Luku 22. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 22:1-30)
Paavalin puolustuspuhe
1.Paavali ei puolustuksessaan maininnut sanaakaan temppelissä tapahtuneesta, ei edes sitä, että hänet oli väkivalloin ajettu sieltä ulos. Hän otti kantaa väitteeseen, jonka mukaan hän oli luopunut juutalaisuudesta. Hän oli syntyään juutalainen ja puhui nyt juutalaisille "veljilleen". Sanan "isät" hän osoitti niille Suuren neuvoston jäsenille, jotka ehkä olivat paikalla. Samaa puhuttelua käytti Stefanus puolustautuessaan (7:2). Apostoli oli rauhallinen ja maltillinen, todennäköisesti levollisin kaikista. Paavalin puolustautuminen on seuraavissa luvuissa toistuva aihe. Ks. 24:10 ss.; 25:7 ss.; 26:1 ss.
2.Epäilemättä monet olisivat ymmärtäneet, jos hän olisi puhunut kreikkaa, ja sitä he olivat varmaankin häneltä odottaneet. Mutta hän käyttikin heidän omaa kieltään, ja tämä vaikutti heihin voimakkaasti. Monet juutalaiset olivat kaksikielisiä. He puhuivat kreikkaa ja arameaa (hepreaa). Suurimmissa kaupungeissa kreikka oli vallitsevana kielenä. Paavalin puhe voidaan jakaa seuraavasti: Kiihkeä viha Kristusta kohtaan, jj. 3-5. Ihmeellinen kääntyminen, jj. 6-10. Kutsu apostolintehtävään, jj. 11-16. Paluu Jerusalemiin, jj. 17-21. On kuin Paavali haluaisi korostaa, että jos hänen kuulijansa olivat kiivaita, niin hän oli ollut vieläkin kiivaampi. Hän oli saanut korkean koulutuksen ja oli »oikeauskoisuudessaan» ollut vainoojista kaikkein kiihkein.
3.Hän korostaa, että hänen juurensa ovat tässä kansassa, ja puhuu taustastaan ja uskollisuudestaan isien uskoa kohtaan. Samaa puolustusta hän käytti kirjoittaessaan galatalaisille (Gal 1:13 ss.). Sana "kasvatettu" voi viitata sekä lapsenhoitoon että koulutukseen. Paavalin vanhemmat, jotka Hieronymuksen mukaan olivat kotoisin Galilean Giskalasta, muuttivat mahdollisesti hänen nuoruudessaan Tarsosta ja asettuivat asumaan Jerusalemiin. Tavallisesti varsinainen rabbiinikoulu aloitettiin vasta 15 vuoden iässä. On myös mahdollista, että Paavalin yhteys vanhempiinsa opiskeluvuosina rajoittui näiden Jerusalemissa käynteihin (vrt. Luuk 2:41). Paavalilla oli sisar, joka oli naimisissa ja asui Jerusalemissa (23:16). Kenties hän asui tämän luona opiskeluvuosinaan. Tiedämme vain hänen saaneen parhaan koulutuksen, jonka juutalainen voi saada. Opiskeluaikana hänen uskonnollinen fanaattisuutensa kasvoi (Fil 3:6). "Gamaliel", ks. 5:34.
4.Surmatuista mainitaan ainoastaan Stefanus, mutta tästä jakeesta ja 26:10:stä ilmenee, että paljon uskovia kuoli vainossa, johon Saulus osallistui. Hän oli itse aikanaan kiivaillut samalla tavalla, ja siksi hän ymmärsi hyvin kansan raivon. Hänen rajua vihaansa kristittyjä kohtaan kuvaa se, ettei hän ollut säästänyt naisiakaan. »Tie», tässä "tämä tie", on ilmaisu, jota käytetään usein Apostolien teoissa kristittyjen uskosta ja vaelluksesta. Omien sanojensa mukaan Kristus itse on tie (Joh 14:6). Ks. 9:2; 18:26; 19:9,23; 24:22.
5.Tässä kerrotaan toisen kerran Paavalin uskoontulosta. Luukas kuvailee sitä luvussa 9, ja Paavali itse puhuu siitä luvuissa 22 ja 26. Hänen kertomistapansa vetosi varmasti kuulijoihin. Hänen mainitsemansa "ylimmäinen pappi" saattoi olla kuulijoiden joukossa. "Vanhimmat" on Suuresta neuvostosta eli Sanhedrinista käytetty toinen nimi. "Veljet" tarkoittaa juutalaisia (vrt. 28:21).
6.Aurinkokin kalpeni tämän voimakkaan valon rinnalla. Paavali määrittelee tapahtuman ajankohdan tarkemmin kuin Luukas (vrt. 9:3). Raamattu korostaa taivaallisen kirkkauden voimakkuutta. Niin kirkasta valoa ei ihminen voi kestää. Vrt. j. 11.
7.Hän koki nämä sanat valtavana järkytyksenä. Hän oli vainonnut Kristukseen uskovia ihmisiä, ja nyt kävikin ilmi, että hän oli vainonnut Kristusta itseään. Jeesus Kristus on aina yhtä häneen uskovan kanssa. Se, mitä tehdään yhdelle hänen vähimmistä veljistään, tehdään hänelle itselleen (Matt 25:40).
8.Nyt hän mainitsee puheessaan ensimmäisen kerran Jeesuksen. 9:5:ssä ja 26:15:ssä ei käytetä sanaa "Nasaretilainen". Näille kääntymättömille juutalaisille sopi hyvin nimittää Jeesusta näin. Mies, jonka vainoamista Paavali oli pitänyt velvollisuutenaan, ja joka oli jumalanpilkasta syytettynä kuollut ristillä, olikin ylösnoussut. Hän eli taivaassa ja tunsi hänet, Sauluksen. Sillä hetkellä fariseuksen maailma hajosi kappaleiksi. Hän oli ollut täysin väärässä.
9.Hänen seuralaisensa kuulivat kyllä äänen (9:7), mutta eivät ymmärtäneet sanoja. Eivätkä he nähneet ketään, mutta näkivät kyllä jotakin, valon.
10.9:6:ssa sanotaan vain »kaupunkiin», kun taas tässä, luonnollista kyllä, mainitaan kaupungin nimi. Paavali korostaa, että vaikka hän oli tullut uskoon "ihmeellisellä" tavalla, hän ei ollut unohtanut, että Jeesus oli johdattanut hänet kuulemaan yhden palvelijansa julistamat sanat. Paavalin uskoontulo oli varsin dramaattinen, mutta se muistuttaa kuitenkin monen muun kokemusta. Herran palvelija auttoi hänet uskoon aivan tavanomaisesti ja yksinkertaisesti. Jeesus olisi kyllä voinut opettaa häntä siellä tielläkin, mutta hän ei toimi sillä tavalla. Ihmiset tulevat uskoon ja oppivat seuraamaan Kristusta sellaisten ihmisten välityksellä, jotka itse ovat saaneet evankeliumin sanan Herralta (1 Kor 15:1-4). Vrt. enkelin sanoja Korneliukselle (11:13-14). Paavali oli lähtenyt Damaskoon tuhotakseen kristityt. Mutta siellä hän saikin kuulla eräältä heistä, mitä hänen pitäisi tehdä. Ne, joiden piti joutua hänen vainonsa uhreiksi, tulivat hänen opastajikseen uuteen elämään.
11.Paavali sanoo sokeutensa johtuneen siitä voimakkaasta valosta, joka oli leimahtanut taivaasta.
12.Ananiaasta kerrotaan tässä enemmän kuin luvussa 9. Paavali kuvailee häntä kauniisti. Hän osasi opastaa taitavasti uskoon tullutta vainoojaa, joka oli aikaisemmin innokkaasti kiivaillut juutalaisuuden puolesta. Tässä ei mainita, että Ananias oli kristitty. Kun Paavali myöhemmin kertoo uskoontulostaan roomalaiselle maaherralle, hän ei mainitse lainkaan Ananiasta (l. 26). Paavali korostaa, että ensimmäistä kristittyä, jonka hän oppi tuntemaan, voitiin pitää lain mukaan hurskaana juutalaisena.
13.Ellei hän olisi saanut takaisin näköään, hän ei olisi voinut "katsoa häneen". Tämä osoittaa, että hänen silmänsä avautuivat juuri sillä hetkellä. Ananiaan sanat tuovat mieleen Jeesuksen sanat halvaantuneelle miehelle: »Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi» (Matt 9:6). Paavali ei milloinkaan unohtanut osakseen tullutta hyvyyttä, ystävällisyyttä ja veljesrakkautta. Tämän hän sai kokea hetkenä, jolloin hän oli hyvin masentunut ja epävarma tulevaisuudestaan.
14.Tällainen valmisteluvaihe on välttämätön, ennen kuin ihminen kykenee oikealla tavalla todistamaan totuudesta (j. 15). On opittava tuntemaan Jumalan tahto Jumalan omasta sanasta, ja on saatava kohdata Jeesus uskon kautta. "Valinnut (prokheiridzomai)" merkitsee myös 'ottaa käteen', 'määrätä'. "Vanhurskas" on Messiaan nimitys, jonka myös Stefanus mainitsee puolustuspuheessaan (Apt 7:52). Ks. Jes 53:11.
15.Hänen tehtävänsä oli julistaa sekä juutalaisille että pakanoille ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Vapahtajaa. "Todistaja" puhuu siitä, mitä henkilökohtaisesti tietää, mitä on nähnyt j a kuullut. Vrt. 1 Joh 1:1-3. Paavali oli tällainen todistaja.
16.Kaikki, jotka Ut:ssa tulivat Kristuksen luo ja uskoivat häneen, tekivät päätöksensä heti. Paavali, Filippin vanginvartija, etiopialainen hoviherra ja Lyydia ovat esimerkkejä tästä. Ne, jotka epäröivät, tulivat tuskin myöhemminkään. Rikas nuorukainen, Agrippa ja Feeliks edustavat heitä. Myöhemmin ei tuleminen ole koskaan helpompaa, eikä sopivampaa ajankohtaa todennäköisesti tule. Tässä on kastekehotus, joka perustuu Jeesuksen omaan kastekäskyyn. Jeesus liitti kasteen ja pelastuksen toisiinsa (Mark 16:16). Myös tästä jakeesta näemme kasteen ja syntien anteeksiantamisen välisen yhteyden. »Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.» Raamattu kuvaa syntisen saastaiseksi, synnin likaamaksi, ja tämä likaisuus on pestävä pois (1 Kor 6:11). Vrt. Ps 51:4; Jes 1:16; Sak 13:1. Ut:n mukaan vanha ihminen haudataan kasteessa ja sijaan nousee uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa (Room 6:4-11). Kaste on lihan ruumiin pois riisumista (Kol 2:11-12) ja Kristukseen pukeutumista (Gal 3:27).
17.Tässä Paavali tarkoittaa luultavasti sitä Jerusalemin matkaansa, joka tapahtui kolme vuotta hänen uskoontulonsa jälkeen (9:26; Gal 1:18). "Hurmoksiin joutuminen" tapahtui hänen rukoillessaan. Vrt. Luuk 9:28 ss. ja Apt 10:9 ss. Hän ei mainitse tätä hurmoksiin joutumista muualla, ellei ole kyseessä se tapaus, johon hän viittaa 2 Kor 12:2-4:ssa. Vrt. jakeen 18 selitys. Paavali sai kolminkertaisen kutsun apostolin virkaan, ensin suoraan Herralta Damaskon tiellä (26:17), sitten Ananiaan kautta (9:15) ja viimeksi hurmoksissa (22:18-21). Paavalia syytettiin »tämän paikan» vastustamisesta (21:28), mutta hänelle pyhäkkö oli rukouspaikka.
18.Tätä ei mainita 9. luvussa. Ehkä emme olisi lainkaan saaneet tietää siitä, ellei nyt olisi syntynyt tällaista tilannetta. Paavali sekä näki ylösnousseen Herransa että kuuli hänen äänensä, mutta ilmestys oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin Damaskon tiellä. Hänen ympärillään olevat eivät nähtävästi huomanneet mitään. Paavali ei selvästikään ollut vielä lakannut pitämästä pyhäkköä uskonnollisena keskuspaikkana, kuten eivät Pietari ja Johanneskaan (3:1).
19.Nämä sanat osoittavat, miten kiihkeästi Paavali oli vainonnut kristittyjä ja miten tavallista oli, että näitä rangaistiin. Matt 10:17:ssä ennustetaan, että Jeesuksen opetuslapsia ruoskittaisiin synagoogissa. Voimme olettaa sen tapahtuneen juutalaisten johtajien määräyksestä. Ruoskittamisen syyksi riitti synagoogaan tullut tieto, että joku sen jäsenistä oli tullut kristityksi.
20.Vrt. 7:58 ja 8:1. Käsitys Paavalista vainoojana oli varmasti syöpynyt juutalaisten tietoisuuteen. Eivätkö he todellakaan olleet lainkaan kiinnostuneita hänessä tapahtuneesta muutoksesta?
21.Tullessaan Jerusalemiin ensimmäisen kerran uskoontulonsa jälkeen Paavali oli vakuuttunut siitä, että juutalaiset uskoisivat hänen todistuksensa. Hehän tunsivat hänet innokkaana kristittyjen vastustajana ja huomaisivat muutoksen. Mutta Jeesus ilmestyi hänelle pyhäkössä ja käski hänen lähteä Jerusalemista todistamatta heille (j. 18). Hänen elämäntehtävänsä oli olla pakanoiden apostoli. Jälleen välähtää esiin Jeesuksen ja Paavalin elämän samankaltaisuus. Tätä kertoessaan Paavali sai tilaisuuden todistaa Jerusalemin juutalaisille. Mutta kävi niin kuin oli ennustettu: hänen todistustaan ei otettu vastaan. Herran kutsu Paavalille ryhtyä pakanoiden apostoliksi näkyy yksityiskohtaisesti 26:17-18:ssa.
Paavali vetoaa Rooman kansalaisuuteen
22.Pelkkä viittauskin siihen, että Jumala kääntyisi muiden kansojen puoleen, kenties jopa syrjäyttäen Israelin, herätti juutalaisten raivokkaan vihan. Kateus kuohahti. Paikalla olijat olivat sitä mieltä - syyttä tai syystä - että Paavali oli nyt itse todistanut luopuneensa juutalaisuudesta, ja he alkoivat taas huutaa samoin kuin 21:36:ssa.
23.He eivät repineet vaatteitaan rikki, vaan vetivät ne yltään. Ehkä he valmistautuivat kivittämään Paavalin. Ks. j. 20 ja 7:58. Tämä rangaistus ei voinut kuitenkaan nyt tulla kysymykseen, koska Paavali oli roomalaisten hallussa. Sekä vaatteiden riisuminen että tomun heitteleminen ilmaan saattoivat ilmentää sitä, että heidän mielestään oli välttämätöntä suorittaa katumusharjoituksia Paavalin röyhkeiden sanojen jälkeen. Vrt. Joona 3:6 ja Ilm 18:19.
24."Päällikölle" ei vieläkään ollut selvinnyt, mitä pahaa Paavali oli tehnyt, ja tässä metelissä siitä oli aivan mahdotonta saada selvää. Hän määräsi sen tähden, että vankia kuulusteltaisiin ruoskimalla. Näin saataisiin nopeammin totuus esiin. Roomalaiset käyttivät aivan yleisesti tätä raakaa menetelmää pakottaakseen rikolliset tunnustamaan. He olivat kehittäneet ruoskinnasta lukuisine muunnelmineen lähes tieteen. Oli tyypillistä, etteivät roomalaiset ymmärtäneet, mistä oli kysymys. Miehitysvallan edustajat näyttävät harvoin olleen kiinnostuneita mistään muusta kuin lain ja järjestyksen ylläpitämisestä.
25.Jo pelkkä sitominen loukkasi Rooman kansalaisen oikeuksia (j. 29). Nyt oltiin vähällä alkaa ruoskia Paavalia. Rooman viranomaiset suhtautuivat tällaisiin rikkomuksiin erittäin ankarasti. Käskyn antaja joutui tilille teostaan, koska hän ei ollut antanut vangille tilaisuutta vedota oikeuksiinsa. Lausuessaan nämä sanat Paavali ei ainoastaan pelastanut itseään vaan myös upseerin. Samalla hetkellä, kun hän ilmaisi kansalaisuutensa, ruoskinnan valmistelut lopetettiin.
26.Filippissäkin Paavali oli vedonnut Rooman kansalaisuuteen, mutta vasta ruoskinnan jälkeen (16:36-39). Ei tiedetä, miten Paavalin perhe oli saanut Rooman kansalaisuuden. Se, että hän oli Tarsosta kotoisin, ei ilman muuta tehnyt hänestä Rooman kansalaista. Tarso ei ollut Rooman siirtokunta vaan vapaakaupunki. On mahdollista, että hänen isänsä tai isoisänsä oli tehnyt keisarille tai jollekin muulle roomalaiselle merkkimiehelle jonkin huomattavan palveluksen ja saanut siitä palkkioksi Rooman kansalaisuuden.
27.Päällikön kysymys saa ajattelemaan, että hän ei uskonut Paavalin puhuvan totta. Hän tuli henkilökohtaisesti tarkistamaan asian, joka muutti koko tilanteen.
28.Muutamat keisarit myivät kansalaisoikeuksia kohentaakseen valtion rahatilannetta. Kansalaisuuden voi saada kolmella tavalla: 1) Perimällä sen vanhemmilta, jotka olivat Rooman kansalaisia. Näin oli Paavalin kohdalla. 2) Ostamalla kansalaisuuden rahalla. Tämä päällikkö oli tehnyt näin. 3) Kansalaisuuden voi saada myös Rooman valtiolta palkkioksi tietyistä palveluksista. Perittyä kansalaisoikeutta pidettiin arvokkaampana kuin ostettua.
29.Rooman lakia, joka kielsi kiduttamasta valtion omia kansalaisia, oli rikottu monesti aina ensimmäisten keisarien ajoista lähtien. Päällikön kannalta asia oli erityisen kiusallinen siksi, että hän oli sidotuttanut Paavalin ennen oikeuden eteen asettamista. Enää ei voinut olla puhettakaan mistään »kolmannen asteen kuulustelusta». Juutalaisuuden ja Rooman kansalaisuuden yhdistyminen samassa henkilössä on monelta kannalta mielenkiintoinen. Varsin yleisen käsityksen mukaan Jerusalemin ja Rooman välisiä suhteita leimasivat alituiset ristiriidat, mutta ei ole varmaa, että asia oli todella näin. Jo toisella vuosisadalla eKr. juutalainen vapaustaistelija Juudas Makkabilainen lienee solminut ystävyysliiton laajenevan Rooman valtakunnan kanssa (1 Makk 8).
30.Päällikkö ei saanut kunnollista vastausta kysyttyään Paavalin rikoksesta. Sen verran hän kuitenkin ymmärsi, että kysymys oli juutalaisten lain rikkomisesta, ja siinä tapauksessa hän saisi tarvitsemansa tiedot Suuresta neuvostosta. Suuri neuvosto kutsuttiin koolle. Roomalaisella viranomaisella oli oikeus antaa sille kokoontumismääräys. Jos Paavali oli rikkonut juutalaisten lakia, niin kuin päällikkö oli käsittänyt, Suuren neuvoston tehtävä oli päättää jatkotoimenpiteistä. Siviiliasiassa roomalaisella upseerilla ei ollut päätäntävaltaa. Hänen velvollisuutensa oli siinä tapauksessa lähettää vanki syytekirjelmineen maaherran tutkittavaksi. Toistaiseksi päälliköllä ei ollut mitään kirjoitettavaa, koska hän ei tiennyt, mistä oli kysymys. Siksi hän kutsui Suuren neuvoston koolle. Paavali vietiin Antonian linnasta neuvoston saliin, joka oli temppelivuoren länsirinteellä. Paavalia on arvosteltu siitä, että hän vetosi Rooman kansalaisoikeuteen sen sijaan, että olisi kärsinyt ääneti. Itse asiassa hänen vetoomuksensa siirsi hänet kokonaan Jerusalemin juutalaisten ulottumattomiin. Hehän olivat jo torjuneet hänet. Tarpeettomasti kärsiminen ei ole mikään kristillinen hyve. On väärin etsiä marttyyriutta saattamalla turhaan henkeänsä vaaraan.