Luku 2. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 2:1-47)
Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina
1.Vanhassa testamentissa esiintyy kolme helluntaijuhlan nimeä: leikkuujuhla "(hag ha-qañir)" (2 Moos 23:16), viikkojuhla "(hag šabuot)" (2 Moos 34:22), uutisen päivä "(jom ha-biqqurim)" (4 Moos 28:26). Helluntai oli toinen Israelin suurista juhlista, ja se osui pääsiäisen ja lehtimajanjuhlan väliin. Sitä nimitettiin myös viikkojuhlaksi, koska helluntaipäivä oli 50 päivää eli seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen. Sitä sanottiin myös »lain syntymäpäiväksi». Lain antamisen ja helluntain Hengen vuodattamisen päivän välillä on voimakkaita vastakohtia. Siinailla Jumala ilmestyi savussa, kun taas helluntaille oli ominaista tuli. Kukaan ei saanut tulla Siinain vuoren lähelle, mutta helluntaipäivänä oli »koko joukko» koolla. Siinailla sai surmansa »noin kolmetuhatta miestä», helluntaina pelastui »noin kolmetuhatta sielua» (2 Moos 20:18; 34:3; 32:28).
2.Ensimmäinen merkki Hengen tulosta oli "humaus", ääni, joka muistutti voimakasta tuulenpuuskaa. Vrt. 1 Kun 8:10, jossa pilvi oli merkkinä Jumalan läsnäolosta temppelissä. Pilvi täytti silloin koko temppelin sen jälkeen, kun uhrit oli toimitettu. Nytkin täyttyi koko paikka, mutta nyt sai alkunsa temppeliäkin hienompi rakennus, nimittäin seurakunta, joka on »Jumalan asumus Hengessä» (Ef 2:22). Sana "niinkuin" osoittaa, että ääntä ei saanut aikaan tavallinen tuuli. Ääni vain muistutti sitä.
3.Tuli myös näkyvä merkki, "ikäänkuin tulisia kieliä". Myrskytuulen mieleen tuonut humaus "täytti koko huoneen", mutta tuliset kielet "asettuivat heidän itsekunkin päälle". Tapahtuma koski »koko huonetta», siis koko seurakuntaa, mutta se oli koettava henkilökohtaisesti. Kaikki kokivat saman. Joukon heikoinkin sai saman siunauksen kuin apostolit. Sanasta "ikäänkuin" voi päätellä, että kysymyksessä eivät olleet todelliset tulenliekit. Tuli on Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden vertauskuva. Erämaassa oleva palava pensas (2 Moos 3:2 ss.) oli myös näkyvä merkki Jumalan läsnäolosta.
4.Tuli kolmaskin merkki. Ne, jotka kuulivat äänen ja näkivät tulen, "alkoivat puhua muilla kielillä". Tätä Hengen täyteyden kokemista ei pidä sekoittaa siihen, että Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh 3:5). Nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin (4:31).
5.Sana "asui" voi tarkoittaa, että he olivat tulleet Jerusalemiin juhlan vuoksi. Mutta kysymys saattaa olla myös kaupungin vakituisista asukkaista, esim. sellaisista, jotka olivat asettuneet asumaan sinne uskonnollisista syistä. Juutalaisia asui siihen aikaan hajallaan monissa maissa.
6.Ilmeisesti kaikki paikalla olleet opetuslapset puhuivat kielillä. He puhuivat kieliä, joita kuulijat ymmärsivät. Äkillisen ja voimakkaan innoituksen vaikutuksesta näistä ihmisistä tuli Hengen puhekanavia, ja he saivat Jumalan ylistämiseen sellaisen kyvyn ja tavan, jota heillä ei ennen ollut ollut. He eivät itse tienneet, mitä sanoivat, mutta kuulijat ymmärsivät heitä. Kielilläpuhuminen oli tulen, kunkin ylle tulleiden tulisten kielten, suullinen ilmenemismuoto.
7.Toisiin ihme teki voimakkaan vaikutuksen, kun taas toiset suhtautuivat ylimielisesti (jj. 12-13). Siihen aikaan useimmat Jeesuksen opetuslapsista olivat galilealaisia. Galilealaisia ei pidetty kovin sivistyneinä, ja monet juutalaiset halveksivat heidän selvästi muista erottuvaa murrettaan (ks. Mark 14:70; Luuk 22:59; Matt 26:73).
8.Monet näistä juutalaisista olivat syntyneet muissa maissa. He ymmärsivät galilealaisten arameaa, mutta heille oli arvoitus, miten nämä galilealaiset osasivat puhua kaikkia näitä muita eri kieliä. "Sen maan kieltä (dialektos)". Sana esiintyy ainoastaan Apostolien teoissa ja tarkoittaa 'kieli, murre' (esim. 1:19).
9.Kolme ensimmäistä kansaa, parttilaiset, meedialaiset ja eelamilaiset, edustavat ensimmäisen hajaannuksen israelilaisia, niiden juutalaisten jälkeläisiä, jotka assyrialaiset olivat vieneet vankeuteen 700-luvulla eKr. Mesopotamia, Eufratin ja Tigrisin välissä oleva alue, jolla myös Babylon sijaitsi, oli tuohon aikaan parttilaisten hallinnassa. Saattaa tuntua oudolta, että Juudeasta puhutaan erikseen, varsinkin kun »juutalaiset» mainitaan uudelleen jakeessa 10: Mutta selitys voi olla yksinkertainen. Lueteltuaan ensin idässä olevia alueita Luukas mainitsee Juudean, joka oli kaikkien juutalaisten varsinainen kotimaa ja keskuspaikka, ja siirtyy vasta sitten lännessä oleviin maihin. Kappadokia, Ponto ja Aasia olivat Vähän-Aasian maakuntia. Aasian provinssissa oli Efeson tärkeä kaupunki, jossa oli suuri juutalaisten siirtokunta.
10.Frygia ja Pamfylia olivat myös Vähän-Aasian maakuntia. Sitten mainitaan kolme Afrikassa olevaa aluetta. Egyptissä oli hyvin paljon juutalaisia. Aleksandrian asukkaista kaksi viidesosaa oli juutalaisia, samoin Kyrenen asukkaista neljännes. Roomassa, maailman pääkaupungissa, oli paljon proselyyttejä, juutalaisen uskon omaksuneita käännynnäisiä.
11.Jakeessa 8 esitettiin kysymys, miten tällaista saattoi tapahtua. Tässä korostuu se, että ihme oli jo tapahtunut. Jumalan suurin teko oli, että hän lähetti Poikansa koko maailman pelastukseksi. Tämä teko oli Pietarin myöhemmin pitämän saarnan keskeinen sanoma.
12.Jakeen 7 sisältöä korostetaan uudelleen. He kokivat suuren ihmeen, jotakin selittämätöntä, mitä kukaan ei koskaan ennen ollut kokenut.
13.Makean viinin alkoholipitoisuus oli korkea. Uskoivatko nämä pilkkaajat todella opetuslasten olevan humalassa, vai ilmaisevatko sanat vain heidän halveksuntansa hengellisiä asioita kohtaan? Myöhemmin Paavalia sanottiin »hulluksi» (26:24). Täynnä viiniä tai täynnä Henkeä - ne ovat ehdottomasti vastakohtia (Ef 5:18).
Pietarin helluntaisaarna
14.Kun sanotaan "niiden yhdentoista" olleen Pietarin kanssa, tämä osoittaa myös Mattiaan (1:26) olleen mukana. Pietarista uhkui nyt rohkeus ja varmuus. Hän oli saanut uuden voiman äsken kokemansa johdosta, mutta myös sen vuoksi, että hän oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen. Tässä on aivan toinen Pietari kuin se, jonka usko oli pääsiäisenä pettänyt. Saarnassaan hän todistaa, että Jeesus on luvattu Messias. Se on tyypillistä apostolista julistusta. Pietarin puhe voidaan jakaa kolmeen osaan. Kukin osa alkaa kuulijoiden puhuttelulla, jatkuu tärkeän tosiasian esittämisellä ja päättyy Kirjoitusten lainaamiseen. Ensimmäisen osan muodostavat jakeet 14-21, toisen jakeet 22-28 ja kolmannen jakeet 29-36.
15.Pietari torjui ensiksi syytöksen, jonka mukaan he olivat juovuksissa. "Kolmas hetki" oli kello yhdeksän aamulla. Sapattina tai muuna juhlapäivänä yksikään oikeaoppinen juutalainen ei voinut ajatellakaan syövänsä tai juovansa mitään ennen synagoogan jumalanpalveluksen päättymistä.
16.Tapahtunut oli jotakin aivan muuta kuin häpeällistä viininjuontia. Jooel 2:28-32:ssa oleva profetia oli nyt toteutunut: oli alkanut helluntain aika, joka saavuttaa huippunsa Kristuksen tulemusta edeltävänä aikana. Ennen sitä päivää näkyvät ne merkit, joista profeetta puhuu, mutta jo nyt tapahtunut oli Jooelin ennustusten toteutumista.
17.Pietari ilmoittaa ajan, johon ennustus viittaa. Jooelin kirjassa sanotaan »näitten jälkeen», ts. sen jälkeen, kun kansa on kääntynyt Herran puoleen ja myös maa on jälleen alkanut kukoistaa. Tätä Jooelin ilmausta vastaa Pietarin sana "viimeisinä päivinä". Hengen vuodatus on siunaus, joka tulee kaikkien osaksi rodusta, sukupuolesta, iästä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
18.Se, minkä Mooses kerran lausui toivomuksena, »oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja» (4 Moos 11:29), voidaan ymmärtää ennustukseksi siitä, mitä on tapahtuva uuden liiton aikana. Kristus poisti kaikki erottavat muurit ihmisten väliltä, ja Pyhän Hengen vuodatus korostaa sitä, että evankeliumi on tarkoitettu kaikille.
19.Jooelin ennustus on läpileikkaus koko meidän aikakaudestamme, eikä Pietari lainaa ainoastaan sitä osaa ennustuksesta, joka täyttyi helluntaina. Vanhan testamentin profeetat näkivät Messiaan tulemuksen yhtenä kokonaisuutena, eivätkä osanneet erottaa toisistaan tulemuksen kahta vaihetta, ensin alennustilassa ja sitten kunniassa.
20.Tässä täsmennetään "taivaalla" näkyviä merkkejä. Ilmeisesti aurinko ja kuu pimenevät juuri ennen kuin Kristus tulee takaisin kirkkaudessaan. Ks. Jooel 2:10 ja 3:15 sekä Sak 14:4-6 ja Matt 24:29-30. Ihmiskielellä ei ole parempaa ilmausta kuin "Herran päivä" sille päivälle, jolloin Kristus tulee takaisin tuomitsemaan vanhurskaudessa. "Julkinen" on sana, joka on peräisin Septuaginta-käännöksestä. Alkuperäinen heprean sana merkitsee 'pelottava'. Ihminen vapisee Jumalan kirkkauden ilmestyessä.
21.Herran nimen avuksi huutaminen on paljon enemmän kuin pelkkä huudahdus: »Herra, Herra!» (Matt 7:21). Avuksi huutaminen ei ole vain sanoja, vaan sydämen rukous, johon liittyy halu toteuttaa Jumalan tahto. Sanoissa "Ja on tapahtuva" on lupaus, joka ei milloinkaan raukea. Tämä lupaus on voimassa siitä päivästä, jona Pietari lausui sen, aina Henan päivään saakka. Pietari nojautui siihen kehottaessaan kansaa parannukseen (j. 38). Sana "jokainen" osoittaa, että lupaus koskee koko maailmaa.
22."Jeesus Nasaretilainen" oli nimi, jolla hän oli tullut heille tutuksi, ja tämä nimi oli myös kirjoitettu hänen ristiinsä. Se oli nimi, jota he paheksuivat ja jota he eivät halunneet kuulla. Mutta Pyhän Hengen tarkoitus oli osoittaa heille Pietarin julistuksen kautta heidän syyllisyytensä, näyttää heille, että he olivat hylänneet Messiaansa. Pietari kertoo lyhyesti kuulijoille tutuista asioista, Jeesuksen teoista kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana.
23.Ristiinnaulitseminen oli heidän varsinainen kompastuskivensä. Saattoiko mies, joka oli ristiinnaulittu, olla heidän Messiaansa? Eikö kuolema kirouksen ja häpeän puulla todistanut aivan päinvastaista? Pietari vakuuttaa, että Jeesuksen kuolema oli täysin Jumalan suunnitelmien mukainen. Messiaan kärsiminen oli "ennaltamäärätty" ja ennustettu. Hänen täytyi kärsiä tämä, ennen kuin hän meni kirkkauteensa. Mutta vaikka kaikki tapahtui Jumalan suunnitelman mukaisesti, kuoleman aiheuttajat eivät olleet syyttömiä.
24.Tässä on kertomuksen huipentuma. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Ylösnousemus tapahtui Jumalan voimalla ja oli lopullinen todiste siitä, että Jeesus oli Jumalan Messias (Room 1:4). Oli mahdotonta, että kuolema olisi voinut pitää hänet. Kuoleman kahleet irrotettiin, ja hän osoittautui kuoleman ja haudan voittajaksi. Jeesus oli itse ennustanut kuolleista nousemisensa (esim. Matt 17:22-23; Joh 2:19).
25.Daavid sanoo tämän Ps 16:8 ss. Daavidin kautta puhuva Pyhä Henki näki edessänsä Kristuksen. Hän puhui Jeesuksesta. Niinpä ainoastaan Jeesuksessa nämä sanat saattoivat toteutua. Saamansa loppupuolella Pietari lainaa kolmea psalmia: a) 2:25-28 viittaa valtaistuimella "elävään" hallitsijaan (Ps 16:8-11); b) 2:30 puhuu valtaistuimella olevasta "kuninkaasta" (Ps 132:11); c) 2:34-35 puhuu valtaistuimella olevasta "papista" (Ps 110:1).
26."Sydän" kuvaa Raamatussa persoonallisuuden keskusta tai ydintä. Iloa "(eufrainè)" tarkoittava sana on sama kuin Luuk 15:32:ssa, 'riemuita'. Suusta tulvii sitä, mitä sydän on täynnä (vrt. Matt 12:34). "Myös (eti)" 'sitä paitsi, sen lisäksi, mitä olen jo sanonut'. Lepäämistä ilmaiseva sana "(kataskênoè)" tarkoittaa myös 'pystyttää teltta, leiriytyä'. Jeesuskaan ei kuollut lopullisesti, kuolema oli hänelle vain väliaikainen pysähdyspaikka.
27.Jeesuksen toivolla oli turvallinen perusta, eikä hänen toivonsa voinutkaan pettää. "Hylätä (enkataleipè)" voidaan kääntää myös 'jättää oman onnensa nojaan'.
28."Elämän tiet" johtavat iankaikkiseen elämään. "Tiettäväksi tekeminen" tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkän pään tiedon saamista. Kysymys on sydämen valistetuksi tulemisesta.
29.Pietari toistaa tässä sanat »miehet, veljet». Hänen sydämensä oli täynnä rakkautta veljiinsä »lihan mukaan», mutta hän puhui heille suoraan siitä huolimatta, että he olivat hänelle niin läheisiä. Hänen Hengen täyteydessä saamansa rakkaus oli totuuden leimaamaa. Tämä on ainoa kohta, jossa Daavidia sanotaan patriarkaksi, "kantaisäksi". Juutalaisuudessa ei tätä psalmia ollut aikaisemmin yhdistetty Messiaaseen. Perimätiedon mukaan »eivät madot eivätkä hyönteiset olleet saaneet valtaa Daavidiin». Mutta nyt Pietari väitti, että Daavid oli kuollut ja haudattu (1 Kun 2:10) ja että he tunsivat hänen hautansa (Neh 3:16).
30.Profeettana Daavid ei puhunut vain itsestään, vaan myös luvatusta jälkeläisestä, joka oli Kristus. Ensimmäinen Daavidille annettu lupaus mainitaan 2 Sam 7:11-16:ssa. Siinä ei mainita valaa, mutta Ps 89:4-5:ssa ja 35-38:ssa korostetaan, että Jumala oli antanut lupauksen valalla vannoen.
31.Daavidilla oli profeettana Pyhän Hengen ilmoitus ja innoitus. Ei oikeastaan merkitse mitään, miten selvästi hän itse oli siitä tietoinen. Vrt. 1 Piet 1:10-12; 2 Piet 1:20-21. Olennaista on se, että sanat toteutuivat kirjaimellisesti. Daavidille tapahtui vain toinen - hänen sielunsa ei jäänyt tuonelaan. Kristuksen kuolemassa toteutui toinenkin lupaus - hänen ruumiinsa ei nähnyt katoavaisuutta.
32.Pietari ja muut Jeesuksen ystävät olivat nähneet hänet ja keskustelleet hänen kanssaan ylösnousemuksen jälkeen. He saattoivat kaikki todistaa, että Jumala oli herättänyt "tämän" Jeesuksen, juuri hänet eikä jotakuta muuta. Hän on se Pyhä, josta Daavid oli ennustanut.
33.Pyhän Hengen vuodattaminen heidän ylleen ja hänen läsnäolonsa heidän keskellään - sen saattoi sekä nähdä että kuulla - oli todiste siitä, että Jeesus istui Majesteetin oikealla puolella korkeudessa. Helluntain tapahtumat olivat todistus Jeesuksen korottamisesta.
34.Tässä lainataan Psalmin 110 jaetta 1. Tämä psalmi oli juutalaisten keskuudessa tunnettu Messias-ennustuksena. Jeesus oli itse käyttänyt näitä sanoja vaientaessaan vastustajansa (Matt 22:41-46). "Oikea puoli" kuvaa Pojan arvovaltaista asemaa ja hänen kirkastumistaan Isän luona.
35.Suoritettuaan välimiehen tehtävänsä ja saavutettuaan voiton Jeesus luovuttaa kaiken vallan Isälle (Ks. 1 Kor 15:23-28). "Kunnes" viittaa Jeesuksen paluuseen kirkkaudessa. Vrt. 3:21. Kuvakieli muistuttaa entisaikojen sodankäynnistä, jolloin voittaja asetti jalkansa voitettujen niskalle (Joos 10:24).
36.Ristiinnaulittu Jeesus oli ja on evankeliumin suuri ja keskeinen aihe. Pietari ei puhuttele ainoastaan ympärillä seisovia, vaan koko Israelin kansaa (vrt. jj. 14 ja 22). Koko kansa asetetaan vastuuseen ristiinnaulitsemisesta, ja koko kansaa kehotetaan parannukseen (vrt. 4:10). Tämä jae on koko saarnan huipentuma.
37.Saattaa olla, että Pietarin puhe keskeytettiin. Jos niin kävi, se johtui siitä, että kuulijat tunsivat itsensä sydämessään syyllisiksi. Kun Stefanus keskeytettiin, se johtui Kristukseen kohdistuneesta vihasta (7:54). Paavalikin keskeytettiin (22:22), koska kuulijat eivät halunneet uskoa. "He saivat piston (katanyssè)" sydämeensä. He vakuuttuivat syntisyydestään.
38.Pietari ei epäröinyt hetkeäkään vastatessaan. Hän tiesi ratkaisun heidän ongelmaansa. Parannus oli ollut Johannes Kastajan julistuksen avainsana, ja sitä se oli ollut Jeesuksenkin julistuksessa. Se merkitsee kääntymistä synneistä Jumalan "puoleen". Jumala kutsuu kaikkia parannukseen (17:30). 5:31:ssa kutsu osoitetaan Israelille, 11:18:ssa pakanoille.
39.Lupaus, josta tässä puhutaan, koskee Pyhän Hengen lahjan antamista (j. 38). Se annettiin ensin juutalaisille. Sana "teille" on painokas. Heidän ei pitäisi torjua ylimielisesti Jumalan tarjoamaa siunausta. Tähän lupaukseen sisältyi parannuksenteon ja pelastumisen mahdollisuus kaikille, niillekin, jotka olivat hylänneet Jeesuksen. Henki ei tulisi ainoastaan kansan johtajien ylle, ei vain papeille ja profeetoille, vaan kaikkien niiden osaksi, jotka tekivät parannuksen. "Jotka kaukana ovat" tarkoittaa pakanoita (Ef 2:17). Tämän pakanoille lausutun lupauksen toteutumista tähdennetään erityisesti 10:45:ssä ja 11:15-18:ssa.
40."Nurja sukupolvi", Jeesuksen kieltänyt ja ristiinnaulinnut sukupolvi (vrt. 5 Moos 32:5 ja Ps 78:8) kulki nopeasti tuhoaan kohden. Niiden, jotka eivät halunneet tuhoutua yhdessä sen kanssa, oli erottauduttava siitä ja etsittävä pelastusta.
Jerusalemin seurakunta syntyy
41.Jumalan sana on otettava vastaan uskolla. Oikeastaan he ottivat vastaan Pietarin sanat, mutta hänen puheensa perustui Jumalan sanaan, Psalmien ja profeetta Jooelin kirjaan. Profeettojen kautta puhunut Pyhä Henki puhui nyt heidän sanansa kautta. Siksi voidaan sanoa, että seurakuntaan lisäsi uskovia "Herra" (j. 47).
42.»Opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää», sanoi Jeesus lähetyskäskyssä (Matt 28:20). Näin Pyhä Henki saa kristityt pysymään "apostolien opetuksessa" (vrt. Joh 16:14), "keskinäisessä yhteydessä (koinènia)", joka on Hengen vaikuttamaa yhteyttä sekä Kristuksen kanssa että kristittyjen kesken (1 Joh 1:3; 2 Kor 13:13; Fil 2:1), sekä "leivän murtamisessa" (j. 46) ja "rukouksissa". 3:1:sta huomaamme apostolien olevan matkalla rukoushetkeen temppeliin. 4:24:sta luemme kristittyjen kokoontuneen rukoukseen. Henki johti heidät rikkaaseen rukouselämään.
43.Oli kuin vihollinen olisi ollut jonkin aikaa täysin lamaantunut, ja opetuslapsilla oli mahdollisuus vahvistaa asemaansa ennen vainojen puhkeamista. "Jokainen sielu" tarkoittaa niitä, jotka eivät uskoneet. Ne, jotka eivät uskoneet, tunsivat korkeampien voimien vaikutuksen, mutta tällaisen tunteen valtaan joutuminen ei vielä takaa, että ihminen tekee siitä oikeat johtopäätökset. Ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui "apostolien kautta", mutta ne olivat Jumalan tekoja. He olivat ainoastaan hänen välikappaleinaan ja toimivat hänen tahtonsa mukaan.
44.Omaisuuden yhteisenä pitämisestä on paljon väitelty. Se oli vapaaehtoista (5:4). Sitä harjoitettiin vain Jerusalemissa. Vainojen tullessa oli hyvä, ettei kristityillä ollut enää maatilojaan. Nämä ihmiset olivat tulleet eri maista Jerusalemiin (jj. 9-10) temppelin yhteen vetäminä. Nyt he kokivat uskon kautta toisenlaisen ja syvemmän yhteyden keskenään. Omaisuuden yhteisenä pitämisestä ei ole tullut sääntöä kristittyjen seurakunnissa, mutta usko Kristukseen on liittänyt kristityt yhteen ja innoittanut heitä auttamaan toisiaan.
45.He pitivät yhtä rakastaen toisiansa, ja kaikkien tarpeet täytettiin. Köyhyysongelmaa ei enää ollut. Monet juutalaiset olivat uhranneet koko omaisuutensa päästäkseen Jerusalemiin. Toiset olivat varakkaita (4:36-37). Nyt he osoittivat kristillistä lähimmäisenrakkautta.
46.He menivät "pyhäkköön", temppeliin. Huomaamme, että tässä historiansa varhaisessa vaiheessa kristityt eivät erottautuneet juutalaisista veljistään eivätkä vanhatestamentillisesta elämänmuodosta. He eivät varmaan suunnitelleetkaan isiensä jumalanpalveluksesta luopumista. Pikemminkin he toivoivat, että koko kansa pian tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi. Rukoukset, leivän murtaminen, profetiat ja kielilläpuhuminen eivät millään tavoin olleet ristiriidassa temppelissä pidettävän jumalanpalveluksen kanssa. "Kodeissa (kat' oikon)" ei merkitse sitä, että kukin opetuslapsi vietti ehtoollista omassa talossaan, vaan että kristityt kokoontuivat yhteen kodeissa. "Nauttivat ruokansa riemulla" viittaa kristittyjen rakkausaterioihin "(agapê)" joilla oli tärkeä osa ensimmäisten kristittyjen elämässä.
47.Jumalan ylistäminen oli heille sydämen luonnollista ilmaisua kaiken sen siunauksen johdosta, jonka he olivat saaneet ottaa vastaan. Herra antoi heille nyt rauhallisen ajanjakson, jolloin he saattoivat vahvistua uskossa ja kasvaa hengellisesti. Kristittyjen yhteyteen liitetyt olivat toimineet jakeessa 40 annetun kehotuksen mukaan.