Luku 25. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 25:1-27)
Paavali vetoaa keisariin
1."Festus" oli kunniallinen ja oikeamielinen mies, mutta hän eli maaherran viran saatuaan vain kaksi vuotta. Ensi töikseen hän virkaan astuttuaan matkusti vanhaan pääkaupunkiin, jota juutalaiset aina olivat pitäneet maan tärkeimpänä kaupunkina. Uusi maaherra oli opiskellut mm. filosofiaa. Hän ei uskonut mihinkään tämän maailman ulkopuolella olevaan ja arvioi kaikkea inhimillisen järjen mukaan. Josefus pitää häntä yhtenä Juudean parhaista maaherroista. Keisari Nero asetti hänet virkaan luultavimmin vuonna 60.
2.Juutalaisen ylhäisön viha Paavalia kohtaan ei ollut kuluneiden kahden vuoden kuluessa laimentunut. Tällä välin oli nimitetty uusi ylimmäinen pappi. Nimitysvaltuuksia käyttävä Agrippa oli määrännyt Ismaelin, Fabiaan pojan Ananiaan tilalle. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt minkäänlaista muutosta suhtautumisessa Paavaliin. Juutalaiset halusivat heti ottaa selvää, oliko Festus helpommin taivuteltavissa kuin Feeliks oli ollut. Tapahtumaketju lähti heti käyntiin, ja Paavalin erikoislaatuinen »lepoaika» Kesareassa oli päättynyt. "Juutalaisten ensimmäiset miehet" viittaa siihen, että Paavalin vastustajina eivät nyt olleet vain Suuren neuvoston jäsenet, vaan mukaan oli tullut muitakin korkeassa asemassa olevia.
3.Vanha suunnitelma Paavalin murhaamiseksi ei ollut menettänyt ajankohtaisuuttaan (23:12-21). Ajateltiin, että jos Paavali lähetettäisiin takaisin Jerusalemiin, hän ei olisi yhtä hyvin vartioitu kuin Kesareaan vietäessä. Pyyntö oikeudenkäynnin pitämisestä Jerusalemissa oli sinänsä ymmärrettävä, sillä siellähän väitetyt rikkomukset olivat tapahtuneet. Mutta pyytäjien perimmäinen tarkoitus oli kokonaan toinen. Jos muita apostoleja oli tähän aikaan Jerusalemissa, ei näytä siltä, että heitä olisi etsitty ja vainottu niin kuin Paavalia. Mutta ei tiedetä varmasti, missä he tuolloin olivat. Heitä saattoi olla niiden ystävien joukossa, jotka kävivät Paavalin luona Kesarean vankilassa (24:23).
4.Festus ei ilmeisesti halunnut suostua juutalaisten talutusnuoraan heti virkaan astuttuaan. Häntä oli ehkä myös varoitettu. Hänelle oli varmasti selvää, että olisi vaarallista siirtää niin tärkeätä vankia kuin Paavalia. Festuksen sanoista tässä ja myöhemmin (j. 15 ss.) ilmenee, että juutalaiset halusivat saada Paavalin tuomituksi ja rangaistuksi ilman uutta oikeuskäsittelyä. Festus kuitenkin kieltäytyi suostumasta pyyntöön, ja silloin he pyysivät, että Paavali lähetettäisiin Jerusalemiin ja asetettaisiin siellä oikeuden eteen. Mutta Festus piti kiinni siitä, että oikeudenkäynnin tuli jatkua Kesareassa. Pian tämän jälkeen Festus kuitenkin kysyi Paavalilta, halusiko tämä matkustaa Jerusalemiin tutkittavaksi (j. 9). Feeliksin tavoin hänkin halusi olla varma juutalaisten suosiosta (vrt. 24:27).
5.Festus kehotti heitä esittämään julkisesti ja asiaankuuluvasti Paavaliin kohdistetut syytökset, jotka he olivat jo esittäneet hänelle Jerusalemissa. "Johtomiehillä" Festus tarkoitti juutalaisten virallisia edustajia erotukseksi niistä »juutalaisten ensimmäisistä miehistä» (j. 2), jotka kävivät hänen luonaan Jerusalemissa.
6.Näistä jakeista päätellen Festus oli erittäin tarmokas mies. Hän halusi selvittää asiat. Tässä suhteessa hän oli edeltäjänsä jyrkkä vastakohta. "Tuomarinistuimelle istuminen" oli välttämätön muodollisuus, jotta ratkaisu voi olla laillinen. Vrt. Matt 27:19; Joh 19:13.
7.Kun Festus oli istuutunut tuomarinistuimelle, Paavali tuotiin hänen eteensä. Juutalaisten viralliset edustajat kokoontuivat apostolin ympärille tarkoituksenaan tehdä kaikkensa saadakseen hänet tuomituksi. He olivat vaikutusvaltaisia miehiä. Syytösten sisältöä ei kerrota tässä, mutta Paavalin vastauksesta ilmenee, mitä ne koskivat. He syyttivät häntä varmasti mm. yllyttämisestä kapinaan keisaria vastaan (j. 8). Tämä oli erittäin vakava rikos, joka saattoi johtaa kuolemanrangaistukseen. Festusta eivät syytökset vakuuttaneet (j. 18).
8.Paavali torjuu päättäväisesti kaikki juutalaisten syytökset. Kaksi ensimmäistä syytöstä oli esitetty ennenkin (21:28; 24:5-6). Syytös keisaria vastaan juonittelemisesta oli sitä vastoin uusi, ja juuri se kiinnosti Festusta eniten. Jos se voitaisiin todistaa oikeaksi, Paavali joutuisi vastaamaan majesteettirikoksesta. Mutta todisteet puuttuivat yhä (j. 7).
9.Tässä Festus poikkesi siitä, mitä oli sanonut aikaisemmin (j. 4). Kenties hän oli laskenut, että vanki kieltäytyisi suostumasta ehdotukseen ja hän voisi antaa juutalaisille sen käsityksen, että juuri Paavalin vastustuksen vuoksi asian käsittelyä ei voitu siirtää Jerusalemiin. Ehdotuksessa näyttää ensi näkemältä olevan kyse pelkästä paikan vaihdoksesta. Mutta oikeastaan Paavali joutui valitsemaan, halusiko hän mieluummin juutalaisten Suuren neuvoston tuomion, jonka maaherra vain vahvistaisi. Ehdotukseen oli mahdotonta suostua, sillä silloin hänet olisi tuomittu jo ennen asian käsittelyä.
10.Paavali käsitti selvästikin maaherran kysymyksen ehdotukseksi lähteä Suuren neuvoston tuomittavaksi. Mutta koska hän ei ollut tehnyt mitään rikosta juutalaisia vastaan, ei heillä voinut olla mitään häneen kohdistuvia vaatimuksia. Festuskin oli oikeastaan vakuuttunut Paavalin syyttömyydestä (j. 18 ss.), ja Paavali huomauttaa siitä hieman nuhtelevaan sävyyn. Itse asiassa hän osoittaa maaherralle, että oikeastaan hänet pitäisi julistaa syyttömäksi ja vapauttaa, mutta koska niin ei kuitenkaan tapahdu, hän käyttää oikeuttaan vedota keisariin (j. 11). Sitä Festuskaan ei voi häneltä ottaa.
11.Paavali ei tehnyt päätöstään hetken mielijohteesta. Hänellä oli ollut hyvää aikaa kypsytellä kantaansa. Hän oli todistava Jeesuksesta Roomassa, ennen kuin kuolisi (23:11). Kaikki tähän mennessä tapahtunut oli vakuuttanut hänet siitä, että nyt hänen piti tehdä jotakin saadakseen esittää asiansa keisari Nerolle. Nerosta ei ollut vielä kehittynyt sellaista hirviötä, jollaiseksi historia hänet kuvaa. Ylipappi Ismaelin johdolla liikkeelle lähtenyt juutalaisten lähetystö oli sitä paitsi kerran saanut häneltä tukea kiistellessään Festuksen kanssa temppelin muurien rakentamisasiassa. Ei tiedetä, liittyikö tämä millään tavalla Paavaliin. Rooman kansalaisen estäminen vetoamasta keisariin oli ankarasti kielletty "Lex Juliassa". Tällainen vetoomus voitiin esittää kirjallisesti tai myös suullisesti oikeudenkäynnin aikana, niinkuin nyt tapahtui.
12.Festus ei neuvotellut juutalaisten neuvoston vaan oman neuvoskuntansa kanssa. Tähän neuvostoon kuuluvia kutsuttiin nimellä "consiliarius". Neuvonpidossa pohdittiin, voitaisiinko Paavalin vetoomus hyväksyä. Joskus vetoomus nimittäin oli hylättävä, kuten esimerkiksi maantie- ja merirosvojen ollessa kyseessä, mutta tämä vetoomus hyväksyttiin heti.
Paavali kuningas Agrippan edessä
13.Tämä oli kohteliaisuuskäynti uuden maaherran luona. Tämän Agrippan koko nimi oli Herodes Agrippa II. Hän oli 12. luvussa mainitun Agrippa I:n poika ja Herodeksen suvun viimeinen kuningas. Herodes Suuri (Matt 2:1) oli hänen isoisänsä isä. Agrippa oli ollut vain 17-vuotias isänsä kuollessa vuonna 44. Keisari Klaudius epäröi sen vuoksi päästää häntä isänsä seuraajaksi Juudean kuninkaaksi, mutta kuusi vuotta myöhemmin hän antoi tälle pienen Kalkiin kuningaskunnan Libanonin läheltä. Sen tilalle hän sai muutamaa vuotta myöhemmin Gennesaretin järven koillispuolella olevan alueen, jonka pääkaupunki oli Filippuksen Kesarea, sekä kuninkaan arvonimen. Hän vastasi myös pyhäkön vartiostosta ja nimitti juutalaisten ylipapit. Bernike oli Agrippan sisar. Hän oli aikaisemmin ollut naimisissa setänsä, Kalkiin Herodeksen kanssa. Tämän kuoltua vuonna 48 hän eli ensin veljensä kanssa, solmi sitten toisen avioliiton, mutta palasi pian Agrippan luo.
14.Agrippan ja Festuksen välillä näyttää vallinneen hyvä yhteisymmärrys. He olivat samaa mieltä myös temppelinmuuriasiasta. (Ks. jakeen 11 selitystä.) Luultavasti Festus kääntyi Agrippan puoleen, koska tämä oli juutalaisuuden asiantuntija. Tietty merkitys oli silläkin, että Agrippa oli korkein temppelistä vastaava viranomainen. Kaiken tämän perusteella on todennäköistä, ettei Paavali ollut Agrippalle tuntematon. Häneen ja temppeliin liittyvät tapahtumat olivat aiheuttaneet paljon kohua. Vrt. myös j.22.
15.Jos Festus tiesi tai aavisti juutalaisten suunnitelleen Paavalin surmaamista matkalla Jerusalemiin, ei hän kuitenkaan maininnut sitä Agrippalle.
16.Näihin ylpeisiin sanoihin kätkeytyy totuus. Roomalaisilla oli erinomainen oikeusjärjestelmä, mutta lakia käyttävät ihmiset eivät aina olleet yhtä korkealla tasolla. Inhimillisten tekijöiden vuoksi oikeusturva Rooman valtakunnassa usein horjui. Siitä on monia esimerkkejä Ut:ssa. Tunnetuin on oikeudenkäynti Jeesusta vastaan ja Pilatuksen menettely siinä. Nyt Paavali koki jotakin vastaavaa Kesareassa. Feeliks olisi tahtonut häneltä lahjuksia ja piti häntä vankilassa, koska se oli juutalaisille mieleen. Festuskaan ei vapauttanut häntä, vaikka oli vakuuttunut hänen syyttömyydestään.
17.Tässä Festus puhuu melko yliolkaisesti ja välinpitämättömästi Paavalista nimittäen häntä vain "mieheksi". Ylempiinsä hän suhtautuu tietenkin kunnioittavammin ja sanoo esimerkiksi Neroa »herrakseen» (j. 26). Mutta vaikka maailma saikin kuulla paljon Nerosta, paljon enemmän se on saanut kuulla Paavalista. Apostoli sai taas kokea todeksi Jeesuksen sanat, joiden mukaan hänen opetuslapsensa yleensä ja erityisesti Paavali joutuisivat todistamaan kuningasten ja maaherrojen edessä.
18.Kysymys ei ollut sentyyppisistä karkeista rikoksista, jotka yleensä oli tapana antaa maaherran selvitettäviksi. Tuohon aikaan oli paljon kapinoita, eivätkä murhasyytteetkään olleet harvinaisia. Ei siis ihme, että Festus oli luullut Paavalin syyllistyneen johonkin vakavaan rikokseen. Olihan vanki ollut pidätettynä jo kaksi vuotta, ja hänen syyttäjänsä olivat huomattavia miehiä, johtajanaan juutalaisten ylimmäinen pappi.
19."Uskonasioistaan (deisidaimonia)" on sana, joka merkitsee oikeastaan 'jumalanpelko'. Se voidaan suomentaa myös 'hurskaus' tai 'uskonto'. Sen voitiin käsittää myös merkitsevän taikauskoa. Vrt. 17:22. Paavalissa usko elävään Jeesukseen oli ilmennyt tinkimättömänä alttiutena ja uhrautumisena. Kaikki tällainen oli Festukselle vierasta. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset suhtautuivat yleensä ivallisesti ajatukseen ruumiin ylösnousemuksesta (17:32). Herää epäilys, oliko Festus tähän mennessä ollenkaan ymmärtänyt asian ydintä, vrt. 26:24. Hän näyttää ajatelleen, että kyseessä olivat vähäpätöiset pikkuseikat.
20.Jos kysymys olisi ollut Rooman valtioon kohdistuneesta petoksesta tai kapinoimisesta tavalla tai toisella, asia olisi ollut selvä. Sellaisista oikeusjutuista maaherralla oli kokemusta ja ne hän kyllä pystyi ratkaisemaan. Mutta nyt puhuttiin jumalanpilkasta, ja siitä hän ei ymmärtänyt mitään. Festus tuo koko ajan esiin uusia näkökohtia ja korostaa eri asioita. Luukkaan esityksessä on silminnäkijälle ominaisia tuoreita havaintoja. Ks. esim. j. 23.
21."Keisari, Caesar," oli alun perin Juliuksen suvun erään sukuhaaran lisänimi. Julius Caesarin ottopoika Octavianus otti nimekseen Gaius Julius Caesar Octavianus ja sai valtaistuimelle noustuaan kunnianimen Augustus. Keisariksi itseään kutsuivat myös Augustuksen seuraajat Tiberiuksesta lähtien. Myös kunnianimi Augustus oli hallitsijoiden käytössä.
22.On epävarmaa, halusiko kuningas Agrippa muutakin kuin perehtyä asiaan, joka kuului hänen toimialaansa ja valtuuksiinsa. Mutta todennäköisesti Agrippa ja Bernike odottivat hyvin jännittyneinä, puuttuisiko apostoli heidän suhteeseensa ja juutalaiseen uskoon. Huhut, joiden mukaan kristinusko julisti »lain loppua» olivat omiaan herättämään uteliaisuutta. Lisäksi on luultavaa, että heidän sisarensa Drusilla oli kertonut tavanneensa miehensä Feeliksin kanssa Kesarean vangin ja sen, että tämä oli tehnyt heihin voimakkaan vaikutuksen (24:24 ss.). Kuninkaan sanoissa on kuulevinaan toivon- ja pelonsekaista odotusta. Hänen vastauksensa 26:28:ssa tukee myös tällaista ajatusta.
23."Oikeussali (akroatêrion)" oli linnan suuri vastaanottosali. Paavali oli tuskin varautunut tällaiseen yleisöön, mutta hän ei häkeltynyt. Hän suhtautui tilanteeseen Jumalan antamana tilaisuutena. Monta suurta herraa oli paikalla, mutta suurin oli kuitenkin vanki. Ainoastaan hänen ansiostaan historia muistaa vielä heidätkin, jotka muutoin olisi jo kauan sitten unohdettu. "Päälliköitä (khiliarkhos)" oli Kesareassa viisi, koska siellä oli viisi kohorttia. Monet paikalle saapuneista halusivat luultavasti myös toivottaa uuden maaherran tervetulleeksi. Koolla oli todella arvovaltainen yleisö. Viimeinen lause ilmaisee jyrkän vastakohtaisuuden: "Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne". Kaikkien katseet kohdistuivat yksinäiseen vankiin.
24.Festus piti luonnollisesti aloituspuheen. Hän puhui hyvin avomielisesti. Hän halusi selvästikin puolustaa toimenpiteitään tämän yleisön edessä. Hän oletti, etteivät Agrippan ja "koko juutalaisten joukon" välit olleet kovin läheiset. Juutalaisesta uskostaan huolimatta Agrippaa pidettiin roomalaisena roomalaisten joukossa, ja epäilemättä täydellä syyllä. Hänen hallitsemansa alueet olivat sitä paitsi suureksi osaksi Palestiinan ulkopuolella. Kuningas mainittiin ensimmäiseksi. Hänhän oli kunniavieras. Bernike oli myös mukana, mutta häntä Festus ei mainitse. Nainen ei oikeastaan olisi saanut osallistua oikeudenkäyntiin. Se oli ristiriidassa sekä itämaisen että roomalaisen tavan kanssa.
25.Maaherra piti kiinni siitä, ettei vanki ollut tehnyt mitään sellaista, mistä voitaisiin tuomita kuolemaan. Hän ei kuitenkaan kertonut, miksi Paavali oli vedonnut keisariin (j. 11). Hän oli maininnut kuningas Agrippalle ehdotuksestaan, jonka johdosta Paavali oli näin tehnyt (jj. 20-21). Hän ei ollut kuitenkaan sanonut, että oli ehdottanut sitä ollakseen juutalaisille mieliksi. Festus ei suinkaan ole huonoimpia Luukkaan kuvailemista puhetaidon mestareista. Mutta hän on enemmänkin poliitikko kuin lakimies. "Huomasin (katalambanè)", 'ymmärsin, käsitin, sain selville'.
26.Vangin vedottua keisariin oli vetoomuksen mukaan liitettävä syytekirjelmä. Festus ei tiennyt, mitä hän siihen olisi kirjoittanut. Olihan hänellä juutalaisten syytökset, mutta miten hän saisi ne näyttämään kyllin järkeviltä voidakseen lähettää kirjeen Nerolle? Mitä keisari siitä ymmärtäisi, jos hän kirjoittaisi fariseuksista ja saddukeuksista, puhumattakaan nasaretilaisista ja nasiireista? Ellei Festus haluaisi hallitsijan suuttuvan, hänen olisi pystyttävä muotoilemaan kirje roomalaiselle ymmärrettävään muotoon ja niin, että asian ajautuminen keisarin käsiteltäväksi näyttäisi perustellulta. Festus toivoi saavansa apua koolle kutsutuilta.
27."Mielettömältä" on varsin lievä sana kuvaamaan maaherran pulmaa. Mutta hän oli itse syypää ongelmaansa. Hänen olisi pitänyt jo kauan sitten vapauttaa apostoli. Silloinhan ei keisariin vetoamisesta olisi puhuttu mitään. Nyt hänen oli pakko lähettää Paavali Roomaan (vrt. 26:32). Paikalla olijoista ei näytä olleen hänelle suurtakaan apua. Luukas ei kerro, mitä hän loppujen lopuksi Nerolle kirjoitti, joko Agrippan avustuksella tai omin päin.