnistivat kaikkensa, mutta edes Juudas Iskariotin ja väärien todistajienkaan avulla heidän ei onnistunut esittää Jeesusta vastaan syytöstä, joka olisi ollut kyllin raskauttava kuolemantuomion langettamiseen. Oikeudenmukaisuus sysättiin sivuun. Tässä juutalaisiin kohdistetaan hyvin vakava syytös. Ihmissydän saattaa osoittautua äärettömän epäjohdonmukaiseksi silloin, kun väärät vaikuttimet ovat sitä ohjaamassa. Pilatus lausui juuri tässä mainitut sanat (Luuk 23:22). Juutalaisten suuri neuvosto väitti Jeesuksen syyllistyneen jumalanpilkkaan, mutta ei pystynyt todistamaan sitä. Jeesus tuomittiin lopulta omien sanojensa perusteella (Matt 26:65). Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat aina keskeisiä asioita Paavalin julistuksessa. Vrt. 1 Kor 15:3 ss.
29.Jeesuksen hautasivat Joosef Arimatialainen ja Nikodeemus (Luuk 23:50 ss.; Joh 19:38 ss.). Hautaus osoitti hänen todella kuolleen, joten Jeesus todella myös nousi kuolleista. Paavali muistuttaa siitä, niitä juutalaiset olivat Jerusalemissa tehneet Jeesukselle. Hän ei sano, että samat ihmiset, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, myös hautasivat hänet. Hän ei erottele ystäviä ja vihollisia toisistaan mainitessaan, mitä Jeesukselle tapahtui. Mutta hän korostaa, että kaikki olivat osaltaan toteuttamassa Jumalan tarkoitusta.
30.Ylösnousemus on selvin todistus siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika (Room 1:4). Se oli myös voimakkain todistus hänen syyttömyytensä puolesta. Vain Jumala voi herättää kuolleita, eikä hän olisi herättänyt Jeesusta, ellei tämä olisi ollut hänen Poikansa.
31.Historiallisen tapahtuman ainoa luotettava todiste on luotettavat silminnäkijät. Nämä ihmiset saivat olla yhdessä Jeesuksen kanssa "useina päivinä" hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen hänen taivaaseenastumistaan. Jeesus ilmestyi neljänkymmenen päivän aikana omilleen, jotka tunsivat hänet paremmin kuin kukaan muu (1:3). He eivät voineet erehtyä ylösnousseesta Kristuksesta.
32.Evankeliumi ei enää ollut lupaus, jonka täyttymistä odotettiin, vaan tapahtunut tosiasia, josta voitiin kertoa. Kysymys ei enää ollut toivosta, vaan isille annetun lupauksen täyttymyksestä. Täyttymys tuli Kristuksessa. Juutalaiset olivat olleet toteuttamassa ennustuksia tekemällä Kristukselle vääryyttä. Mutta ylösnousemuksesta Jumala vastasi yksin.
33.Lainaus on psalmin jakeesta 7. Jumala oli avannut apostolien silmät niin, että he ymmärsivät Daavidin psalmien syvemmän merkityksen ja käsittivät niiden puhuvan Messiaasta (Luuk 24:45). Eräissä käsikirjoituksissa on »ensimmäinen psalmi». Psalmi 1 katsottiin usein Psalmien kirjan johdannoksi, jolloin Ps 2 oli oikeastaan ensimmäinen psalmi. Jeesus Kristus, joka oli Jumalan Poika jo ennen maailman syntymistä, »asetettiin kuolleistanousemisen kautta Jumalan Pojaksi» ihmisten ja enkelien edessä (Room 1:4). Ylösnousemuksesta tuli siis syntymä kuoleman kautta. Vrt. Kol 1:18.
34.Jeesus ei noussut kuolleista samalla tavalla kuin Jairuksen tytär, Nainin lesken poika ja Lasarus, jotka hän itse oli herättänyt. Heidät herätettiin samaan katoavaisuuteen, jossa he olivat aikaisemminkin eläneet. He kuolivat uudelleen, mutta Jeesus nousi ylös eikä milloinkaan enää kuole. Hän on esikoinen kuolleista nousseitten joukossa (1 Kor 15:23). Paavali ei siis korosta ainoastaan sitä, että Kristuksen oli määrä nousta kuolleista, vaan ettei hän ylösnousseena enää kuolisi. Lupaus, johon Paavali tässä viittaa, on Jes 55:3:ssa. Hän lainaa Septuaginta-käännöstä. Tämä lainaus vahvistaa edelleen sitä, mitä Pietari oli aikaisemmin sanonut, (vrt. 2:25-28). Daavid ennusti, että tuleva Daavidin poika nousisi kuolleista, ja iloitsi siitä. "Daavidin armot" ovat "pyhät ja lujat", sillä ne liittyvät lunastajaan, jota ei edes kuolema voinut voittaa. Sanan 'armot' on usein käsitetty tarkoittavan 'lupaukset'. Kreikaksi tässä kohdassa on oikeastaan vain: »Annan teille pyhät Daavidin varmat.»
35.Tässä lainattu Ps 16:10 ei voi viitata Daavidiin, koska hän kuoli ja haudattiin eikä hän noussut kuolleista. Hän siis »näki katoavaisuuden». Ennustus saattoi käydä toteen ainoastaan niin, että tuli joku, jota kuolema ei voinut voittaa. Oli siis profeetallisesti ennustettu ja luvattu, ettei Jeesus jäisi hautaan. Kannattaa panna merkille, että Pietari (2:27 ss.) ja Paavali käyttivät molemmat tätä psalmia ja että kumpikin perusteli asian samalla tavalla.
36.Kun Jumalan lapset kuolevat, käytetään toisinaan sanontaa »nukkua pois» (vrt. 7:60). Kuolleista käytetään sanaa »nukkuneet» (Matt 27:52). Daavidista sanotaan 1 Kun 2:10:ssä, että hän »meni lepoon». Sanonta "tuli otetuksi isiensä tykö" saattaa olla peräisin käytännöstä, että perhe tai suku haudattiin yhteen (1 Moos 15:15; Tuom 2:10). Katso myös 1 Moos 49:29-33:sta, miten tätä tapaa sovellettiin. Ilmaisulla on kuitenkin selvästi myös syvällisempi merkitys. Se viittaa iankaikkiseen elämään.
37.Jeesuksen ruumis ei ollut alkanut hajota kuoleman seurauksena ennen ylösnousemusta. Koska Daavidin ruumis mätäni, mutta Jeesuksen ei, on selvää, että Ps 16:n kohta tarkoittaa Jeesusta. Hänessä ovat kaikki lupaukset täyttyneet. Hän elää ikuisesti pelastaakseen ja palvellakseen.
38.Selitettyään, että nousemalla kuolleista Jeesus on todistanut olevansa Messias, Paavali puhuu Kristuksen työstä koituvista siunauksista. Tässä ja seuraavassa jakeessa esitetään kaksi tosiseikkaa. Ensiksi objektiivinen, kaikkia koskeva tosiasia: hänen kauttaan julistetaan syntien anteeksiantamus, ja toiseksi subjektiivinen, yksilöä koskeva tosiasia: jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi. "Syntien anteeksiantamus" on erittäin tärkeä käsite apostolisessa julistuksessa (2:38; 5:31; 10:43).
39.Laki ei voinut tehdä vanhurskaaksi. Vasta Kristuksessa on täydellinen vanhurskautus mahdollinen jokaiselle, joka uskoo (Room 3:28). Vanhurskauttamiseen kuuluu syntien anteeksiantamus, mutta se sisältää vielä enemmän. Jumalan laki teki tietoiseksi synnistä, kun taas evankeliumi vapauttaa synnin syyllisyydestä (Room 3:24-25 ja 4:25; Gal 3:13). Armeliaat ihmiset voivat kyllä katsoa rikkomusta läpi sormien, mutta Jumalan laupeus ja anteeksiantamus on enemmän kuin vain suvaitsevaisuutta, se julistaa syyllisen vanhurskaaksi Jeesuksen Kristuksen tähden.
40.Paavali aikoo lainata profeetta Habakukia, joka ensimmäisenä julisti vanhurskauttamista uskon kautta (Hab 2:4). Monikkomuodolla "profeetoissa" Paavali tarkoittaa koottuja profeetallisia kirjoituksia. Evankeliumin julistaminen ensin juutalaisille tapahtui heille todistukseksi. He eivät ottaneet sitä vastaan, ja Paavali varoittaa kuulijoita hylkäämästä sitä.
41.Tähän päättyy ensimmäinen Paavalin puhe, joka on säilynyt kirjoitettuna. On mahdollista, että hän näki jo nyt merkkejä viikkoa myöhemmin puhjenneesta epäuskosta ja vastustuksesta (j.45) ja että hän sen vuoksi lopetti saarnansa tähän vakavaan kehotukseen. Puhe on hyvä esimerkki Paavalin tavasta puhua juutalaisille. Toisin kuin pakanoille, kristinusko ei ollut heille uusi ja vieras maailma, vaan se oli sen toteutumista, minkä Jumala oli luvannut profeettojensa kautta. Juutalaisten Jumala ja kristittyjen Jumala on sama. Juutalaisten etuoikeus pakanoihin nähden oli, että Jumalan sana oli uskottu heille (Room 3:2).
42.Monet halveksivat evankeliumia, mutta on niitäkin, jotka ottavat sen vastaan. Se valtaa heidän mielensä ja he tahtovat mielellään kuulla lisää. Ei mainita, ketkä halusivat kuulla lisää, mutta todennäköisesti heissä oli sekä juutalaisia että pakanoita. Eräissä käsikirjoituksissa jakeen alku kuuluu: »Kun he lähtivät juutalaisten synagoogasta, pyysivät pakanat heitä ...»
43.Apostolit eivät tyytyneet ainoastaan puhumaan julkisesti, vaan he keskustelivat henkilökohtaisesti niiden kanssa, jotka julistus oli herättänyt. Keskusteltiin sekä juutalaisille että pakanoille uudesta asiasta, pelkästään Jumalan armoon pitäytymisestä. Ne, jotka olivat saaneet hengellistä siunausta, seurasivat aivan luonnollisesti opastajiaan niin kuin lampaat seuraavat paimentaan. "Jumalaapelkääväiset" mainittiin jo jakeissa 16 ja 26. Nämä olivat proselyyttejä eli käännynnäisiä. "Prosêlytos" tarkoittaa oikeastaan 'tulokas' tai 'muukalainen'. Ympärileikattuja proselyyttejä sanottiin »vanhurskauden proselyyteiksi». Ympärileikkaamattomia käännynnäisiä nimitettiin »portin proselyyteiksi».
Juutalaiset aloittavat vainon
44.Synagoogassa olleet pakanat olivat varmasti levittäneet uutista koko kaupunkiin. Luonnollisestikaan "lähes koko kaupunki" ei mahtunut yhteen juutalaiseen synagoogaan. On mahdollista, että toinen apostoleista puhui sisälläolijoille ja toinen ulkopuolelle kokoontuneille (j. 46). Näitä pakanoita kiinnosti erityisesti tieto, jonka mukaan oli mahdollista päästä uskon yhteyteen tulematta ensin juutalaiseksi tai ryhtymättä noudattamaan juutalaisten lakeja. Mutta tällainen parveileminen apostolien ympärillä herätti juutalaisissa voimakasta tyytymättömyyttä.
45.Juutalaiset olivat mielellään ottaneet sanoman vastaan niin kauan kuin he olivat luulleet sen olevan vain heitä varten, mutta kun pakanat nostettiin samalle tasolle heidän kanssaan, he kieltäytyivät kuuntelemasta. He esittivät ensin vastaväitteitä ja ryhtyivät sitten pilkkaamaan ja herjaamaan. Tällainen asioiden kulku ei suinkaan ollut harvinaista, vrt. 18:6. Juutalaisten johtajista, rabbiineista, ei sanota mitään, mutta mahdollisesti he olivat vastustuksen takana. He vastustivat puhetta siitä, että Jeesus oli Messias. He eivät voineet kuvitellakaan Messiasta, joka oli ollut nöyrä ja halveksittu ja oli kuollut ristillä. Vastaväitteet esitettiin apostolien kuullen (j. 46), ja ne saivat aikaan paljon levottomuutta.
46.Apostolit ymmärsivät nyt, että heidän tehtävänsä synagoogassa oli päättynyt. Juutalaiset eivät halunneet ottaa vastaan iankaikkista elämää, johon heidät oli tarkoitettu (vrt. Luuk 7:30). Ei hyödyttänyt jäädä väittelemään evankeliumista, eivätkä apostolit olleet tulleet riitelemään. Ihminen joko ottaa evankeliumin vastaan tai hylkää sen. He eivät kuitenkaan lähteneet synagoogasta sanomatta mitään. Vasta juutalaisten kieltäydyttyä uskomasta apostolit kääntyivät pakanoiden puoleen. Jos juutalaiset olisivat ottaneet evankeliumin vastaan, he olisivat saaneet etuoikeuden julistaa sitä edelleen pakanoille. Vrt. Jes 49:6 ja Room 1:16.
47.Paavali näkee nämä Herran palvelijalle lausutut sanat sanomana itselleen. Hän voi ne näin ymmärtää, sillä hän on osallisena Jumalan suunnitelman toteuttamisessa. Hänen toimintansa perustuu siis messiasprofetiaan. Herran palvelija on valo, ja Israelin, Herran kansan, olisi pitänyt olla valona pakanakansoille. Kun he nyt laiminlöivät tämän tehtävän, Jumalan täytyi siirtää heidän »lampunjalkansa pois paikoiltaan» (vrt. Ilm 2:5).
48.Uskoon tuleminen merkitsee ratkaisevaa muutosta ihmisen elämässä. Juutalaiset olivat jo tuominneet itsensä arvottomiksi tähän armoon 0. 46). He olivat tehneet valintansa. Nyt apostolit kääntyivät puhumaan pakanoille ja huomasivat heidän olevan vastaanottavaisempia. Kukaan ei tule uskoon omasta voimastaan tai olemalla jotenkin erityisen hurskas, vaan sen saa aikaan Jumalan rakkaus. "Säädetyt" osoittivat uskomalla kuuluvansa iankaikkisen elämän piiriin. Juutalaiset todistivat epäuskollaan päinvastaista. Kysymys ei ole ennaltamääräämisestä.
49.Tämä todistaa, että Paavali ja Barnabas menettelivät oikein. Antiokian tapahtumia ei voinut salata. Kaikkialla puhuttiin niistä, ja Herran sana menestyi. Pisidian Antiokia oli roomalaisena siirtokuntana alueen luonnollinen ja hallinnollinen keskuspaikka. Sieltä Herran sana lähti leviämään. Vaino Stefanuksen kuoleman jälkeen oli johtanut sanan julistamiseen Juudeassa ja Samariassa ja kauempanakin (8:1 ss.). Nyt Antiokian juutalaisten vastustus sai aikaan sen, että Pisidian väestö sai kuulla evankeliumin.
50.Usein naisilla oli paljon vaikutusvaltaa taisteltaessa kristinuskon puolesta tai sitä vastaan, vrt. 16:14 ja 17:4. Luultavasti Antiokiassa oli vain yksi synagooga, mikä viittaa siihen, ettei siellä asunut paljon juutalaisia. Mutta kaupungin juutalaiset käyttivät vaikutusvaltaansa tehokkaasti apostoleja vastaan. Tieto naisten vaikutusvallasta tässä yhteydessä on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Vähän-Aasian kaupunkien oloista tiedetään. Naisia valittiin korkeisiin hallinnollisiin tehtäviin ja kisojen johtajiksi. Tunnetaanpa eräs tapaus, jolloin juutalaiset valitsivat naisen synagoogan esimieheksi Smyrnassa.
Karkotus ei näytä tapahtuneen laillisesti ja oikeuden päätöksen perusteella. He kävivät nimittäin Antiokiassa vielä uudelleen paluumatkalla (14:21).
51."Tomun pudistaminen jaloista" merkitsi, että he katkaisivat kaikki yhteydet. Vrt. Matt 10:14. "Ektinassè" tarkoittaa 'karistaa yltään'. Kyseessä oli dramaattinen ele, joka merkitsi keskustelun kertakaikkista päättymistä, se oli vastalause sille epäoikeudenmukaisuudelle, jonka vuoksi he joutuivat lähtemään kaupungista. "Ikonion", nykyinen Konia, oli Taurus-vuorten juurella. Tähän aikaan paikkakunta oli roomalaisen Galatian maakunnan pääkaupunki.
52.Vaikka apostolit joutuivat lähtemään kaupungista, he jättivät jälkeensä iloa ja hengellistä voimaa. Apostolien suhtautuminen koettelemuksiin antoi lisää rohkeutta uusille kristityille. Itse asiassa heillä olisi luullut olevan syytä suruun ja murheeseen. Hehän olivat vasta tulleet uskoon ja jäivät nyt aivan yksin. Mutta vainolla oli päinvastainen vaikutus. Kristityt täyttyivät kaikki "ilolla ja Pyhällä Hengellä".