Luku 17. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 17:1-34)
Paavali ja Silas Tessalonikassa
1.Lähtijöitä oli kolme, Paavali, Silas ja Timoteus (j. 14; 1 Tess 1:1) Luukkaan jäädessä Filippiin (ks. 16:40). Ensin he matkustivat "Amfipoliin", joka sijaitsi Strymon-joen varrella. Sinne he eivät kuitenkaan pysähtyneet, vaan jatkoivat matkaansa kaakkoon 46 km:n päässä sijaitsevaan "Apolloniaan". Sieltä matka jatkui Tessalonikaan, jonne Apolloniasta oli 57 km. Tessalonikassa Paavali viipyi »kolme sapattia», siis korkeintaan neljä viikkoa. "Tessalonika" sijaitsee Aigeianmereen kuuluvan Salonikin lahden pohjukassa. Se oli silloinkin väkirikas kaupunki ja merkittävä kauppapaikka. Tessalonika oli Makedonian maakunnan pääkaupunki ja Rooman maaherran hallituskaupunki.
2.Paavali kärsi vielä Filippissä saamansa ruoskinnan seurauksista (1 Tess 2:2), ja keskustelut rasittivat varmasti häntä. Paavalin tapana oli mennä ensin juutalaisten synagoogaan, mikäli paikkakunnalla sellainen oli. Hän todisti, että Jeesus on Messias. Hän sai osakseen täälläkin paljon vastustusta. Jeesuksestakin kerrotaan, että hän »meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan» (Luuk 4:16). "Keskusteli (dialegomai)", sanaa käytetään vuoropuhelusta ja väittelystä, mutta myös saarnaamisesta (vrt. Apt 20:7,9). Paavali puhui "lähtien kirjoituksista". Hän oli nähnyt paljon tunnustekoja ja ihmeitä, mutta ei kuitenkaan ottanut niitä julistuksensa lähtökohdaksi. Hän perusti puheensa Sanaan, vanhojen profetioiden todistukseen Jeesuksesta.
3.Paavali "selitti (dianoigè)", oikeastaan 'avasi perusteellisesti', kirjoituksia. Tässä merkityksessä sanaa käytetään monissa Ut:n kohdissa. Ks. esim. Mark 7:34; Luuk 2:23 ja 24:31. Lyydiastakin käytetään tätä sanaa (16:14). 1 Tess 2:2:n mukaan Paavali sai selittää kirjoituksia Tessalonikassa »suuressa kilvoituksessa». Todennäköisesti hän tarkoitti tällä ennen muuta kiivaita väittelyjä. Risti oli juutalaisille pahennus (1 Kor 1:23).
4."Muutamat heistä" viittaa synagoogassa olleisiin juutalaisiin. Uskoon tulleiden suuri enemmistö kuului kuitenkin "jumalaapelkääväisiin" pakanoihin. Näiden oli helpompi ottaa sanoma vastaan, sillä juutalaisten johtajilla ei ollut yhtä suurta vaikutusvaltaa heihin. 1 Tess 1:9:ssä sanotaan heidän kääntyneen epäjumalistaan Jumalan puoleen, mikä myös todistaa tähän seurakuntaan kuuluneen pääasiassa pakanoita. "Ylhäiset naiset" olivat luultavasti myös näitä »jumalaapelkääväisiä». Täällä kävi samoin kuin Filippissä: merkittävässä asemassa olevia naisia asettui rohkeasti Kristuksen puolelle. Makedoniassa naiset olivat muutenkin siihen aikaan huomattavasti vapaammassa asemassa kuin monessa muussa maassa. Tessalonikan ensimmäisten kristittyjen joukossa oli myös tavallisia työläisiä (1 Tess 4:11).
5.Paavalin julistaman Jumalan sanan menestyminen oli juutalaisille liikaa ja he päättivät estää häntä tavalla tai toisella. "Joutoväellä (agoraios)" oli tapana oleskella torilla "(agora)". He olivat siis niitä, jotka »seisoivat torilla joutilaina» (Matt 20:3). Heillä ei näytä olleen sinänsä mitään kristittyjä vastaan, mutta heihin oli helppo vaikuttaa. Tessalonikan seurakunnassakin oli nähtävästi tällaista joutoväkeä (2 Tess 3:10 ss.). "Jaason" oli Paavalin isäntä. Nimestä päätellen hän oli pakana, mutta juutalaisetkin käyttivät kyllä tätä nimeä Jeesuksen tai Joosuan toisintona (2 Makk 1:7).
6.Oikeastaan kristittyjä "villitsijöiksi" syyttävät olivat itse villitsijöitä. Ei kerrota, miksi Paavali ystävineen ei ollut paikalla. Mahdollisesti heitä oli varoitettu. Kun Paavalia ja Silasta ei löytynyt, kansanjoukko purki raivoaan hänen isäntäänsä ja muutamiin muihin. "Kaupungin hallitusmiehet (politarkhês)" olivat Makedonian kaupungeissa korkeimpia paikallisia viranomaisia. Tessalonikasta löydetyssä kirjoituksessa mainitaan kaupungin politarkkeina mm. Soosipater, Sekundus ja Gaius. On syytä uskoa, että Room 16:21:ssä ja Apt 20:4:ssä on kysymys samoista miehistä. "Koko maailman villitsijät" antaa ymmärtää, että kristinuskosta ja sen leviämisestä oli liikkunut huhuja. Kristuksen viholliset joutuivat näin tahtomattaan todistamaan sen voimasta ja vaikutuksesta.
7.Syytös koski maanpetosta, niin vakavaa asiaa, että siitä tuomittiin ankaraan rangaistukseen. "Keisarin asetukset" tarkoittaa tässä ehkä juliaanista "Leges Maiestatista" eikä ainoastaan juutalaisia koskevaa määräystä (18:2). Jeesusta oli syytetty samasta asiasta (Luuk 23:2). Paavali oli ilmeisesti julistanut Jeesuksen olevan Messias, Jumalan valtakunnan kuningas. Tämän juutalaiset selittivät Rooman keisaria vastaan suunnatuksi poliittiseksi juonitteluksi kuten aikanaan myös Jeesuksen kohdalla. Tessalonikan seurakunnalle lähetetyistä kirjeistä käy sitä paitsi ilmi, että seurakunta oli ymmärtänyt väärin julistuksen Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen paluusta.
8.Kansan ja kaupungin hallitusmiesten reaktio osoittaa selvästi, ettei heidän tarkoituksensa ollut ollut kristittyjen vainoaminen. Mellakan panivat toimeen synagoogan juutalaiset kadulta koottujen tyhjäntoimittajien kanssa.
9.Jos Paavali ystävineen olisi tässä vaiheessa tavoitettu, heitä olisi epäilemättä kohdeltu kovin ottein, kenties surmattukin. Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje osoittaakin, että Tessalonikassa vainottiin ankarasti kristittyjä. Nyt vaadittiin Jaasonia takaamaan, ettei levottomuuksia syntyisi, ja todennäköisesti vaadittiin myös Paavalin lähtöä kaupungista. Paavali kirjoitti myöhemmin 1 Tess 2:16:ssa juutalaisista, että he »estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa». Näin juuri tapahtui.
Tessalonikasta Bereaan
10."Berea" sijaitsi Tessalonikasta länteen, lähellä Aleksanteri Suuren syntymäpaikkaa Pellaa. Kaupunki oli Makedonian kolmannella alueella lähes 100 km Tessalonikasta. Nykyinen nimi on Veroia. Vaikka Paavali lähtikin Tessalonikasta, käynti ei jäänyt viimeiseksi. Ks. 1 Tess 2:17. Hän rakasti kaupungin vastakääntyneitä niin suuresti, että kantoi huolta heidän hyvinvoinnistaan ja kävi kolmannella lähetysmatkallaan jälleen heidän luonaan.
11."Jalompia" ei tässä viittaa mitenkään syntyperään eikä kasvatukseen, vaan se kuvaa berealaisten mielenlaatua. Heidän asenteensa oli oikea, sillä he halusivat kuulla, mitä heille julistettiin Jumalan sanasta. Jumala ei edellytä, että me uskomme kaiken, vaan hän odottaa meidän koettelevan kaiken kuulemamme (1 Tess 5:21). Meidän on otettava vastaan vain se, mikä on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.
12.Sana "ja (men çn)" sisältää oikeastaan merkityksen 'sen tähden'. "Monet heistä uskoivat" sen tähden, että huomasivat julistuksen pitävän yhtä kirjoitusten kanssa. Jumalan sana tuli heille eläväksi. He ottivat uuden sanoman vastaan, sillä uusi liittyi vanhaan, niihin kirjoituksiin, joihin he jo vanhastaan uskoivat. Bereassa tuli uskoon sekä juutalaisia että pakanoita. Tässä mainitut "kreikkalaiset" olivat luultavasti täysiä pakanoita, ja heidän joukossaan oli todennäköisesti myös kaupungin johtavia miehiä. Ainoa berealainen uskova, jonka tunnemme nimeltä, on Soopater, Pyrruksen poika, josta tuli Paavalin seuralainen (20:4). On mahdollista, että Room 16:21:ssa mainittu Soosipater on sama mies.
13.Näiden kahden kaupungin välillä oli varmasti kauppayhteyksiä, minkä vuoksi toisen kaupungin tapahtumat tulivat nopeasti tietoon toisessa. Kaikista niistä kaupungeista, joissa Paavali julisti sanaa, riitti luonnollisesti paljon puheenaiheita. Tessalonikan juutalaiset eivät tyytyneet siihen, että Paavali työtovereineen lähti heidän kaupungistaan, vaan he tekivät kaikkensa saadakseen heidät lähtemään Bereastakin. Paavali oli kokenut samaa jo ensimmäisellä lähetysmatkallaan Lystrassa (14:19).
14.Koska Paavalin ei mainita julistaneen Berean ja Ateenan välillä, hän todennäköisesti teki tämän matkan laivalla. Bereasta oli lähes 30 km rannikolle. Silas ja Timoteus pysyttelivät taka-alalla, eivätkä he olleet niin vihattuja. Paavali oli johtaja, ja hänestä haluttiin päästä eroon.
Paavali Ateenassa
15.Paavali ei lähtenyt Bereasta yksin, vaan häntä lähti saattamaan joukko kristittyjä rannikolle ja edelleen Ateenaan. Vietettyään Ateenassa lyhyen ajan, luultavasti vain levätäkseen matkan jälkeen, saattajat palasivat kotiin Bereaan. Heillä oli mukanaan Paavalin käsky Silaalle ja Timoteukselle tulla mahdollisimman pian Ateenaan. Paavali oli siis Ateenassa jonkin aikaa aivan yksin. 1 Tess 3:1-6:sta ilmenee, että Timoteuksen ja Silaksen saapuessa Ateenaan Paavali pelkäsi Tessalonikan vastakääntyneiden puolesta näiden jäätyä ilman julistajaa. Sen vuoksi Timoteus lähetettiin sinne. Palatessaan myöhemmin jälleen Paavalin seuraan hän toi Tessalonikasta hyvin rohkaisevia terveisiä (1 Tess 3:6).
16.Ateena oli Paavalille uusi tuttavuus. Hän vietti ensimmäiset päivät ilmeisesti katsellen kaupunkia. Ateenassa väitetään olleen tuohon aikaan enemmän epäjumalankuvia kuin koko muussa Kreikassa yhteensä. Kaupungissa oli yli 3000 patsasta lukuunottamatta kodeissa olevia epäjumalia. Useimmat luultavasti ihastelivat niiden kauneutta ja kaupungin arkkitehtuuria, mutta Paavali oli toista maata. Häneen ei vaikuttanut liikaa se, että ne olivat suuria taideteoksia. Hän tiesi, mitä ne esittivät ja ymmärsi niiden olevan merkkejä innokkaasta epäjumalanpalvonnasta ja kansan tarpeesta kohdata ainoa oikea, elävä Jumala. Ateena oli epäilemättä maailman johtava kulttuurikeskus, ja siellä olivat olleet suurimmat filosofit ja ajattelijat, mutta se ei ollut auttanut ihmisiä löytämään ainoata tosi Jumalaa.
17.Paavali odotti Ateenassa Timoteusta ja Silasta (j. 15), mutta hän ei malttanut olla toimettomana. Ateenassakin juutalaisilla oli synagooga, ja tapansa mukaan hän aloitti sieltä. Hän ei kuitenkaan tyytynyt saarnaamaan vain juutalaisille, vaan puhui myös torilla, agoralla. Se oli rohkea teko tarsolaiselta teltantekijältä. Agora oli nimittäin tämän maailmankaupungin sivistyneen yläluokan kokoontumispaikka. Se ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä tori, vaan paikka, jossa pidettiin kokouksia, vaihdettiin uutisia ja keskusteltiin. "Joka päivä" on tässä voimakkaampi ilmaisu kuin jakeessa 11. Paavali koki täällä, ettei tämän maailman viisaus auta käsittämään Jumalaa ja hänen viisauttaan (1 Kor 1:21).
18.Paavali joutui tekemisiin kahden tunnetun filosofisen koulukunnan kanssa. "Epikurolaiset" olivat saaneet nimensä Samos-saarelta kotoisin olleen Epikuroksen mukaan, joka kuoli Ateenassa vuonna 270 eKr. Hän jätti jälkeensä talon ja puutarhan, jossa hän oli opettanut oppilaitaan. Sen johdosta hänen seuraajiaan kutsuttiin mm. »puutarhafilosofeiksi». Epikuroksen oppiin kuului mm., että nautinto on ihmiselämän korkein päämäärä. Niinpä sitten luultiin yleisesti epikurolaisten opettavan, että ihmisen tulee antautua mielihalujensa ja nautintojen valtaan. Todellisuudessa Epikuros opetti, että korkeimpaan onneen voi päästä hyveen tietä. "Stoalaisia" nimitettiin myös »porttifilosofeiksi». Heidän suuri opettajansa oli Zenon, joka oli syntyisin Kitionista ja kuoli v. 264 eKr. Hän oli siis Epikuroksen aikalainen. Stoalaiset opettivat, että moraalinen hyvyys oli korkeinta, ja he uskoivat myös korkeimpaan Jumalaan tai kaitselmukseen. Velvollisuuden aate oli voimakkaasti esillä heidän oppijärjestelmässään. Halveksiva sana "lavertelija" merkitsee oikeastaan 'jyvännokkija'. Sanaa käytettiin linnuista, sitten myös torilla vetelehtivistä, jotka hankkivat elantonsa keräämällä tähteitä, sekä vihdoin tyhjänpuhujista ja muilta sieppaamillaan viisailla sanoilla ylvästelijöistä.
19."Areiopagi (Areios pagos)", Areksen kukkula sijaitsee Akropoliin länsipuolella. Väitettiin, että itse sodanjumala Ares oli seissyt siellä jumalien tuomittavana murhasta syytettynä. Ateenan korkein tuomioistuin oli saanut nimensä tästä kukkulasta ja tästä tapahtumasta. Tuomarinistuimet oli hakattu kallioon, ja agoralta johtivat portaat kukkulalle.
20.Heidän mielestään tämä uusi oppi erosi niin jyrkästi kaikesta muusta, mitä Ateenassa oli kuultu, että heidän piti saada selvitys Paavalilta itseltään. Areiopagin tuomarit eivät halunneet muodostaa käsitystään asiasta vain sen perusteella, mitä kansa oli saanut tietoonsa torilla. He halusivat kuulla sen julistajan omasta suusta. Ihmiset olivat kovin kiinnostuneita kuulemaan koko ajan jotakin uutta (j.21). Nyt haluttiin tietää tämän vieraan opin todellinen tarkoitus.
21.Tässä selviää, miksi ateenalaiset niin monista muista poiketen halusivat mielellään kuulla tästä uudesta ja oudosta opista. Heidän vaikuttimenaan ei ollut hengellinen kaipaus, eivätkä he osoittaneet minkäänlaista halua tulla uskoon. Ateena oli kuuluisa sivistyskeskus, ja siksi sen ilmapiiri oli hyvin kansainvälinen. Ihmisiä tuli kaupunkiin kaikkialta, ja siellä sai kuulla paljon uutta. Entisajan filosofeille tyypillinen pyrkimys päästä tuntemaan totuus oli vaihtunut uutisnälkään, ainakin tavallisen väestön keskuudessa. "Uutta", alkutekstissä komparatiivi 'uudempaa, viimeisintä uutta'. Kuvaus sopii hyvin yhteen muiden tuon ajan Ateenaa esittelevien kirjoitusten kanssa.
Paavalin puhe Areiopagilla
22.Ateenalaiset olivat hyvin uskonnollisia, ja Paavali aloitti puheensa mainitsemalla kaikesta, mitä hän oli kaupungilla nähnyt ja mikä oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hän ei ollut ainoa tällaisen havainnon tehnyt. Useat antiikin kirjailijoista pitivät ateenalaisia ei vain Kreikan vaan koko maailman uskonnollisimpina ihmisinä. Tämän ei tarvitse olla mikään kohteliaisuus Paavalin taholta. Se saattoi olla myös osoitus siitä, että hän piti heitä hyvin taikauskoisina. Se, mikä ateenalaisista oli jumalanpelkoa, oli nimittäin Paavalin mielestä taikauskoa. Oli sitä paitsi kiellettyä imarrella Areiopagin tuomareita, sillä se voitiin tulkita suosion tavoitteluksi.
23.Muutkin kirjailijat ovat kirjoittaneet Ateenan tuntemattomille jumalille omistetuista alttareista. Paavali tarkoittaa tässä jotakin tiettyä alttaria. Useimmat pyhäköt oli sijoitettu niin näkyville paikoille, ettei niitä voinut olla huomaamatta. Ateenaa pidettiin viisauden tyyssijana, mutta elävää Jumalaa siellä ei tunnettu. Hän oli ainoa Jumala, joka näytti olevan tuntematon Ateenassa! Kreikkalaiset palvoivat Jumalaa tuntematta häntä, mutta Paavali osasi kertoa heille, kuka tämä Jumala oli. He myönsivät, etteivät häntä tunteneet, ja siksi Paavali saattoi sanoa heille totuuden hänestä.
24.Paavali alkaa puheensa ainoasta todellisesta Jumalasta viittaamalla hänen luomistekoihinsa. Jos hän on luonut kaiken tämän, hänellä on tietenkin oikeus siihen. Hän on Herra. Paavali käyttää tässä sanoja, jotka hän oli kuullut Stefanuksen suusta (7:48). Paavali esittää Jumalasta viisi eri näkökohtaa: a) Hän on Luoja; b) Hän on taivaan ja maan Herra; c) Hän täyttää kaiken läsnäolollaan eikä näin ollen voi mahtua ihmisten rakentamiin temppeleihin; d) Hän on itsenäinen ja riippumaton luomakunnastaan; e) Hän on elämän ja siunauksen lähde.
25.Luoja ei milloinkaan tule riippuvaiseksi luomakunnastaan. Israelin profeetatkin olivat taistelleet sitä harhakäsitystä vastaan, jonka Paavali tässä oikaisee. (Vrt. Ps 50:9-10.) Meillä ei ole Jumalalle mitään annettavaa, vaan Jumala antaa meille, ja hän on kautta koko historian osoittanut olevansa suvereeni, muista riippumaton. Hän ei puhaltanut elämän henkeä ainoastaan ensimmäiseen ihmiseen, vaan on tehnyt niin jatkuvasti. Jumala antaa koko luomakunnalleen kaiken, mitä se tarvitsee, ja me elämme hänessä.
26."Ihmissuku" muodostaa yhden Jumalan luoman veljeskunnan, johon kuuluvat kaikki kansat ja rodut. Vrt. 1 Moos 1:26-27; 5 Moos 4:32; Ps 86:9. Hän, joka on luonut kaiken, solmii erityisen suhteen ihmiseen, joka on luotu hänen kuvakseen. Alun perin ihmiskunta oli yhtä, kaikki polveutuvat yhdestä, eikä kukaan Jumalan silmissä ole toisen yläpuolella. "Määrätyt ajat", meidän aikamme ovat Jumalan kädessä, ovatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Sanat "yhdestä ainoasta", tuomitsevat mielenlaadun, joka ilmeni kreikkalaisten asenteesta heidän barbaareiksi kutsumiaan ihmisiä kohtaan. He olivat mielestään paljon näitä ylempänä. Joissakin käsikirjoituksissa sanotaan »yhdestä ainoasta verestä».
27.Jumala odottaa luomiensa ihmisten etsivän häntä. Sekä ihmiselle annettu aika että elämisen rajat muistuttavat Jumalan kutsusta. Näiden ateenalaisten olisi pitänyt tuntea Jumala, sillä "hän ei ole kaukana yhdestäkään". Hän on kaikkialla ja meitä lähellä, vaikka emme olisikaan temppelien ja alttarien lähellä.
28.Me olemme joka hetki eläessämme ja liikkuessamme riippuvaisia Jumalasta. Paavali käytti tässä kuulijoille tuttua tekstiä. He eivät tunteneet Vanhaa testamenttia, jonka hän aina juutalaisten synagoogissa puhuessaan otti lähtökohdakseen. Siksi hän käytti nyt epäjumalanpalvelusta vastustaessaan kreikkalaisten omien runoilijoiden sanoja. Heidänkin joukossaan oli siis ollut miehiä, jotka olivat puhuneet suuresta Jumalasta ja ymmärtäneet kuuluvansa hänen sukuunsa. Sanat »Sillä me olemme myös hänen sukuansa» ovat lainaus runoilija Aratokselta (n. 310-240 eKr.), joka on tunnettu tähtitieteellisestä runoudestaan. Sama lause esiintyy myös samoihin aikoihin eläneellä Kleantheella.
29.Paavali korosti, että heidän oman filosofiansa olisi pitänyt estää heitä palvomasta epäjumalia. He eivät suoranaisesti rukoilleet jumalankuvia, vaan palvoivat niitä korkeamman todellisuuden ilmentyminä. Paavali koki samanlaista mielipahaa kuin muinaiset profeetat samasta syystä. Koska epäjumalat olivat ihmisten luomia, ne eivät luonnollisesti voineet olla ihmisiä itseään suurempia. Se, joka luo jotakin, on aina luomustaan suurempi. Jumalankuvat olivat ihmisten valmistamia, kun taas ihmiset ovat Jumalan luomia.
30.Paavali ei kaihda nimittää rikkaan kreikkalaisen kulttuurin loistoaikoja "tietämättömyyden ajoiksi". Kaikessa viisaudessaan ja älykkyydessäänkään he eivät olleet havainneet Jumalan jumalallisuutta ja ihmisen inhimillisyyttä. Parannuksen mahdollisuudesta tuomion vielä viipyessä puhutaan seuraavassa jakeessa. Kysymys ei ole vain uskon vaihtamisesta, epäjumalanpalveluksesta elävän Jumalan palvelemiseen siirtymisestä. Todellinen mielenmuutos on myös välttämätön. Tämä ajatus sisältyy sanontaan "tehdä parannus (metanoeè)".
31.Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka jumaluus ja arvovalta selvisi lopullisesti Jumalan herättäessä hänet kuolleista (Room 1:4) on tuomitseva koko maailman. Sanaa "tuomita (krinè)" ei pidä tässä rajoittaa vain viimeiseen tuomioon. Se sisältää myös merkityksen 'erottaa, valita, ratkaista'. Ks. Ps 9:9, jota Paavali tässä lainaa. On hiukan epäselvää, mihin Paavali viittaa sanalla "vakuus". Ehkä hän halusi korostaa, että kun Jumalan tuomariksi asettama mies nousi kuolleista, se tapahtui vakuudeksi kaikkien ihmisten ylösnousemuksesta. Vrt. 26:23; 1 Kor 15:12 ss. Tai ehkä tämä kohta pitäisi ymmärtää siten, että herättämällä Kristuksen kuolleista Jumala osoitti vanhurskautensa ja antoi samalla takeet siitä, että hän tulee tuomitsemaan maailman vanhurskaasti.
32.Tähän saakka Paavalia nähtävästi kuunneltiin tarkkaavaisesti. Mutta nyt yleisö jakautui kolmeen ryhmään, kuten yleensä aina tällaisessa tilanteessa. Jotkut pilkkasivat ja kieltäytyivät uskomasta. Toiset halusivat kuulla lisää myöhemmin, mutta eivät halunneet ottaa heti kantaa asiaan. Kolmas joukko otti sanan vastaan (j. 34). Vastustuksen syynä oli puhe ruumiin ylösnousemuksesta. Kreikkalaiset pitivät ruumista ja materiaa pahana ja totuuden, hyvyyden sekä kuolemattomuuden esteenä. Heistä oli täysin mieletöntä puhua materian kuolemattomaksi tekemisestä.
33.Tämä näyttää jääneen Paavalin ainoaksi esiintymiseksi Areiopagilla. Sanat "ja niin" voivat tarkoittaa 'tämän kielteisen vastaanoton seurauksena' tai vain 'näiden tapahtumien jälkeen'. Kysymys ei ollut oikeuden kuulustelusta, eikä kukaan estänyt apostolia lähtemästä. Ateenasta ei kerrota tämän enempää kristillisen seurakunnan alkuvaiheiden historiassa.
34.Ateenassa vietetty aika ei sittenkään ollut mennyt hukkaan. Seurakuntaa Paavali ei sinne muodostanut, mutta "muutamia" tuli uskoon. Näiden joukossa saattoi olla Stefanas ja hänen perhekuntansa, vaikka heitä ei mainitakaan tässä. 1 Kor 16:15:ssä heitä sanotaan Akaian ensi hedelmäksi. Ateena sijaitsi Akaian maakunnassa. "Dionysiuksesta" ja "Damariksesta" emme tiedä tämän enempää. Muutamien kirkkoisien mukaan he olivat aviopuolisot, mutta tätä tietoa ei ole voitu vahvistaa.