Luku 7. Kommentaari

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 7:1-60)

1.Ylimmäinen pappi oli Suuren neuvoston puheenjohtaja, siksi juuri hän antoi nyt Stefanukselle tilaisuuden puolustautua. Hän rikkoi hiljaisuuden katseltuaan hetken Stefanusta muiden kanssa jännittyneenä mitään sanomatta (6:15). Syytetyn piti saada mahdollisuus vastata häneen kohdistettuihin vakaviin syytöksiin.

Stefanus vastaa syytöksiin

2.Stefanuksen väitettiin julistavan temppelipalveluksen täydellistä poistamista ja Mooseksen syrjäyttämistä. Puolustuspuheessaan hän tuo esille, ettei Jumalan palveleminen ole koskaan ollut rajoitettu yksin Jerusalemiin. Hän korostaa, että kansan johtajat ovat kaikkina aikoina vainonneet profeettoja, jotka halusivat kiinnittää huomiota jumalanpalveluksen hengelliseen puoleen. Tämän johdosta heitä odottaa ankara tuomio. Aabraham asui aluksi Kaldean Uurissa (1 Moos 11:31; 15:7; Neh 9:7). Hän lähti isänsä Terahin mukaan tämän muuttaessa Harraniin. Terahin alkuperäinen aikomus oli muuttaa Kanaanin maahan, mutta hän jäi Harraniin (1 Moos 11:31). Vasta myöhemmin (1 Moos 12:1) mainitaan Aabrahamin saamasta jumalallisesta kutsusta, mutta tämän mukaan hän oli saanut kutsun jo Mesopotamiassa. Stefanusta oli syytetty Jumalan pilkkaamisesta (6:11). Tässä hän sanoo Jumalaa "kirkkauden Jumalaksi" ja osoittaa kunnioittavansa häntä. Hän korostaa Jumalan käsittämätöntä suuruutta, hänen voimaansa ja majesteettiuttaan. Jumala voi ilmestyä kenelle haluaa ja missä tahansa. Stefanus sai kokea Suuren neuvoston vihaa, mutta hänen vastauksessaan ei ollut lihallista kostonhalua eikä hengellistä ylpeyttä. Hän puhui vastustajilleen veljinä ja isinä.

3.Jumala halusi irrottaa Aabrahamin kaikesta entisen elämän vaikutuksesta. Hänen piti olla muukalainen ja pyhiinvaeltaja maan päällä, uskon mies. Tässä jakeessa on sekä käsky että lupaus.

4.Isänsä Terahin kuoleman jälkeen Aabraham jatkoi keskeytynyttä matkaansa Harranista edelleen Kanaanin maahan. Aabraham ei liene ollut Terahin vanhin poika, mutta hänet mainitaan aina ensimmäisenä hänen kunnioitetun asemansa vuoksi. "Siirtää (metoikidzè)", myös 'rakentaa', 'kansoittaa'. Alkuliite "meta" tarkoittaa tässä muutosta, "oikos" asuinpaikkaa, taloa.

5.Tämä ei ole ristiriidassa 1 Moos 23:n kanssa, jossa Aabrahamin kerrotaan ostaneen luolan haudaksi Saaralle. Juuri se, että hänen täytyi ostaa luola, osoittaa, ettei hän omistanut palaakaan siitä maasta, jonka Jumala oli hänelle luvannut.

6.Stefanus ei lainaa 1 Moos 15:13:a aivan sanatarkasti. 2 Moos 12:40:n mukaan israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. Paavali sanoo »noin neljäsataa viisikymmentä vuotta» puhuessaan Egyptissä vietetystä ajasta, erämaavaelluksesta ja maan valloittamisesta (13:20). Heidän orjuutensa ei ollut sattumaa, sillä Jumala oli puhunut siitä edeltäkäsin Aabrahamille (1 Moos 15:13-16).

7."Tämä paikka" ei ole Jerusalem, vaan Siinain vuori. Lupauksessa ei mainita Jerusalemia eikä temppeliä. Jumala määräsi itse, milloin oli aika nöyryyttää israelilaisia ja milloin taas tuomita ne, joita hän käytti kansansa nöyryyttämiseen. Stefanus liittää tässä yhteen Jumalan lupauksen Moosekselle (2 Moos 3:12) ja hänen aiemmin Aabrahamille antamansa lupauksen.

8.Ympärileikkaus oli Jumalan ja Israelin välisen liiton merkki (1 Moos 17:11), mutta se oli samalla myös Jumalan kansaan kuulumisen ehdoton edellytys (1 Moos 17:10, vrt. j. 14). Stefanus sanoo, että "Jumala antoi" ympärileikkauksen liiton. Liitto oli siis Jumalan lahja. Jo Vt:ssa puhutaan vertauskuvallisen »sydämen ympärileikkaamisen», ts. Jumalan puoleen parannuksessa ja uskossa kääntymisen, välttämättömyydestä (esim. 5 Moos 30:6; Jer 4:4; 9:25-26; vrt. Gal 5:6).

9.Vanhemmat veljet kadehtivat Joosefia ja myivät hänet midianilaisille kauppiaille kahdellakymmenellä hopeasekelillä (1 Moos 37:28). Rinnastus siihen, mitä Jeesukselle tapahtui, on tässä niin selvä, että neuvosto varmasti ymmärsi, mitä Stefanus tarkoitti. Vrt. Mark 15:10. Jumala oli Joosefin kanssa, niin kuin hän myöhemmin oli Poikansa kanssa (Apt 10:38). Näin ollen Joosef voi rukoilla Jumalaa, vaikka ei ollutkaan sen alttarin luona, jossa hänellä oli ollut tapana rukoilla. Rukous ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, vaan tärkeintä on rukoilla hengessä ja totuudessa (Joh 4:24). Jumalan kohtaaminen oli mahdollista myös kaukana pyhästä maasta.

10.Farao ei ole erisnimi, vaan Egyptin kuninkaiden yhteinen arvonimi. Joosef myytiin orjaksi, mutta lisäksi hänet tuomittiin rikkomuksesta, johon hän ei ollut syyllistynyt. Pitkän vankeustuomion jälkeen farao korotti hänet lähimmäksi miehekseen (1 Moos 39-41). Jumalan avulla hän kesti kärsimykset ja vihdoin Jumala korotti hänet. "Pelasti (eksaireè)", sananmukaisesti 'ottaa ulos'.

11.Stefanus muistuttaa siitä vaikeasta tilanteesta, jossa Jaakob perheineen siihen aikaan oli. He olivat paimenia ja heillä oli suuret lammaslaumat, jotka tarvitsivat laidunmaita. Sen vuoksi kuivuus ja nälänhätä koettelivat heitä erityisen ankarasti.

12.Egypti on monesti historian aikana ollut eräänlainen maailman vilja-aitta. Joosef pelasti sekä Egyptin että Kanaanin Jumalalta (j. 10) saamansa viisauden avulla. Ellei Joosef olisi ollut siellä ja laatinut suurta suunnitelmaansa, Egypti olisi joutunut yhtä vaikeaan asemaan kuin muutkin maat. Joosefin veljien ensimmäisellä Egyptissä käynnillä ei tapahtunut mitään erikoista (1 Moos 42:1 ss.).

13.Farao tiesi jo ennestään Joosefin olevan heprealainen (1 Moos 41:12), mutta hän ei tiennyt mitään tämän sukujuurista. "Sukuperä (genos)" merkitsee myös 'kansa' (esim. 7:19). Vaikka Joosef tunsi veljensä, hän ei kostanut heille, ja faraokin oli heille ystävällinen. Tämä Joosefin ja hänen veljiensä uudelleen kohtaaminen johti siihen, että koko perhe asettui asumaan Egyptiin. Jumala oli edeltäkäsin tiennyt kaiken, eikä Joosefin Egyptiin joutuminenkaan ollut ollut sattumaa (ks. 1 Moos 45:7-8; 50:20).

14.Stefanus lainaa tässä Septuaginta-käännöstä, jossa esiintyy toinen luku kuin hepreankielisessä tekstissä. 1 Moos 46:26:n mukaan Jaakobin mukana tuli 66 henkeä. Vaimot ja tyttäret eivät ole mukana tässä määrässä. Kun lukuun lisätään Jaakob, Joosef ja tämän kaksi poikaa, saadaan 70 (1 Moos 46:27). Sama luku mainitaan myös 2 Moos 1:5:ssa. Septuaginta kuitenkin mainitsee Joosefilla olleen yhdeksän poikaa, eli Efraim ja Manasse sekä viisi pojanpoikaa ja kaksi muuta poikaa, jotka olivat kuolleet. Vrt. 4 Moos 26:28-37 ja 1 Aik 7:14-23.

15.Stefanus mainitsee jälleen Egyptin, mikä ehkä osoittaa hänen haluavan korostaa, että Jumala oli omiensa kanssa, vaikka he olivat kaukana lupausten maasta. Sielläkin heillä oli mahdollisuus palvella häntä. Jaakobin kuolemasta, ks. 1 Moos 49:33.

16.Ei sanota selvästi, että Jaakob olisi haudattu Sikemiin, vaan tässä on puhe edellisessä jakeessa mainituista »isistä», eli hänen kahdestatoista pojastaan. Jaakob haudattiin Makpelan luolan sukuhautaan (1 Moos 49:29 ss.; 50:12-15). Joosefin luut siirrettiin luvatun maan valtaamisen yhteydessä Egyptistä Sikemiin (Joos 24:32). Sen sijaan ei kerrota, minne hänen veljensä haudattiin. Vanhan juutalaisen perimätiedon mukaan heidätkin haudattiin Sikemiin. 1 Moos 33:19:ssa sanotaan Jaakobin ostaneen maata Sikemistä, mutta 1 Moos 12:6-7:sta voi päätellä, että myös Aabraham oli ostanut sieltä maata, muutoin hän ei olisi voinut rakentaa sinne alttaria ja uhrata siellä.

17.Lupauksen toteutumisen aika oli käsillä (j. 7). Väestönkasvu kiihtyi ajan täyttymisen lähestyessä. Jumala puuttui historian kulkuun. Hän ei milloinkaan unohda lupaustaan. Israelilaisten voimakas lisääntyminen teki Egyptin kuninkaan levottomaksi, ja kun hän lisäksi oli hallinnut vasta vähän aikaa eikä tuntenut tämän kansan historiaa (2 Moos 1:7 ss.), hän alkoi vainota sitä.

18.Uusi kuningas kuului eri hallitsijasukuun kuin Joosefin aikainen farao. "Toinen" voi tarkoittaa 'toisenlainen', mikä vahvistaa tätä käsitystä. Joosefin aika oli uudelle hallitsijalle aivan tuntematon.

19.Kaikki vanhat sopimukset rikottiin. Israelilaisille annettuja lupauksia ei enää pidetty. He saivat kärsiä paljon, mutta Stefanus mainitsee vain pahimman, sen että heidät pakotettiin surmaamaan lapsensa.

20.Tilanne oli Israelin kannalta epätoivoinen Mooseksen syntyessä. Jumala oli jo alusta alkaen hänen kanssaan. Hän oli »Jumalalle kaunis». Tällainen oli Jumalan arvio hänestä. "Otollinen (asteios)", oikeastaan 'kaupunkilaistapainen', myös 'kaunis' t. 'ihana'.

21."Otti (anaireè)", 'ottaa omakseen', kirjaimellisesti 'nostaa maasta'. Ks. 2 Moos 2:5 ss. On merkillistä, että farao, joka itse oli antanut hirvittävän käskyn kaikkien poikalasten surmaamisesta, sai sitten antaa Moosekselle kasvatuksen ja koulutuksen omassa hovissaan. Jumala pitää huolen siitä, että hänen vihollisensakin joutuvat palvelemaan häntä. Mooseksesta tuli faraon oman perheen jäsen. Mies, joka oli vapauttava orjakansan, adoptoitiin kansan sortajan kotiin.

22.Egyptiläisiä pidettiin sen ajan oppineimpana kansana. Mooseksella ei ollut veljensä Aaronin puhelahjoja (2 Moos 4:10), mutta hänkin osasi puhua vakuuttavasti. Tätä Stefanuksen mainintaa ei esiinny Mooseksen kirjoissa eikä muuallakaan Vt:ssa. Filon kertoo Mooseksen saaneen kreikkalaisten, assyrialaisten ja kaldealaisten tieteiden opetusta. Jumalan viholliset opettivat Moosesta - miestä, joka oli voittava heidät.

23.Stefanus jakaa Mooseksen elämän kolmeen neljänkymmenen vuoden jaksoon. Ensimmäisen hän vietti Egyptissä (j. 23), toisen Midianin autiomaassa (j. 30) ja kolmannen erämaavaelluksella Kanaanin maahan (j. 36). Moosekselle tuli tietoisuus, että Jumala tahtoi käyttää juuri häntä Israelin vapauttamiseen, ja se sai hänet lähtemään katsomaan kansaansa. Jokainen todellinen »Mooses» huomaa hädässä olevat veljensä, vaikka hätä ei häntä itseään koskisikaan.

24.Luultavasti vääryyden tekijä oli orjien esimies. Mooses rakasti veljiään ja halusi asettua heidän puolelleen. Egyptiläisen surmaaminen oli ikään kuin kapinan alkusoittoa, merkki israelilaisille karistaa orjan kahleet yltään. Mutta Jumalan aika ei ollut vielä tullut. Mooses ei ollut vielä valmis lähtöön, ei myöskään kansa.

25.Mooses tunsi Jumalan kutsuneen hänet kansan vapauttajaksi. Raamattu ei kerro, millä tavalla tämä ajatus oli syntynyt hänessä. Mutta hänelle asia oli niin selvä, että hän uskoi veljiensäkin ymmärtävän ja tukevan häntä. He eivät kuitenkaan pitäneet häntä Israelin johtajana. He eivät suinkaan ottaneet kiitollisina vastaan hänen apuansa, vaan käänsivät hänelle selkänsä. Tässä Stefanus tekee rinnastuksen Jeesukseen (vrt. Joh 1:11). Tosin Jeesus ei milloinkaan käyttänyt väkivaltaa.

26.Mooses meni kahden maanmiehensä luo (2 Moos 2:13). Hänen mielestään samaan kansaan kuuluvien oli aivan sopimatonta riidellä ja taistella veli veljeä vastaan. Ojennus oli varmasti paikallaan, mutta miehet ymmärsivät Mooseksen sanat aivan toisin kuin tämä oli toivonut (j. 27). Mooses ei edes ottanut kantaa riitaan. Hän vain huomautti, että he menettelivät väärin. Mitä hyötyä heille olisi toistensa vahingoittamisesta?

27.Miehen hyökkäävyys oli varmasti suuri järkytys Moosekselle. Hän uskoi olevansa oikeassa, mutta heillä oli hänestä aivan vastakkainen käsitys. Edellisen päivän tapauksen hänen omat maanmiehensä olivat ymmärtäneet murhaksi. Vääryyttä tehnyt "työnsi hänet pois". Hän työnsi Mooseksen luotaan myös vertauskuvallisesti, osoituksena kansan kielteisestä suhtautumisesta. Mooseksella oli suuret suunnitelmat omasta osuudestaan kansansa vapauttamisessa (j. 25), mutta ne luhistuivat perusteellisesti.

28.Edellisen päivän tapaus oli näiden miesten ja todennäköisesti myös useimpien juutalaissiirtokunnan jäsenten tiedossa. Ja vielä pahempaa Mooseksen kannalta oli, että faraokin oli saanut tietää siitä, joten Mooseksen oli paettava.

29.Miehen sanoissa (j. 28) ilmennyt Israelin kansan asenne lisäsi vielä neljäkymmentä vuotta orjuuteen. Jumalalla olisi ollut valta vapauttaa heidät jo silloin, mutta toisaalta Jumala käytti nämä neljäkymmentä vuotta kasvattaakseen ja muovatakseen Moosesta. Jumalan koulussa hän sai paremman valmiuden tehtäväänsä kuin faraon hovissa (j. 22). "Midianin maa" tarkoittaa tässä luultavasti Siinain niemimaan itäosaa.

30.Tämä tapahtui Siinain autiomaassa, siis kaukana siitä maasta, jonka Jumala oli luvannut antaa Israelille. Palava pensas voi olla Israelin vertauskuva. Kansa oli vain pensas, ei mahtava puu, kuten Egypti. Mutta pensaassa tapahtui jotakin. Siinä paloi liekki. Jumala oli kansansa keskellä, vaikka sillä ei ollut temppeliäkään. Stefanuksesta oli tärkeätä todistaa, ettei Jumala ole sidottu eikä rajoitettu temppeliin. Vrt. 2 Moos 3:1-10.

31.Oli merkillistä, että pensas yhtäkkiä alkoi itsestään palaa. Mutta vielä merkillisempää oli, ettei tuli kuluttanut sitä. Tällainen pieni pensas olisi yleensä palanut poroksi muutamassa hetkessä. Erityisesti tämän vuoksi Mooses "ihmetteli tätä näkyä". Tapaus oli Jumalan ihme. Mooses ei nähnyt pensaassa minkäänlaista hahmoa, eikä enkelikään ilmestynyt hänelle. Hän kuuli vain äänen, ja puhuja sanoi olevansa Jumala. "Katsoa tarkemmin (katanoeè)", alkuliite "kata" vahvistaa verbiä "noeè", 'tarkata', 'havaita', 'huomata'.

32.Tapaus ei ollut irrallinen, vaan se liittyi Jumalan Aabrahamin kanssa tekemään liittoon. Tämä oli ehkä ensimmäinen Mooseksen osalle tullut jumalallinen ilmestys Egyptistä pakenemisen jälkeen. Ainakaan ei muita tapauksia mainita Raamatussa. Oli luonnollista, ettei hän uskaltanut katsoa pensaaseen. Kukaan ei voi katsoa Jumalaan ja jäädä sen jälkeen eloon (2 Moos 33:20).

33.Kenkien riisuminen oli suuren kunnioituksen merkki. Tomu ja lika tarttuvat kenkiin. Papit menivät aina avojaloin ilmestysmajaan ja temppeliin. Tavallisesti kengät riisuttiin myös aina taloon sisälle tultaessa. Niin tehtiin kunnioituksesta talon isäntää kohtaan. Jumalan läsnäolon tähden tästä paikasta tuli pyhä. Stefanus halusi korostaa myös sitä, että Jumala oli ilmestynyt kaukana pyhäköstä tai muusta pysyvästä jumalanpalveluspaikasta.

34.Vihdoinkin Mooses sai Jumalalta käskyn vapauttaa Israel. Neljäkymmentä Midianissa vietettyä vuotta olivat ohi, ja hän oli valmis siihen tehtävään, josta ei aikanaan ollut tullut mitään hänen jouduttuaan pakenemaan Egyptistä. Jumala sanoi israelilaisia omaksi kansakseen. He kuuluivat Jumalalle, ymmärsivätpä he sen tai eivät. "Minä olen nähnyt (idèn eidon)", oikeastaan 'minä olen näkemällä nähnyt'. Sanat ilmaisevat kuvaavasti, miten tarkkaan Jumala oli seurannut heidän elämäänsä. "Huokaus" voi tarkoittaa joko hädästä johtuvaa luonnollista reaktiota tai sitten Jumalalle osoitettua rukousta.

35.Kansa oli torjunut Mooseksen, vaikka Jumala oli asettanut hänet sen johtajaksi. Samalla tavalla juutalaiset hylkäsivät Stefanuksen aikana Kristuksen huolimatta siitä, että hän oli heidän Messiaansa. Tässä tarkoitetaan neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tapahtunutta hylkäämistä, ja mahdollisesti nämä ihmiset eivät itse olleet kieltäneet Moosesta, vaan heidän isänsä. Joka tapauksessa tämä kansa oli niin tehnyt. "Lunastaja (lytrètês)", henkilö, joka maksaa lunnaat. Vrt. Mark 10:45. Tässä sanotaan, että orjantappurapensaassa oli ilmestynyt enkeli. Tämä voi viitata vain siihen »Herran enkeliin», josta käytetään Jumalan nimeä Herra, vrt. Tuom 6:11 ss. Vt:n Herran enkeliä vastaa Ut:ssa Ihmisen Poika - Kristus.

36.Tästä alkaa Mooseksen elämän kolmannen nelikymmenvuotisjakson kuvaus. Kansan johdossa oli koko ajan Jumala, vaikkakin Mooses sai olla hänen käytössään. Näitä tunnustekoja ja ihmeitä tapahtui sekä Egyptissä, Punaistamerta ylitettäessä että autiomaassa. Mooses oli kohdannut Jumalan palavan pensaan luona, ja siellä saamiansa valtuuksia hän ei enää sen jälkeen menettänyt.

37.Lainaus on 5 Moos 18:15:stä. Pietari oli aikaisemmin viitannut tähän jakeeseen Suurelle neuvostolle pitämässään puheessa (3:22). Ennustus oli täyttynyt Jeesuksessa, j a tämän ennusti "se Mooses", joka johti Israelin Egyptistä ja aina luvatun maan rajalle asti. Mooses oli siis Stefanuksen mukaan Kristuksen varhainen edelläkävijä. Suuresti arvossapidetty Herran palvelija Mooses, jota kaikki juutalaiset kunnioittivat, oli ennustanut sen profeetan tulosta, jonka neuvosto oli tuominnut kuolemaan.

38.Myös Jumalan ja seurakunnan välisenä välittäjänä Moosesta voidaan pitää Jeesuksen esikuvana (Gal 3:19; Hebr 8:6). Mooseksen vastaanottama kutsu, hänelle annetut velvollisuudet ja hänen asemansa kansan johtajana liittivät hänet toisaalta enkelin ja toisaalta kansaan. Enkeliltä hän sai, ja kansalle hän antoi. Hän siis seisoi enkelin ja kansan välissä. Jumalan ja ihmisten välillähän on vain yksi välimies, ihminen Kristus Jeesus (1 Tim 2:5), se suuri profeetta, josta Mooses puhui (j. 37).

39.Kansa, joka oli vapautettu Egyptistä, kääntyi sydämessään uudelleen Egyptiin ja hylkäsi samalla Mooseksen (vrt. j. 27). Sanat "eivät tahtoneet" kuvaavat vallalla ollutta voimakasta epäuskoa. Epäusko ilmenee aina tällä tavalla. Vankeus ja orjuus eivät luonnollisestikaan olleet Egyptin houkuttelevia puolia, vaan epäjumalanpalvonta ja siihen liittyvät juhlat.

40.Vrt. 2 Moos 32:1 ss. Heidän kääntymisensä "sydämessänsä jälleen Egyptiin" (j. 39) ei välttämättä merkitse sitä, että heillä olisi juuri silloin ollut vakava aikomus palata sinne. Mutta sydämessään he palasivat takaisin egyptiläiseen epäjumalanpalvontaan. Herra oli kulkenut heidän edellään pilvenpatsaassa ja tulenpatsaassa, mutta nyt he halusivat pakanoiden tavoin kulkea epäjumalankuvan perässä.

41.Stefanus sanoo, että "he" tekivät kultaisen vasikan, mutta 2 Moos 32:4:n mukaan sen muotoili Aaron. Kansa kuitenkin pakotti hänet siihen. He hallitsivat häntä, ja hän toimi heidän palvelijanaan. Vasikka valmistettiin heidän Egyptistä tuomistaan korvarenkaista ja koruista. Vasikka - eli härkä - oli epäilemättä symboli, jonka he olivat oppineet tuntemaan Egyptissä. Siellähän palveltiin elävää härkää sekä Apis- että Mnevis-nimisenä. Egyptiläiset pitivät härkiä jumalien ruumiillistumina.

42.Lainaus on Aam 5:25-27:stä. "Profeettain kirja" on kahdentoista pikkuprofeetan yhteinen nimitys, ja vapaa lainaus on Septuagintasta. "Kääntymällä heistä pois" Jumala ilmaisi tyytymättömyytensä kansaan, joka luopui hänestä ja palasi epäjumalanpalvontaan. Näyttää siltä, ettei Israel koko neljänkymmenen vuoden aikana uhrannut Herralle vaan epäjumalankuville.

43."Molok" oli ammonilaisten epäjumala, "Romfa" taas on Septuagintassa tässä kohdassa esiintyvä epäjumalan nimi, jonka alkujuuret on liitetty Saturnus-planeettaan. Palvelumenot näillä jumalilla olivat suurin piirtein samanlaiset. Molokin kuva oli ontto, siinä oli härän pää ja ojennetut käsivarret. Käsivarsien päälle suuriin maljan muotoisiin käsiin laskettiin elävä lapsi, ja alle sytytettiin tuli. Lasten kuolinvaikerrukset hukutettiin sitten rummunpäristyksiin. Jumalan sanassa kauhistutaan ihmisuhreja (esim. 2 Kun 16:3; 17:17; 21:6; 23:10).

44.Jumala itse antoi ilmestysmajan piirustukset Moosekselle (2 Moos 25:8-9). Paikka, jossa jumalanpalvelus piti viettää, oli erämaassa. Jumala ei ollut milloinkaan rajoittanut läsnäoloaan määrättyyn paikkaan. Jumalan ja ihmisten kohtaamispaikka piti kuitenkin järjestää tarkoin Jumalan antaman kaavan mukaan. Hän kohtasi kansansa ainoastaan itse säätämillään ehdoilla, mutta ehdot eivät olleet maantieteellisiä, vaan hengellisiä, ja lisäksi rakennukseen liittyviä. "Todistuksen majassa" Jumala lupasi ilmestyä kansalleen (2 Moos 29:42-46).

45.Ilmestysmaja ei ollut israelilaisten pyhäkkö vain autiomaassa. Se seurasi heidän mukanaan luvattuun maahan ja oli heidän pyhäkkönään yli 400 vuotta, Daavidin ja Salomon aikaan saakka.

46.Daavidin mielessä syntyi sitten ajatus pysyvästä pyhäköstä, joka rakennettaisiin siirrettävän ilmestysmajan tilalle. Hän halusi rakentaa kauniin temppelin, mutta hän kutsui sitä vain "majaksi. Maja (skênèma)" tarkoittaa oikeastaan telttaa. Daavid käytti tätä vaatimatonta sanaa kertoessaan, mitä hän oli suunnitellut rakentavansa. 2 Piet 1:13-14:ssä sanaa on käytetty ruumiista sielun tilapäisenä asuinpaikkana.

47."Huone (oikos)", myös 'talo', 'rakennus', 'koti' on vastakohtana edellisen jakeen sanalle 'maja'. Vasta Salomon aikana israelilaiset siis saivat temppelin. Sellainenkin mies kuin kuningas Daavid joutui tyytymään vanhaan ilmestysmajaan. Mistään ei voida päätellä Jumalan kiirehtineen temppelin rakentamista. Daavid ei saanut rakentaa temppeliä siksi, että hän oli sotinut koko ikänsä. Salomo sen sijaan oli rauhan mies (1 Kun 5:3-5).

48.Tässä viitataan 1 Kun 8:27:een, joka sisältyy Salomon ihanaan rukoukseen temppelin vihkiäisissä. Stefanusta oli syytetty temppelin viholliseksi (6:13). Sitä hän ei suinkaan ollut, mutta hän tiesi, ettei temppeli enää ollut todellinen Jumalan asumus. Vrt. Matt 23:38. Siitä oli sen sijaan tullut itse valitun, inhimillisen jumalanpalveluksen tyyssija. Tässä jakeessa on Stefanuksen puolustuspuheen keskeinen väite.

49.Tässä Jumala itse ilmaisee mielipiteensä ihmisten rakentamista temppeleistä (ks. Jes 66:1-2). Juutalaisten senaikaiseen lähes käsittämättömään temppelin kunnioitukseen saadaan jumalallinen vastaus. He suhtautuivat elävään Jumalaan ikään kuin hän olisi pakanallinen epäjumala, joka tarvitsi asuinpaikan. Taivaskin on vain Jumalan valtaistuin; se ei ole hänen huoneensa eikä temppelinsä. Koko maa on pelkkä astinlauta hänelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Jumala tunnustanut temppeliä omakseen (2 Aik 7:1-3).

50.Hän, joka on tehnyt "tämän kaiken", tutkii hengellisen asenteemme. Hän etsii ihmisiä, jotka ovat arkoja ja nöyriä hänen ja hänen sanansa edessä. Heissä hän tahtoo asua (Ps 34:19; Jes 66:2).

51.Nyt Stefanuksen puheen sävy muuttuu. Hän ei enää luettele perusteluja puolustuksensa tueksi, vaan nuhtelee ankarasti syyttäjiään. Hän tuntee, ettei selityksistä enää ole mitään hyötyä. Puhe ei enää koske vain isiä, vaan kaikkia sen ajan juutalaisia. He olivat sydämeltään ympärileikkaamattomia ja siksi myös kovakorvaisia. Ympärileikkaus merkitsi heille hyvin paljon, mutta sillä ei ollut mitään arvoa, elleivät he olleet myös hengellisesti ympärileikattuja (Room 2:28-29). Stefanus lainaa tässä profeetta Jeremian sanoja (6:10). Nyt hän kohdistaa sanansa niille, jotka israelilaisina kerskuivat ainutlaatuisilla etuoikeuksillaan.

52.Isät olivat kohdelleet profeettoja aivan samalla tavalla kuin he olivat kohdelleet häntä, josta profeetat olivat ennustaneet. Kansat suhtautuvat tavallisesti ihaillen suuriin hengenmiehiinsä, mutta Raamattu osoittaa kaikkien Israelin profeettojen Mooseksesta Malakiaan - ja Johannes Kastajaan - saakka joutuneen vainotuiksi.

53.Stefanusta syytettiin lain rikkomisesta. Nyt hän syyttää neuvostoa sen rikkomisesta! Vt:ssa ei suoraan ole mainittu, että laki annettiin enkelien kautta, mutta juutalaisilla oli yleinen käsitys, että Siinailla kuullut äänet olivat enkelien ääniä. Gal 3:19:sta käy myös ilmi, ettei tämä ollut vain muutamien harvojen käsitys, sillä Paavalikin sanoo, että laki annettiin enkelien välityksellä. Vrt. myös 2 Moos 19:3 ss.

Stefanus kivitetään

54.Syytös sai neuvoston jäsenet raivostumaan silmittömästi. "Sydän" kuvaa ihmisen persoonallisuuden sisintä. On mahdollista, että Stefanus lopetti puheensa vasta jakeessa 56, mutta että Luukas pitää pienen tauon kuvaillakseen ilmapiiriä. Stefanus oli saanut tilaisuuden pitää puolustuspuheen. Nyt hän oli sen sijaan ryhtynyt syyttäjäksi. Keskeyttäminen syynä saattoi olla myös se, ettei hänen haluttu puhuvan lisää Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. "Viiltää (diapriè)", oikeastaan 'sahata rikki'. Vrt. 5:33.

55.Stefanus ei enää nähnyt raivoavia vastustajiaan. Hän näki vain taivaan kirkkauden ja Jeesuksen tämän kirkkauden keskellä. Se oli sielun, ei ulkoisten aistien näkemä näky. Taivas otti vastaan hänet, jonka maa oli hylännyt. Raamatussa sanotaan, että työnsä täytettyään Jeesus istuutui Majesteetin oikealle puolelle (Matt 26:64; Ef 1:20; Hebr 8:1; 10:12), mutta tässä hän on noussut seisomaan, kenties toivottamaan kristittyjen seurakunnan ensimmäisen marttyyrin tervetulleeksi kotiin.

56.Nimitys "Ihmisen Poika" (vrt. Dan 7:13) on enimmäkseen vain Jeesuksen käyttämä hänen puhuessaan itsestään, mutta muutaman harvan kerran toisetkin nimittävät häntä siten. Tämän kohdan lisäksi Johannes mainitsee nähneensä »Ihmisen Pojan muotoisen» (Ilm 1:13; 14:14). Stefanus lainaa tässä Jeesuksen sanoja Matt 26:64:ssä. Ihmisen Pojan korottaminen oli tosiasia, ja ainoastaan hänen kauttaan taivas on avoinna.

57.Neuvoston jäsenet joutuivat aivan suunniltaan. Heistä, joiden piti edustaa Israelin uskonnollisen elämän korkeinta tasoa, tuli kuin hillitöntä roskaväkeä. He huusivat vaientaakseen omalla äänellään syytetyn puheen ja pitelivät korviaan välttyäkseen kuulemasta, mitä hän sanoi. Arvokas kokous muuttui kaaokseksi, ja neuvoston jäsenet itse syyllistyivät mellakkaan.

58.Rangaistus jumalanpilkasta oli kivittäminen kaupungin ulkopuolella (3 Moos 24:14-16). Lain mukaan pilkan kuulleiden todistajien oli heitettävä ensimmäinen kivi teloitettavan päälle (5 Moos 17:7). Vrt. Joh 8:7. "Nuorukainen" voi tarkoittaa jopa neljääkymmentä ikävuotta lähestyvää miestä. Saulus lienee ollut tuohon aikaan noin kolmekymmentävuotias. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hänet mainitaan nimeltä Ut:ssa. Kaikesta päätellen hän kuului Kilikian juutalaisten synagoogaan (6:9), koska hän oli kotoisin Kilikian Tarsosta. Hän oli osallistunut neuvoston kokoukseen ja äänestänyt Stefanuksen kivittämisen puolesta. Hän oli ratkaisevasti mukana loppuun saakka.

59.Tässä on esimerkki suoraan Jeesukselle osoitetusta rukouksesta, hänhän on yhtä Isän kanssa. Stefanus rukoili melkein samoin sanoin kuin Jeesus omaa Isäänsä (Luuk 23:46). Vain hän, joka on antanut ihmiselle hengen, voi ottaa sen takaisin ja säilyttää sen ylösnousemuksen päivään.

60.Stefanus koki väkivaltaisen kuoleman, mutta mikään ei viittaa siihen, että hän itse olisi kokenut sen sellaisena. Stefanus "nukkui pois". (vrt. Joh 11:11; 1 Kor 15:20). Vieläkin puhutaan usein »viimeisestä leposijasta». Hänen viimeinen rukouksensa oli samanlainen kuin hänen Mestarinsa rukous ristillä juuri ennen kuolemaa (Luuk 23:34), mutta hän ei lisännyt sen loppuun: »... sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.»

Sivun alkuun