Luku 3. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 3:1-26)
Rampa mies paranee
1.Yhdeksäs hetki oli kello 15, temppelissä pidettävän iltapäivärukouksen tavanomainen aika. Jo kaukaisista ajoista lähtien temppelissä oli uhrattu aamuin ja illoin (2 Moos 29:38-39). Tuolloin pappi suitsutti siinä osassa temppeliä, jota sanottiin pyhäksi, ja hurskaat israelilaiset kokoontuivat mielellään sen ulkopuolelle rukoilemaan. (Vrt. Luuk 1:8-22.) Monilla jumalaapelkäävillä oli kolme rukoushetkeä päivässä. Ensimmäiset kristityt osallistuivat edelleenkin synagoogan ja temppelin jumalanpalveluksiin.
2.Mies oli yli 40-vuotias (4:22) ja oli ollut rampa koko ikänsä. Luultavasti hänet tunnettiin yleisesti Jerusalemissa. Jeesus oli ollut usein temppelissä, mutta ei ollut parantanut tätä miestä. Kaikki eivät siis parantuneet Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana. Betesdan luonakin vain yksi monista parani sinä päivänä, kun Jeesus oli siellä (Joh 5). Sanat "jonka he joka päivä panivat" osoittavat miehen olleen rampa ja avuton. Hän oli täysin ihmisten armeliaisuuden varassa. "Kaunis portti" oli itäinen portti, joka johti naisten esipihasta pakanoiden eli ulompaan esipihaan. Se oli kerjäläisen kannalta viisaasti valittu paikka.
3.Verbimuoto osoittaa hänen esittäneen kunnioittavan pyynnön, mutta hän ei pyytänyt parantamista. Hän pyysi ainoastaan aineellista apua eikä aavistanut, miten paljon sinä päivänä saisi.
4.Apostolien vastaus oli kerjäläiselle odottamaton. He olivat varmasti nähneet hänet ennenkin, käviväthän he usein temppelissä. Ehkä he olivat antaneet hänelle almujakin. Nyt he katsoivat häneen aivan uudella tavalla. He kokivat, että elävä Kristus halusi toimia heidän välityksellään ja tehdä miehen terveeksi. "Katsoivat häneen kiinteästi (atenidzè)", katsoivat jännittyneinä ja tarkkaavaisina. Sama sana esiintyy esim. Luuk 4:20:ssa ja 22:56:ssa.
5.Hänen toivonsa oli herännyt, mutta hän odotti vain almua. Meidän hätämme on oikeastaan aina suurempi kuin itse tiedämmekään. Ja sekin on Jumalan armoa.
6.Pietarilla oli tarjottavana sellaista, mitä ei voi rahalla ostaa (vrt. Jes 55:1). Lisäksi nämä sanat osoittavat, etteivät apostolit olleet rikastuneet siitä, että seurakunnassa oli kaikki yhteistä. Jonkin sanominen tai tekeminen Jeesuksen nimessä tarkoittaa samaa kuin jos Herra itse sanoisi tai tekisi sen. Ihme liitettiin halveksittuun Nasaretilaiseen. (Ks. myös 4:10.)
7.Jeesus oli useissa tilanteissa tehnyt jotakin samantapaista (esim. Mark 1:31 ja 5:41). Pietari tarttui luultavasti käteen, jonka kerjäläinen oli ojentanut saadakseen jotakin. Pietari kohotti miehen ylös, ja tämä parani silmänräpäyksessä. Ihmettä ei saanut aikaan Pietarin käsi, vaan Jeesuksen voima.
8.On selvää, ettei mies ollut saanut kokea ainoastaan ruumiillista vapautumista. Hän oli saanut myös hengellisen kosketuksen ja ylisti Jumalaa tapahtuneesta. Kaikesta päätellen hän kulki nyt Kauniista portista sisälle ja nousi pyhäkköön johtavat viisitoista porrasaskelmaa. On luonnollista, että mies ilmaisi iloansa näin näkyvästi ja kuuluvasti. Sanat tuovat mieleen Jes 35:6:n »Silloin rampa hyppii niinkuin peura.» Lapsi lähtee kävelemään vasta pitkän harjoitteluajan jälkeen, mutta tämä mies, joka jakeen 2 mukaan ei ollut koskaan pystynyt kävelemään, alkoi heti kävellä. Hän oli saanut enemmänkin kuin vain voimaa.
9.Mies ei pystynyt olemaan paikallaan, ja ihme herätti ehkä temppelin jumalanpalvelustakin häiritsevää huomiota. Saattaa olla kyllä niinkin, että jakeiden 9 ja 10 tapahtumat sattuivat ennen jumalanpalvelusta ja jae 11 sen jälkeen. Ihme tuli kaikkien tietoon, eikä kenelläkään ollut perusteita epäillä sitä. Tällainen ihme kokosi luonnollisesti paljon katsojia. He tunsivat miehen ja tiesivät, että tämä oli aikaisemmin ollut täysin kykenemätön kävelemään.
10."Hämmästys (thambos)" on sana, jota käytetään myös puhuttaessa kauhusta tai pelosta. Sana esiintyy kahdessa muussa Ut:n kohdassa (Luuk 4:36; 5:9).
11.5:12:ssa tämä pylväskäytävä mainitaan ensimmäisten kristittyjen epävirallisena kokoontumispaikkana. Jeesuskin oli opettanut siellä (Joh 10:23). Tämä katettu "pylväskäytävä (stoa)" ulottui koko itäisen temppelimuurin päästä päähän. Se oli saanut nimensä Salomon mukaan, sillä temppelialueen tämän osan uskottiin lepäävän Salomon temppelin vanhojen muurien päällä. Jumalanpalveluksesta ei varsinaisesti kerrota, mutta kertomuksen aiheena onkin miehen paraneminen.
Pietarin toinen saarna
12.Ihmeen ensimmäinen seuraus oli sen herättämä huomio. Kansaa kiirehti katsomaan miehiä, joilla näytti olevan voima tehdä ihmeitä. Mutta Pietari ryhtyi heti vastustamaan tällaista ajattelua. Kukaan heistä, hän itse, Johannes tai muut apostolit eivät halunneet saada osakseen kunnioitusta ihmeidentekijöinä.
13.Patriarkat olivat kansan kunnioittamia, ja ihme oli tapahtunut juuri tämän kuulijoillekin tutun Vanhan testamentin Jumalan nimessä. Pietari samastuu kuulijoihinsa puhumalla "meidän isiemme Jumalasta" ja osoittaa, että on mahdotonta samalla palvella tätä Jumalaa ja hylätä Jeesus. Lopuksi hän laskee heidän omalletunnolleen Jeesuksen murhan. "Poikansa (pais)" on sana, joka voi tarkoittaa lasta (Matt 2:16), myös tyttölasta (Luuk 8:51) ja palvelijaa. Sanaa käytetään Apostolien teoissa useita kertoja Jeesuksesta (3:26; 4:27; 4:30) sekä Daavidista (4:25).
14.He olivat osasyyllisiä. He olivat osallistuneet Jeesuksen tuomitsemiseen ja vaatineet murhamiehen vapauttamista. Hänet, joka oli koko elämänsä ollut puhdas, pyhä ja synnitön, he hylkäsivät ja kielsivät. Teollaan he osoittivat, etteivät he halunneet olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tämä ennenkuulumaton syytös tapahtui julkisesti temppelissä vain muutamia viikkoja Jeesuksen kuoleman - ja Pietarin oman kieltämisen jälkeen. Juuri tapahtunut ihme oli Jumalan oma todistus Jeesuksesta, ja se antoi Pietarille rohkeutta, sillä se vahvisti hänen sanansa. "Vanhurskas" tarkoittaa syytöntä, jolla ei ole rikkomuksia eikä pahoja tekoja, tässä erityisesti Messiasta.
15.Jeesuksen sanominen "elämän ruhtinaaksi" tarkoittaa, että hänestä on tullut elämän edelläkävijä ja tiennäyttäjä. Ylösnousemus teki hänet tämän nimen arvoiseksi. "Ruhtinas (arkhêgos)" on peräisin adjektiivista, joka kuvaa jonkin alkua. Substantiivina sitä käytetään perustajasta, alkuunpanijasta, päälliköstä tai johtajasta. Hebr 12:2:ssa sana on käännetty »alkaja».
16.Pietari ei tarkoita, että Jeesuksen nimi olisi jonkinlainen taikasana. Tutun nimen kuuleminen tuo mieleen kaiken, mitä henkilö on ja tekee. Jeesuksen nimeen uskominen merkitsee uskomista Jeesukseen ja hänen ihmeidentekokykyynsä. Kertomuksessa ei mikään viittaa siihen, että miehen oma usko olisi ollut hänen parantumisensa syynä. Hän pyysi vain almua. Sen sijaan Pietari uskoi, että Jeesus parantaisi hänet.
17.Tietämättömyyden ja uskon välinen suuri ero käy selvästi esiin evankeliumeista. Joh 7:28:ssa Jeesus sanoo: »Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen.» 8:14:ssa hän sanoo: »Te ette tiedä, mistä minä tulen.» Näiden jakeiden välillä ei ole mitään ristiriitaa. Edellinen tarkoittaa luonnollista tietämistä, toinen korostaa hengellistä tietämättömyyttä. Monet tiesivät Jeesuksen olevan nasaretilainen puuseppä, mutta hengellisessä mielessä he eivät häntä tunteneet (Joh 1:10). Jumala ei tahdo tuomita vaan pelastaa, ja niinpä Pietari muistuttaa eräästä lieventävästä asianhaarasta. He olivat tehneet tekonsa tietämättömyydestä (vrt. 1 Tim 1:12-13).
18.Monet Pietarin kuulijoista olivat varmasti samaa mieltä hänen kanssaan siitä, mitä hän sanoi. Olivathan Jeesuksen ihmeteot heillekin tuttuja. Heidän suuri vaikeutensa oli samastaa ennustusten Messias ristiinnaulittuun Jeesukseen. Risti oli heidän suuri kompastuskivensä, kun Jeesus olisi pitänyt hyväksyä Kristukseksi, Jumalan Messiaaksi. Pietari yrittää käydä käsiksi tähän vaikeuteen osoittamalla profeettojen ennustaneen, että Messiaan piti kärsiä. Ks. esim. Jes 53.
19.Vanhan testamentin ennustuksissa puhuttiin Messiaan valtakunnasta, ja mahdollisesti Pietarin kuulijat esittivät heti vastaväitteitä. Missä hänen valtakuntansa oli? Pietari vastasi sanomalla, että heidän täytyi tehdä parannus, jotta Jeesus voisi tulla takaisin heidän tykönsä ja perustaa valtakunnan. Samalla tavalla kuin maksettu velka pyyhitään pois, heidän syntinsäkin pyyhittäisiin pois Jumalan edessä ja heidän omastatunnostaan, jos he noudattaisivat kääntymiskehotusta.
20.Jeesus, joka on korotettu ja kirkastettu ja istuu Jumalan oikealla puolella, palaa takaisin perustamaan messiaanisen valtakunnan.
21.Ennalleen asettamisen aika oli Vanhan testamentin profeetoilla alituiseen esiintyvä ajatus. Jumala puhui profeettojen "kautta", he olivat hänen välikappaleitaan. Hän käytti heidän suutaan, sillä heidän puhumansa sanat olivat niitä sanoja, joita hän halusi heidän puhuvan. Pietari puhuu "suusta", vaikka tarkoittaa kirjoitettua sanaa.
22.Sekä Pietari että Stefanus (7:37) tulkitsivat nämä sanat Jeesuksesta lausutuksi ennustukseksi. Lainaus on 5 Moos 18:15-18:sta. Monet juutalaiset uskoivat, että ennen Messiasta ilmestyisi profeetta. Jotkut luulivat siksi profeetaksi Johannes Kastajaa (Joh 1:21), toiset Jeesusta (Joh 6:14). "Herättää" ei liity tässä kuolleista herättämiseen, vaan tarkoittaa esiin tuomista, kutsumista.
23.Kristuksen hylkääminen on kohtalokasta. Niin tekevän tuomio on jo julistettu. "Kuulla" merkitsee tässä hänen opetuksensa noudattamista, sillä hänellä on jumalallinen arvovalta. Se, joka ei tottele Kristusta, ei tottele Jumalaa. "Hävitetään (eksolethreuè)" esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä. Sana ilmaisee täydellistä tuhoamista.
24.Mooseksen jälkeiset profeetat lasketaan Samuelin ajoista lähtien. Tämä itse oli suuri profeetta, joka perusti profeettakoulun. Hän voiteli Daavidin kuninkaaksi ja kertoi, miten hänen valtakuntansa perustettaisiin. Daavidille annetut lupaukset täyttyivät lopullisesti Jeesuksessa.
25.Nimittäessään heitä "profeettain lapsiksi" hän korostaa, että he olivat perineet kaikki näiden isille antamat lupaukset. Hän kehotti heitä ottamaan vaarin kaikesta, mitä he olivat saaneet profeettojen kautta ja kertomaan siitä edelleen. Hekin olivat sen liiton lapsia, jonka heidän isänsä olivat ymmärtäneet vain lupaukseksi. Liiton oli tehnyt Jumala, ei Aabraham. Hän otti vain vastaan, mitä Jumala teki hänen hyväkseen.
26."Ensiksi" evankeliumi piti saarnata Jerusalemissa (Luuk 24:47). Juutalaiset saisivat kuulla sen "ensiksi" (Room 1:16). Suurin ihme on se, että Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista, ja suurin siunaus, jonka ihminen voi saada, on mahdollisuus kääntyä synneistään Jumalan puoleen.