Luku 27. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 27:1-44)
Matka Roomaan alkaa
1.Viimeinkin maaherra antoi määräyksen, että Paavali oli oman vetoomuksensa mukaisesti lähetettävä Roomaan. Samalla sinne kuljetettaisiin muitakin vankeja. Ratkaisu tuntui Paavalista varmasti helpotukselta, olihan hän ollut vankina yli kaksi vuotta (24:27). Sana "meidän" osoittaa Luukkaan olleen mukana matkalla. Epäilemättä lähdettiin purjehtimaan Kesareasta, joka oli koko rannikon merkittävin satama ja roomalaisten hallituskaupunki. "Keisarillisen sotaväenosaston" nimi oli "Cohors Augustana". Upseeri ja sotamiehet, jotka vartioivat vankeja, kuuluivat luultavasti yhteen Kesareassa olevista viidestä kohortista.
2.Usealla paikkakunnalla oli nimi Adramyttion. Tämä Adramyttion oli Mysiassa Vähän-Aasian luoteisrannikolla Trooaasta vähän etelään. Luukas ja Aristarkus eivät varmastikaan tuolloin olleet vankeina, mutta rakkaus vaati heitä lähtemään Paavalin tueksi matkalle. Aristarkus mainitaan ensimmäisen kerran 19:29:ssä. Hän oli makedonialainen ja Paavalin työtovereita Efesossa. Hän oli ollut Paavalin mukana myös tämän matkalla Korintosta Vähään-Aasiaan (20:4). Kol 4:10:stä ilmenee, että hän oli Paavalin kanssa Roomassa, ja apostoli sanoo häntä vankitoverikseen.
3."Siidon" sijaitsi yli 110 km Kesareasta pohjoiseen. Sekä siellä että lähellä sijaitsevassa Tyyrossa oli kristittyjä (21:3-4). Paavali iloitsi varmasti kovin päästessään tapaamaan heitä. Hän sai tavata kristittyjä veljiä seuraavan kerran vasta useita kuukausia myöhemmin saapuessaan Italian Puteoliin (28:13-14). Paavalin Kesareassa vankina osakseen saama suopea kohtelu jatkui (24:23). Tämäkin sadanpäämies oli ilmeisesti vakuuttunut siitä, ettei Paavali ollut rikollinen. Kaikki Ut:ssa kuvaillut sadanpäämiehet esitetään hyvin myönteisessä valossa. Vrt. Matt 8:5-13 ja 27:54 sekä Apt 10:1-4. "Laskimme (katagè)", merkitsee oikeastaan 'viedä t. tuoda alas' (vrt. Room 10:6). Vain Luukas käyttää Ut:ssa sanaa mereen liittyvänä terminä (ks. Luuk 5:11).
4.Länsituuli vaikeutti purjehdusta, koska ei voitu luovia pitkin rannikkoa. Tähän aikaan vuodesta voimakkaat länsituulet olivat hyvin tavallisia. Kypros oli vasemmalla puolella ja purjehdittiin saaren suojassa, siis sen itä- ja pohjoispuolella. Heidän toisella puolellaan oli niin ollen Kypros ja toisella manner. Lyhintä tietä he olisivat päässeet purjehtimalla länsiluoteeseen suoraan avomeren poikki.
5.Päästyään Kyproksen pohjoispuolelle he pysyttelivät Vähän-Aasian rannikon tuntumassa. Kilikian ja Pamfylian ohitettuaan he jatkoivat edelleen Lykiassa olevaan Myrran satamakaupunkiin.
6.Tuulen vuoksi matkan jatkaminen suoraan Italiaan oli mahdotonta. Ehkä tämä aleksandrialainen alus, joka oli tullut Egyptistä viljalastissa, (j. 38), oli joutunut pois kurssista samassa vastatuulessa, joka oli pakottanut vankilaivan kääntymään Kyproksen pohjoispuolelle. Myrra sijaitsi melkein suoraan Aleksandriasta pohjoiseen, Italia taas länsiluoteeseen. On kuitenkin mahdollista, että laiva oli tullut Lykiaan, koska sen matkareitti Roomaan kulki tämän sataman kautta. Ehkä sieltä lastattiin laivaan muuta tavaraa viljalastin lisäksi.
7.Purjehduksen etenemistä hidasti pahiten voimakas vastatuuli, mutta lisäksi alus oli raskaassa lastissa. "Knido" oli satamakaupunki Vähän-Aasian lounaisimmassa osassa sijaitsevalla niemellä Kaarian maakunnassa. "Salmone" on niemenkärki Kreetan itärannikolla, nykyiseltä nimeltään Kap Sidero.
8.Tekstistä ei ilmene, oliko purjehdus vaivalloista Salmonen karikkoisen rannikon vaarallisuuden vuoksi vai siksi, että tuuli pyrki viemään heidät pois saaren tuntumasta. "Kauniit Satamat" ei ollut mikään suuri ja tunnettu paikkakunta. Se ilmenee sanonnasta »erääseen paikkaan, jonka nimi oli...». Lähellä oleva "Lasaian kaupunki" ei myöskään ollut kovin tunnettu. Nyt he olivat varmasti jonkin matkaa Kap Matalan itäpuolella, jossa rannikko alkaa kääntyä luoteeseen. Tästä ei kannattanut purjehtia edemmäs, sillä heillä ei olisi mitään suojaa tuulelta, joka puhalsi juuri siitä suunnasta.
9."Paljon aikaa" ei viittaa siihen aikaan, jonka he viipyivät Kauniissa Satamissa, vaan aikaan, jonka he olivat olleet merellä Kesareasta lähdettyään. Purjehduskausi päättyi marraskuussa ja alkoi uudelleen maaliskuussa. Tuolloin kaikki merenkulku Välimerellä oli pysähdyksissä. Mutta jo syyskuun puolivälistä lähtien se oli hyvin vaarallista. "Paastonaika" viittaa suureen sovituspäivään (3 Moos 23:27-32). Sitä vietettiin syyskuun lopussa tai lokakuun alussa. Todennäköisesti nyt pidettiin laivalla kokous, jossa pohdittiin, mitä olisi parasta tehdä. Paavalilla oli paljon kokemusta merimatkoista. Hän oli joutunut haaksirikkoonkin peräti kolme kertaa (2 Kor 11:25). Sen vuoksi ei ollut mitenkään ihmeellistä, että hänet kutsuttiin neuvonpitoon, vaikka hän olikin vanki (vrt. j. 10).
10.Paavali ei esittänyt tässä mitään profetiaa, vaan järkevän johtopäätöksen. Matkan jatkaminen näin myöhään syksyllä ei päättyisi hyvin. Paavali ilmaisi käsityksensä miehistölle ja sotilaille, tai sitten hän puhui laivaneuvostolle. Sadanpäämiehen oli joka tapauksessa ratkaistava, jatkettaisiinko matkaa (j. 11). Myöhemmin Paavali sai jumalallisessa ilmestyksessä tietää, että yksikään laivalla olijoista ei hukkuisi (jj. 22-24). Nyt hän ilmaisi vain oman käsityksensä matkan jatkamisesta koituvista vaaroista. Tässäkin tilanteessa hän otti luontevasti ohjat käsiinsä.
11.Ei ole ollenkaan ihme, että upseeri uskoi enemmän ammattimerenkulkijoita kuin saarnamiestä ja teltantekijää. Sadanpäämiehen esiintyminen laivassa päättäjänä johtuu siitä, että alus oli nyt Rooman viranomaisten käytössä. Hän oli vastuussa vangeista ja siitä, että heidät luovutettiin oikeaan paikkaan. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että hän oli laivan päällikkö. "Laivanisäntä (nauklêros)" on sana, joka esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä. Se tarkoittaa sekä laivuria että laivanvarustajaa. Tämän laivan kapteeni oli myös aluksen omistaja.
12.Kauniit Satamat oli liian suojattomassa paikassa, jotta siellä talvehtimista olisi voinut ajatella. "Foiniks" oli lännempänä Kreetalla lähes 100 km:n päässä Kauniista Satamista. Uskottiin, että siitä matkasta kyllä selviydyttäisiin. Nimi Foiniks kertoo jotakin foinikialaisten merenkulun suuresta vaikutuksesta varhaisempina aikoina. Nimellä tuskin lienee yhteyttä tarunomaiseen Foinikslintuun. Jakeen loppuosassa mainituista suunnista ollaan eri mieltä. Jotkut arvelevat, että niiden tulisi olla »koilliseen» ja »kaakkoon» lounaan ja luoteen asemesta, kuten ne on tässä käännetty. Tämän näennäisen ristiriidan syy on se, että käytetyt kreikan sanat tarkoittavat tuulien suuntaa.
13.He eivät voineet vastustaa lämmintä etelätuulta, joka toi mukanaan tuulahduksen kesästä Libyan autiomaasta. He pysyttelivät Kreetan rannikon tuntumassa Kap Matalaan saakka, joka on noin kahdeksan kilometrin päässä Kauniista Satamista. Tuskin he olivat päässeet tämän niemen ohi, kun syntyi uusi vaarallinen tilanne.
Rajumyrsky merellä
14.Todennäköisesti tämä tapahtui heti, kun he olivat ohittaneet Kap Matalan, jossa Kreetan rannikko kääntyy jyrkästi pohjoiseen ja sen jälkeen länteen. Tuuli puhalsi Kreetan vuorilta, jotka ovat jopa 2 500 metrin korkuisia. Sana "koillismyrsky" on kreikaksi "eurakylèn". Se on muodostettu sanasta "euros", joka merkitsee 'kaakkoistuuli' ja latinan sanasta "aquilo", joka merkitsee 'pohjoistuuli'. Tällä alueella on usein äkillisiä rajumyrskyjä. Samantapaista myrskyä kuvaillaan Joonan kirjassa: »... merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään» (Joona 1:4).
15.Niin kauan kuin laiva pystytään pitämään tuulta vastaan, se pysyy hallinnassa. Vaara lisääntyy huomattavasti, jos se päästetään ajelehtimaan. Sen ajan laivoissa ei ollut syvää köliä eivätkä ne niin ollen pystyneet luovimaan tuulta vasten. Kirjaimellisesti tässä sanotaan, etteivät he voineet »katsoa tuulta suoraan silmiin», mikä on paljon puhuva sanonta sitäkin ajatellen, että sen ajan aluksiin oli keulan molemmin puolin maalattu silmät.
16.Jälleen Luukas kirjoittaa "me". Ehkä kaikkia oli tarvittu apuun laivan perässä hinatun veneen saamiseksi talteen. Laivan miehistö, sotilaat ja vangit tekivät työtä rinta rinnan. Huonolla säällä laivan pelastusvene vedettiin aina laivaan. Tässä tapauksessa myrsky nousi niin nopeasti, ettei sitä ehditty tehdä heti. "Klauda" eli Kauda on nykyisin nimeltään Gavdo.
17."Syrtit" oli pelätty väylä, jossa oli kareja ja hiekkasärkkiä, Kyrenen länsipuolella Pohjois-Afrikassa. Sinne oli vielä pitkä matka, mutta he olivat ehkä hyvin epävarmoja sijainnistaan. Jos laiva ajelehtisi samaan suuntaan monta päivää, se joutuisi väistämättä tälle vaaralliselle alueelle. Köysien sitominen laivan ympäri oli äärimmäinen hätätoimi, kun pelättiin raskaassa lastissa olevan aluksen rikkoutumista sen ajelehtiessa myrskyn kourissa. Toinen varotoimi oli ns. ajelehtimisankkurin heittäminen jarruksi. Sanan "skeuos" merkitys on tässä epävarma. Se merkitsee joko 'purjeet' tai 'ajelehtimisankkuri'.
18.Silloinkin, kun profeetta Joona oli merihädässä, heitettiin lastia mereen aluksen keventämiseksi (Joona 1:5). Todennäköisesti ensin luovuttiin kansilastista. Myöhemmin uhrattiin viljalastikin (j. 38).
19.Jatkosta ilmenee, että osa teknisistä varusteista säästettiin. Tässä mainittu kalusto käsitti varmastikin sellaisia tarvekaluja, joita ilman voitiin suuremmitta hankaluuksitta tulla toimeen.
20.Siihen aikaan ei tunnettu vielä kompassia, vaan oltiin täysin taivaankappaleiden varassa. Ainoastaan niiden avulla voitiin määritellä laivan sijainti. 276 henkeä (j. 37) oli suoranaisessa hengenvaarassa, eikä pelastumisen mahdollisuutta näyttänyt olevan. Laivassa vallitsivat todennäköisesti kylmyys ja sekasorto, merisairaus ja apatia. Vähitellen he luopuivat kaikesta toivosta.
21.Laivalla oli ruokaa, mutta he eivät olleet syöneet. Siihen oli todennäköisesti syynä merisairaus ja kasvava epätoivo. Mutta pakanallista taikauskoa ei myöskään voi jättää huomiotta. Paastoamalla haluttiin lepyttää huonon sään aiheuttaneita voimia. Mutta nyt tapahtui jotakin, jolla oli merkillinen vaikutus tapahtumien kulkuun. Rooman maailmanvallan edustajat olivat kuljettamassa vanki Paavalia Roomaan tuomittavaksi, mutta he itsekin pääsivät loppujen lopuksi perille Roomaan vain sen ansiosta, että vanki Paavali otti ohjat käsiinsä tässä vaaratilanteessa. Paavali ei käyttäytynyt ylimielisesti, mutta hän ei malttanut kuitenkaan olla muistuttamatta varoituksestaan (j. 10). Hän kiinnitti puheellaan kaikkien huomion itseensä. Kokemus ja hyvä merimiestaito eivät enää voineet pelastaa heitä. Ihmisapu ei enää riittänyt. Heidän ainoa mahdollisuutensa oli, että Jumala puuttuisi tilanteeseen, ja nyt oli Jumalan palvelijalla asiaa heille.
22.Koko vaarallisen matkan synkimmällä hetkellä Paavali lupaa kaikkien pelastuvan. Hänen sanojensa voi sanoa olleen "euangelion", 'hyvä uutinen' tai 'ilosanoma'. Mutta Ut:ssa evankeliumi tarkoittaa erityisesti kristinuskon sanomaa pelastuksesta.
23.Paavali todisti kaikissa olosuhteissa Jumalasta, ja hänestä oli aivan luonnollista kertoa mitä oli kokenut. Egyptiläiset, roomalaiset ja mahdollisesti muihin kansoihin kuuluvat matkatoverit ymmärsivät varmasti kukin tavallaan hänen sanansa enkelin ilmestymisestä, mutta kenellekään ei ollut vierasta se, että jumalten lähettiläs saattoi näyttäytyä ihmisille. Merimiehet (j. 30) ja sotilaat (j. 42) eivät epäilleet tapausta sinänsä, mutta he eivät ilmeisesti uskoneet, että Paavalin Jumalalla oli valta ja voima puhua ja toimia tällä tavalla. Kriittisellä hetkellä heistä oli parempi toimia totuttuun tapaan oman uskonsa mukaisesti. Paavalin kokemus muistuttaa ilmestystä, jonka hän sai Jerusalemin vankilassa (23:11). Apostolien teoissa puhutaan enkeleistä kahdeksan kertaa. Kerran enkeli sai toimittaakseen tuomion (12:21-23). Kerran viitataan ajatukseen suojelusenkeleistä (12:15). Kuudesti enkelit ovat tuomassa viestiä tai apua uskoville (1:10; 5:19-20; 8:26; 10:3; 12:6-10 ja tässä).
24.Ihmiset ovat usein vapisseet taivaallisen ja pyhän edessä, ja useat Raamatun henkilöt saivat tällaisessa pelossaan kuulla sanat "älä pelkää". Vrt. esim. Dan 10:8-12 ja Matt 28:2-5. Paavalilta ei riistettäisi mahdollisuutta julistaa Jumalan sanaa Roomassa. Sitä hän oli kaivannut ja pyytänyt, ja hän oli saanut siitä lupauksen. Paavalin oli välttämätöntä mennä Roomaan, ja Jumala oli luvannut huolehtia sinne pääsemisestä. Raamatussa ei myöhemmin kerrota, että Paavali olisi tavannut "keisarin", mutta sekä 9:15:n että tämän jakeen perusteella voi päätellä, että julma keisari Nero sai ainakin kerran kuulla evankeliumin Paavalin julistamana.
25.Apostolin vastaus Jumalan ilmoitukseen oli täydellinen luottamus. Hänellähän ei ollut mitään syytä epäillä. Hän tunsi Jumalan lupaukset jo entuudestaan ja oli oppinut luottamaan niihin. Silloinkin. kun kaikki näytti toivottomalta, hän tiesi, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta.
26.Tätä ei Paavali maininnut kertoessaan enkelin yöllisestä ilmoituksesta. Ei siis ole varmaa, oliko Paavali saanut tämän tiedon enkeliltä, vaikka se onkin todennäköistä. Ajatus saarelle viskautumisesta tuskin ilahdutti kuulijoita pelastumisesta kertovan viestin jälkeen.
27."Adrianmeri" tarkoittaa tässä Kreikan, Italian ja Afrikan välistä aluetta, Välimeren leveintä kohtaa. Luukas ei puutu laivalla kahden viikon ajelehtiminen jälkeen vallinneeseen masennukseen. Lääkärinä hän oli tottunut kaikenlaiseen. Sen sijaan hän panee merkille merimiesten aavistuksen. Ehkä he myös kuulivat rantatyrskyt.
28."Syli" mitattiin toisen keskisormen päästä toiseen käsien ollessa ojennettuina sivuille. Luodatessaan he ymmärsivät lähestyvänsä maata. Tämä merkitsi uutta uhkaa. Nyt ei pahinta ollut myrsky, vaan karilleajon vaara.
29.Siihen aikaan ankkurit laskettiin yleensä keulasta. Ankkurit toimivat eräänlaisina jarruina, joiden avulla laiva yritettiin pitää mahdollisimman liikkumattomana, jotta päivän sarastaessa nähtäisiin, missä oltiin.
30.Merimiehet eivät säälineet vankeja eivätkä muita laivalla olijoita. He ajattelivat vain itseään ja toivoivat pääsevänsä maihin pelastusveneellä soutaen. Roomalainen upseeri ei näytä huomanneen juonta, mutta Paavali oli tarkkasilmäinen (j. 31). Vene oli aikaisemmassa vaiheessa hinattu kannelle (j. 17).
31.Jälleen kerran Paavali pelasti tilanteen. Hän oli seurannut tapahtumia ja ymmärsi heti, että jos merimiehet lähtisivät tiehensä, muiden laivalla olijoiden olisi vaikea selviytyä pelastustoimista. Paavali väitti, että jos he lähtisivät laivasta, toiset eivät voisi pelastua. Hän ei ajatellut ensi kädessä itseään, eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Jumala piti hänestä huolta ja oli luvannut hänen pääsevän Roomaan. Jumala oli luvannut, että kaikki pelastuisivat. Hän oli »lahjoittanut» Paavalille kaikki, jotka purjehtivat hänen kanssaan (j. 24). Apostolilla oli samantapainen rooli kuin Nooalla. Nooan perhe pelastui juuri siksi, että se oli hänen perheensä, 1 Moos 6:8,18. Nooan arkki on ymmärretty myös tärkeäksi vertauskuvaksi kristillisen seurakunnan kannalta: »Seurakuntalaivassa» olevat pelastuvat siksi, että he kuuluvat Kristukselle (Joh 17:24). Ratkaisevaa on se, että Kristus on laivassa.
32.Paavali jätti tilanteen hoitamisen sotilaiden asiaksi. Nämä estivät merimiehiä pakenemasta katkaisemalla venettä pitelevät köydet. Samalla heidän oma maihin pääsynsä tietenkin vaikeutui.
33.Kahteen viikkoon he eivät olleet syöneet kunnollista ateriaa. Vrt. j. 21. Tämän pitkän paaston varsinainen syy saattoi olla pelko. Mutta Paavalin mukaan ei ollut mitään syytä epätoivoon. Heidän oli syötävä, sillä he tarvitsivat voimia pelastuakseen (j. 34).
34.Paavali näki Jumalan näkyjä, mutta samanaikaisesti hän oli hyvin käytännöllinen. Hän oli varma siitä, että Jumala pelastaisi heidät, mutta hän tiesi myös, että heidän olisi itsekin ponnistettava kaikki voimansa. Nälkiintyneet ihmiset eivät ole kovinkaan vahvoja, ja he tarvitsivat voimia jaksaakseen selviytyä maihin.
35.Paavali rohkaisi heitä omalla esimerkillään ja näytti, että nyt he voisivat rauhassa syödä itsensä kylläisiksi. Kiitosrukous ja leivän murtaminen kaikkien nähden ei ollut pelkkä hyvä tapa. Se oli todistuksena läsnäolijoille ja Luukas kertoo siitä niin tarkkaan luultavasti siksi, että hänen mielestään ateriasta muodostui näin eräänlainen jumalanpalvelusyhteys, joka muistutti kristillisen seurakunnan leivänmurtamista (2:42; 20:7). Hetki oli varmasti unohtumaton niin Luukkaalle kuin muillekin. He olivat yhä myrskyävällä merellä. Heidän edessään oli vaarallinen maihinnousu, ja he tunsivat vangista uhoavan merkillisen voiman ja tasapainon, joka vaikutti heihin kaikkiin. Seuraavassa jakeessa mainittu rauhoittuminen ja vapautuminen ei ollut vain psykologista vaan myös hengellistä.
36.Hädällä ja epätoivolla on taipumus tarttua ja levitä. Mutta sama vaikutus on myös rohkealla luottamuksella. Kun Paavali oli antanut heille uutta toivoa pelastumisesta, heidän ruokahalunsakin palasi. He suhtautuivat tulevaisuuteen valoisammin ja uskoivat jonkin keinon kaikesta huolimatta löytyvän. He söivät ensimmäisen kunnon ateriansa myrskyn alkamisen jälkeen. Erityisesti mainitaan heidän tulleen "rohkealle mielelle".
37.Vasta nyt Luukas kertoo, kuinka paljon laivalla oli ihmisiä. Tällainen matkustajamäärä ei ollut siihen aikaan harvinainen. Josefus kertoo, että hänen matkustaessaan kerran Roomaan aluksessa oli 600 matkustajaa. Tämä ei merkitse sitä, että laivat olisivat olleet kovin suuria, vaan että laivassa oli suunnattoman ahdasta. Paavalin laiva ei ehkä ollut aivan täynnä, koska oli niin myöhäinen vuodenaika. On mahdollista, että Luukas mainitsee lukumäärän juuri tässä ilmaistakseen, kuinka paljon aterioivia oli. Luukas kirjoittaa edelleen muodossa "meitä". Hän oli yksi niistä 276:sta.
38.Jo myrskyn alettua osa lastista oli heitetty mereen (j. 18). Nyt uhrattiin loputkin lastista. Alus oli saatava mahdollisimman kevyeksi, ettei se olisi uinut liian syvällä. Vedenalaiset karit ja hiekkasärkät oli huomioitava vaaratekijöinä.
Haaksirikko
39.Vaikka osa merimiehistä lienee aikaisemminkin purjehtinut Aleksandriasta Roomaan, he tuskin tunsivat Maltaa. Lyhin meritie Messinan salmen kautta kulki kaukana Maltasta koilliseen. Juuri siinä kohdassa, mihin he olivat ajautuneet, näytti olevan sopiva maihinnousupaikka. He päättivät antaa laivan ajelehtia mahdollisimman pitkälle maata kohti ja kahlata sitten rantaan. Maltan pohjoiskärjen lähellä olevat itään aukeavat lahdet sopivat Luukkaan kuvaukseen.
40."Peräsinten" on monikkomuoto. Antiikin laivoissa oli kaksi peräsintä, jotka olivat isoja leveälapaisia airoja. Aluksen ajelehtiessa vapaasti nämä peräsimet oli nostettu ylös ja kiinnitetty köysillä, etteivät ne olisi rikkoutuneet merenkäynnissä. Nyt ne irrotettiin uudelleen, että ne olisivat käyttövalmiina. He tahtoivat saada mahdollisimman kovan vauhdin yrittäessään päästä maihin ja nostivat siksi purjeen. Laivalla jännitys oli varmasti huipussaan. Paavali oli sanonut, että he pelastuisivat ja että he viskautuisivat saarelle (j.26). Jälkimmäinen lupaus näytti toteutuvan, mutta miten oli edellisen laita?
41.Laiva oli jonkin matkan päässä rannasta ajautuessaan molemmin puolin meren ympäröimälle riutalle. Koska keula tarttui lujasti karille, ei päästy enää lähemmäs maata. Laiva jäi ankaran merenkäynnin armoille, ja sen perä alkoi hajota tyrskyissä.
42.Rooman lain mukaan sotilaat olivat henkensä uhalla vastuussa vangeista, eivätkä he halunneet vaarantaa mitään edes tässä kriittisessä tilanteessa. 16:27:stä ilmenee, miten vakava heidän vastuunsa oli, sillä Filippin vanginvartijahan aikoi tehdä itsemurhan luullessaan vankien paenneen. Sotilaat tarttuivat aseisiinsa lähes koneellisesti. Sillä hetkellä kaikilla oli yllin kyllin ajattelemista omassa turvallisuudessaan, mutta sotilaat käsittivät, että mikäli vangit pääsisivät pakoon, he eivät enää koskaan voisi tuntea oloaan turvalliseksi. Miten paljon tämä merkillinen matka ja erityisesti sen viimeinen ateria lieneekin vaikuttanut heihin, tässä heidän sotilaskoulutuksensa ja velvollisuudentuntonsa pääsivät kuitenkin voitolle.
43.Sadanpäämies oli alun alkaen kohdellut Paavalia suurella kunnioituksella (j. 3), ja myrskyn ja rajuilman jälkeen hänellä oli vielä suurempi syy pitää tätä arvossa. Hän tiesi, että laivan matkustajat olivat Paavalille kiitollisuudenvelassa, eikä häneltä varmasti ollut jäänyt huomaamatta Paavalin elämä, jossa toteutui hänen julistamansa evankeliumi. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten suuren vaikutuksen Paavali teki kaikkialla sekä ystäviinsä että vihamiehiinsä. Ja huomaamme, ettei aina ole helppoa päätellä, ketkä olivat hänen vihamiehiään. Hänellä oli ystäviä sielläkin missä vähiten olisi odottanut. Oli järkevää päästää uimataitoiset lähtemään ensiksi. Hehän saattoivat sitten auttaa toisia. Koska keula oli pohjassa kiinni, he voivat uida aluksen muodostamassa tuulensuojassa.
44.Laivankappaleita ja lautoja uiskenteli haaksirikkoisten ympärillä. Tuuli vei ilmeisesti heitä maata kohti. Kaikki tapahtui luonnonlakien mukaisesti. Heidän pelastajansa oli kuitenkin Jumala. Tämä oli neljäs haaksirikko, jossa Paavali oli mukana (2 Kor 11:25).