Luku 1. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 1:1-26)
1. Apostolien teot
Alkusanat
Tämä "edellinen kertomus" on Luukkaan evankeliumi. Siinä lääkäri Luukas on kertonut Jeesuksen teoista ja opetuksista maan päällä. Mutta hänen toimintansa ei päättynyt kuolemaan, ylösnousemukseen ja taivaaseenastumiseen. Hän alkoi maan päällä ollessaan työn, ja hän jatkaa sitä taivaasta käsin seurakunnassa vaikuttavan Pyhän Hengen välityksellä. Apostolien teoissa Hengen välikappaleina ovat erityisesti apostolit, »jotka hän oli valinnut» (j. 2). Luukkaan evankeliumi on niinikään omistettu tälle "Teofilukselle" (Luuk 1:3). Nimi merkitsee 'Jumalan ystävä'. "Tehdä ja opettaa" kertoo lyhyesti Luukkaan evankeliumin sisällön (vrt. Luuk 24:19).
2.Suunnilleen samat asiat kuin jakeissa 2-8 on mainittu Luuk 24:44-49:ssa. Ks. myös Matt 28:19-20; Mark 16:15-18 ja Joh 21. Jeesus palasi taivaaseen tällä tavalla lyhyen maan päällä olonsa jälkeen (Joh 16:28) toimitettuaan puhdistuksen synneistä (Hebr 1:3). "Apostolien valinnalla" oli suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Jeesus itse oli antanut heille apostolin nimen (Luuk 6:13) ja valtuuttanut heidät julistamaan, opettamaan ja tekemään voimallisia tekoja.
3.Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei ilmestynyt kaikelle kansalle, vaan ainoastaan omilleen (10:41). Maailma ei häntä nähnyt ristiinnaulitsemisen jälkeen. Alussa opetuslasten oli ollut hyvin vaikeata ymmärtää kuolleista nousemisen merkitystä (Mark 9:10). Nyt Jeesuksen ylösnousemuksesta tuli heidän julistuksensa kulmakivi (4:33). Jumalan valtakunnan ilmestyminen voimassa ja kirkkaudessa oli asia, joka oli askarruttanut heitä kovasti (Luuk 19:11). Niinpä heidän oli välttämättä saatava valtakunnasta sellaista opetusta, että he vuorostaan pystyisivät opettamaan oikein toisia. Hän ei antanut heille näkyjä. Hän "puhui" heidän kanssaan ja antoi heille hengellistä ymmärrystä.
Lupaus Pyhästä Hengestä
4.Opetuslapset eivät voineet etsiä Jeesusta käsiinsä kuten ennen, vaan hän tuli heidän luokseen. Sanat "kun hän oli yhdessä heidän kanssansa" voidaan kääntää myös 'kun hän söi yhdessä heidän kanssansa'. "Jerusalem" on pelastushistorian keskeinen paikka (Jes 2:1-3; Miika 4:1-2), ja opetuslasten oli välttämätöntä pysytellä siellä. Heidän ei tarvinnut pelätä oman turvallisuutensa takia eikä myöskään pyrkiä liian innokkaasti pois kaupungista viemään sanomaa muualle, ennen kuin he olivat saaneet Jumalan voiman todistamiseen.
5.Useimmat apostolit oli kastettu Johanneksen kasteella ennen kuin heidät kutsuttiin Jeesuksen opetuslapsiksi. Jeesus itse ei maan päällä ollessaan kastanut, hänen opetuslapsensa kylläkin (Joh 3:22 ja 4:1-2). Kastekäsky (Matt 28:18-20) edellyttää, että apostolit olivat jo kastettuja sillä kasteella, jolla he itse kastaisivat. Hengen kastetta, josta jo Johannes Kastaja oli puhunut (Mark 1:8), he eivät olleet vielä kokeneet. Mutta pian he saisivat tämän siunauksen. Pietari viittasi myöhemmin tähän Jeesuksen lupaukseen puhuessaan Jerusalemin seurakunnalle (11:16).
6.Mm. Luuk 19:11:sta ja 24:21:sta käy selvästi ilmi, että apostolit uskoivat valtakunnan tulevan »kohta», pian. Valtakunta kyllä perustettaisiin, mutta ei sillä tavalla kuin apostolit odottivat. He toivoivat välitöntä vapautusta Rooman ikeestä, mutta niin ei kävisi. Päinvastoin heidän pääkaupunkinsa hävitettäisiin (Luuk 21:20 ss.). Tässä mainittu tilanne ei välttämättä ole sama kuin jakeessa 4.
7.On paljon asioita, joita Herra haluaa meidän tietävän, mutta tämä asia ei kuulu niihin. Lopunajan tapahtumien tarkasta ajankohdasta puhutaan sitä paitsi aina salattuna asiana (Matt 24:36; Mark 13:32; 1 Tess 5:1-2; 2 Piet 3:10).
8."Voima (dynamis)" viittaa Ut:ssa erityisesti Pyhän Hengen voimaan, mutta se esiintyy muissakin yhteyksissä. Voima annettiin tiettyä tarkoitusta varten, lähetystyöhön ja todistajan tehtävään. Raamatussa korostetaan voimakkaasti, että uskovat ovat todistajia (j. 22; 10:40-42). Tästä jakeesta näkyy kirjan jäsennys. Evankeliumia saarnattiin Jerusalemissa (ll. 1-7), Juudeassa ja Samariassa (ll. 8-12) ja sen jälkeen aina maan ääriin saakka (ll. 13-28), siis ensin juutalaisille, sitten samarialaisille ja vihdoin pakanoille. Kaikissa evankeliumeissa tähdennetään sitä, ettei evankeliumia saa rajoittaa yhteen kansaan eikä yhteen paikkaan. Se on vietävä kaikille ihmisille: »kaikki kansat» (Matt 28:19), »kaikkeen maailmaan», »kaikille luoduille», »kaikkialla» (Mark 16:15,20), »kaikille kansoille» (Luuk 24:47), »maailmaan» (Joh 17:18).
Jeesuksen taivaaseenastuminen
9.Hän, joka oli astunut alas, astui nyt ylös (Ef 4:10). Tästä lähtien he eivät enää tuntisi häntä »lihan mukaan» (2 Kor 5:16), niin kuin olivat tunteneet niiden vuosien aikana, jotka he olivat saaneet viettää hänen seurassaan. Heidän aikaisemmin Jeesukseen kohdistuneet odotuksensa saivat nyt väistyä, kun Pyhän Hengen ilmoitus uudisti heidän uskonsa.
10.Ilmeisesti nämä kaksi olivat enkeleitä, mutta Luukas kuvaa heidät sellaisina kuin apostolit heidät näkivät. Samaan tapaan kuvataan taivaallisia lähettiläitä esim. Joos 5:13-15; 1 Moos 18:2,16 ja 19:10.
11."Samalla tavalla" merkitsee, että Jeesuksen tulemus on oleva näkyvä, ruumiillinen ja kirjaimellinen, ja että hän tulee pilvessä (Ilm 1:7). Vrt. 1 Tess 4:16 ja Joh 14:3. Ennen sana »galilealainen» oli sisältänyt lähinnä halveksivan vivahteen. Tässä se kuulostaa arvonimeltä. Enkelin sanoissa ei ollut nuhdetta, ainoastaan kehotus ja lupaus Jeesuksen paluusta. Oli hyödytöntä enää seistä katselemassa taivaalle ja odottaa, että Jeesus tulisi takaisin heti. Sen sijaan heidän oli nyt Jeesuksen sanojen mukaan odotettava Jerusalemissa, kunnes heidät puettaisiin voimalla korkeudesta (j. 4; Luuk 24:49).
Yläsalissa
12.Luuk 24:50:n mukaan taivaaseenastuminen tapahtui lähellä Betaniaa. Betania sijaitsi 2,5 kilometrin päässä Jerusalemista, mutta sapattina oli lupa kävellä vain noin kilometri (2000 kyynärää). Kun Messias tulee takaisin, »hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä» (Sak 14:4). Nyt he olivat joutuneet eroon hänestä, mutta ei kestäisi kauan, ennen kuin hän tulisi heidän luokseen Pyhän Hengen täyteydessä.
13.Mahdollisesti juuri tässä salissa Jeesus oli asettanut ehtoollisen (Luuk 22:12). Jeesuksen opetuslapset olivat tilanteessa, jollainen ei milloinkaan tule toistumaan. Jeesus oli lähtenyt heidän luotaan, eikä Pyhää Henkeä ollut vielä lähetetty. He eivät voineet muuta kuin odottaa, mutta he eivät tuhlanneet odotusaikaa. Apostolit luetellaan tässä neljännen ja viimeisen kerran (Matt 9:2-4; Mark 3:16-19; Luuk 6:12-16). Tällä kertaa luettelossa on tärkeä muutos. Juudas Iskariotia ei mainita. Yksi apostoleista »oli joutunut kadotetuksi» (Joh 17:12).
14.Mariaa ei tämän jälkeen mainita enää Raamatussa. Hän rukoili yhdessä muiden kanssa eikä häntä suinkaan palvottu. Jeesuksen veljet mainitaan nimeltä Matt 13:35:ssa. He eivät uskoneet Jeesukseen ennen ristiinnaulitsemista (Joh 7:5).
Mattias valitaan apostoliksi
15.Sana "koolla" korostaa, että he olivat samassa paikassa samanaikaisesti. Edellisen jakeen "yksimielisesti" ilmaisee heidän olleen yhtä myös hengessä. Samaa ykseyttä ja yhteyttä tähdennetään jälleen jakeissa 2:1 ja 44. Heidän lukumääräänsä ei ilmoiteta täsmällisesti. Heitä oli "noin satakaksikymmentä". Tähän eivät sisälly kaikki siihen aikaan maassa olleet uskovat, koska Jeesus oli ylösnousemisensa jälkeen kerran näyttäytynyt yli 500 veljelle samanaikaisesti (1 Kor 15:6). On selvää, että Pietari oli tähän aikaan johtavassa asemassa. Hän puhui sanan antamalla viisaudella ja arvovallalla.
16."Miehet, veljet (andres adelfoi)" on juhlallisempi ilmaus kuin pelkästään 'veljet'. Kaikki, mikä oli kirjoitettu, oli täyttyvä (Luuk 24:25-27,44-46), sekin, mitä Pyhä Henki oli puhunut Daavidin suulla Juudaksesta (Ps 69:26; 109:8). Toisista opetuslapsista tuli tiennäyttäjiä niille, jotka etsivät Jeesusta saadakseen iankaikkisen elämän, kun taas Juudas oli tuonut Jeesuksen luokse ne, jotka halusivat tappaa hänet.
17.Juudas oli apostoli muutoinkin kuin vain nimellisesti. Hän ei vain ollut olevinansa apostoli, sillä Jeesus itse oli antanut hänelle tämän korkean viran. Niinpä häntä ei voida samastaa niihin, jotka paljastuivat vääriksi apostoleiksi Efesossa (Ilm 2:2). Juudaksella oli apostolin virka ja palvelustehtävä, jota hän suoritti saamansa kutsumuksen nojalla.
18.Hän "suistui alas" siitä puusta, johon hän oli hirttäytynyt. (Ks. Matt 27:3-10.) Pellon ostivat itse asiassa ylipapit, mutta Juudaksen rahoilla. Sen tähden sanotaan, että "hän hankki itsellensä pellon". Tapahtuma oli ennustettu Sak 11:12-13:ssa.
19.Pietari korostaa tapahtuman tulleen niin tunnetuksi koko kaupungissa, että peltoa alettiin nimittää Akeldamaksi. Nimi viittaa ennen muuta Jeesuksen vereen, koska hänet myytiin ja annettiin surmattavaksi pellon ostohinnasta. Mutta nimi saattaa viitata myös Juudaksen kuolemaan.
20.Pietarin lainaamat raamatunkohdat (Ps 69:26; 109:8) eivät ole ainoita Juudakseen viittaavia. (Ks. myös Ps 41:10; Luuk 22:21; Joh 13:21-27.) Niiden voidaan tulkita tarkoittavan, että Juudas poistettaisiin paikaltaan ja että hänen tilalleen tulisi toinen.
21.Uutta apostolia ei valittu hätiköiden (vrt. 1 Tim 5:22). Juudaksen seuraajan tuli olla valmis apostolintehtäväänsä. Hänen piti olla ollut mukana alusta, siis Jeesuksen kasteesta alkaen (j. 22). Myöhemmin Raamatussa ei enää kerrota mistään vastaavasta täytevaalista esim. jonkun apostolin kuollessa. Näillä kahdellatoista oli erityistehtävä seurakunnan alkuvaiheessa.
22.Ehdottomana vaatimuksena oli, että apostoli oli nähnyt ylösnousseen Kristuksen voidakseen todistaa hänen nousseen kuolleista. Hänen oli määrä olla Jeesuksen ylösnousemisen todistaja. Tosin hän ei voinut todistaa itse tapahtumasta, koska sitä ei ollut nähnyt kukaan. Ylösnousemus todisti lopullisesti, että Jeesus oli Messias. Se kruunasi hänen koko työnsä (Room 1:4). Sanat "meidän kanssamme" viittaavat yhteentoista apostoliin, eivät koko seurakuntaan.
23.Emme tiedä kummastakaan varmuudella tämän enempää, mutta Eusebiuksen mukaan he kuuluivat »niiden 70:n» joukkoon. Se, että vain nämä kaksi tulivat kysymykseen, saattaa johtua siitä, että ainoastaan he täyttivät asetetut vaatimukset. Raamatussa ei enää myöhemmin kerrota heistä. "Barsabbas" merkitsee joko 'Sabban poika' tai 'sapatin poika'.
24.Vaikka asetettiin kaksi ehdokasta, itse valinta jätettiin Herralle. He eivät luottaneet omaan ratkaisukykyynsä, vaan rukoilivat ja heittivät arpaa. He vetosivat häneen, joka tuntee kaikkien sydämet eikä niin ollen voi erehtyä.
25.Sana "apostolinvirassa" korostaa päätöksen tärkeyttä. Juudas hylkäsi paikkansa apostolijoukossa ja meni »omaan paikkaansa».
26.Arvan heittäminen ei ollut suinkaan vierasta niille, jotka olivat koko ikänsä tunteneet Vanhan testamentin (ks. 3 Moos 16:8; Joos 18:10; 1 Aik 24:5).