Luku 24. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 24:1-27)
Paavali maaherra Feeliksin edessä
1.Tämä tapahtui viisi päivää Paavalin Kesareaan tulon jälkeen. Lähetystö oli käyttänyt matkustamiseen ainakin kaksi päivää. "Ylimmäinen pappi Ananias" toimi pääsyyttäjänä. Ei sanota suoraan, että vanhimmat edustivat Suurta neuvostoa, vaan että hänellä oli muutamia vanhimmista mukanaan. "Tertullus" oli nk. "rêtèr", asianajaja, jonka oli määrä esittää syyte Paavalia vastaan Suuren neuvoston puolesta. Todennäköisesti oli ajateltu, että hän roomalaisen oikeuden tuntijana tekisi suuremman vaikutuksen maaherraan. Muutoin ylimmäinen pappi olisi varmasti itse pystynyt ajamaan asiaa. "Sinne alas". Kesarea sijaitsi rannikolla. Puhuttiin aina »ylös» Jerusalemiin menemisestä, ja sieltä lähtiessä kuljettiin »alas».
2.Ei voitu aloittaa, ennen kuin Paavali itse oli läsnä. Roomalaiset pitivät aina huolta siitä, että syyttäjät ja syytetty asetettiin kasvokkain tuomarin edessä. Paavalia ei nyt pidetty vankina, eikä hänen vierellään enää seissyt sotilasta. Sanotaan myös, että hänet "kutsuttiin" esille. Hän oli pidätettynä siksi, kunnes päästäisiin selville, oliko syytä tuomita hänet jostakin. Ketään roomalaista ei voitu tuomita kuulustelematta ja antamatta hänelle tilaisuutta puolustautua.
3.Aloitus on tyypillinen esimerkki siitä, miten sen ajan asianajajat pyrkivät korkeimpien virkamiesten suosioon. Tertullus tiesi täsmälleen, mitä oli sanottava. Hän korosti, että Feeliks oli kaikin tavoin ansainnut osakseen tulleen arvonnousun. Totuus oli kuitenkin se, että maaherra oli tukahduttanut useita kapinoita hyvin julmalla tavalla. Kansa vihasi häntä. "Me" viittaa Jerusalemista tulleeseen lähetystöön. Feeliksin oli puolestaan syytä pysytellä hyvissä väleissä ylipapin kanssa.
4.Tertullus oli taitava puhuja. Hän antoi ymmärtää, että olisi voinut puhua vielä pitkään samasta aiheesta, mutta ettei hän halunnut kuluttaa maaherran kallista aikaa enempää kuin oli ehdottoman välttämätöntä. Hän kiittää Feeliksiä, että tämä oli kuunnellut näinkin pitkään. Ananias ja hänen Jerusalemista tulleet seuralaisensa eivät olisi voineet imarrella maaherraa tällä tavalla menettämättä arvokkuuttaan. "Suosiollisesti" ei kylläkään kuvaa niitä ominaisuuksia, jotka yleensä yhdistettiin maaherra Feeliksiin.
5.Paavalia syytettiin kolmesta asiasta: a) Hänen sanottiin olevan vaarallinen henkilö, joka uhmasi lakia ja järjestystä. b) Hän oli nasaretilaisten lahkon johtaja. c) Hän yritti häpäistä temppelin (j. 6). Ensimmäinen syytös koski rikosta keisaria vastaan, toiset kaksi koskivat juutalaisten sisäisiä asioita. Paavalia syytettiin erityisesti hajaannuksen aiheuttamisesta juutalaisten keskuudessa, ja häntä väitettiin kristittyjen johtajaksi. Ei käy selvästi ilmi, tarkoitettiinko "nasaretilaisten lahkolla" sittenkin samanlaista juutalaista puoluetta kuin saddukeusten ja fariseusten puolue, vai pidettiinkö sitä juutalaisuuteen kuulumattomana vieraana. Mutta näyttää siltä, että kristityt olivat jo saaneet mainetta levottomuuden aiheuttajina Rooman valtakunnassa. Tämä on ainoa kohta Ut:ssa, jossa heistä käytetään nimitystä »nasaretilaisten lahko». Tertullus olettaa Feeliksin tuntevan kristityistä kiertelevät huhut. Vrt. j. 22. Juutalaisten etuoikeudet Rooman valtakunnassa olivat vaakalaudalla.
6.Kolmatta syytöstä korostetaan erityisesti. Paavalia ei kuitenkaan nyt syytetä pakanoiden tuomisesta temppeliin kuten aikaisemmin. Sitä ei voitu todistaa. Siksi sanotaan, että hän on "koettanut saastuttaa pyhäkönkin". Ehkä haluttiin vihjata, että Paavali oli otettu kiinni, ennen kuin hän sai tilaisuuden suorittaa tämän rikoksen. »Sentähden me otimme hänet kiinni». Todellisuudessa hänet oli ottanut kiinni kansanjoukko, joka oli vähällä tappaa hänet. Joissakin käsikirjoituksissa on lisäys, joka ulottuu jakeen 6 lopusta jakeen 8 alkuun.
7.Asianajaja halusi selvästikin esittää Klaudius Lysiaan mahdollisimman huonossa valossa. Tämähän oli keskeyttänyt juutalaisten aikeet, juuri kun nämä olivat suorittamassa mielestään luvallista pidätystä. Lysias ei ollut paikalla eikä siis voinut puolustautua. Panetellessaan roomalaista päällikköä Tertullus yritti samalla parhaansa mukaan kiitellä juutalaisia. Totuus asiassa oli, että he olisivat surmanneet Paavalin, ellei Lysias olisi puuttunut asiaan. Hän ei suinkaan ollut käyttänyt väkivaltaa, vaan he itse.
8.Tässäkin Tertullus osoittaa olevansa kokenut asianajaja. Hän vihjasi Feeliksille, että Paavalin puolustuspuhe vain vahvistaisi esitetyt syytökset. Tällaiset »konstit» olivat kyllä varmasti Feeliksille tuomarina tuttuja.
9.Palauttaessamme mieleen jakeen 21:28 huomaamme, että Suuren neuvoston jäsenet olivat panneet sanat Tertulluksen suuhun. Nyt he yhtyivät hänen syytöksiinsä. Hyökkäävä osapuoli harjoitti melkoista painostusta maaherraa kohtaan. Samanlaista kiristystä koki aikanaan Pilatuskin.
10.Paavali ei ollut yrittänyt keskeyttää Tertullusta, vaikka tämä ärsytti häntä. Hän oli rauhallisena odottanut puheenvuoroa. Hän oli varmasti myös selvillä siitä, että roomalaisessa oikeussalissa asiat käsiteltiin aivan eri tavoin kuin juutalaisessa. Täällä oli noudatettava ankaria ohjeita eikä saanut huutaa yhteen ääneen, kuten Jerusalemissa oli tehty. Apostoli puhuu maaherralle kunnioittavasti, mutta välttää tyystin Tertulluksesta poiketen imartelua. Feeliksistä oli tullut maaherra vuonna 52 tai 53, ja hän oli nyt ollut viran haltijana kuusi tai seitsemän vuotta. Aikaisemmin hän oli ollut vastaavassa asemassa Samariassa.
11.Kuluneet kaksitoista päivää voi jakaa seuraavasti: 1. päivä: Tulo Jerusalemiin, 21:17; 2. päivä: Keskustelu Jaakobin ja vanhinten kanssa, 21:18-25; 3. päivä: Puhdistautuminen temppelissä, 21:26; 4. päivä: Paavalin vangitseminen, 21:27 - 22:29; 5. päivä: Suuren neuvoston edessä, 22:30 - 23:11; 6. päivä: Juutalaisten salaliitto ja Paavalin vieminen Antipatrikseen, 23:12-31; 7.-12. päivä: Kesareaan, 23:32 - 24:1. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, ettei Paavali lue tässä mukaan Kesareassa viettämiään viittä päivää, vaan korostaa sitä, että hän oli ollut kaksitoista päivää Jerusalemissa. Vrt. 21:27. Paavali kertoo tulleensa Jerusalemiin rukoilemaan yhdessä juutalaisten kanssa eikä riitelemään heidän kanssaan.
12.Tertullus oli puhunut »koko maailmasta» (j. 5), mutta koska Feeliksin tuomiovalta ei ulottunut niin pitkälle, Paavali ei puuttunut tähän syytökseen lainkaan. Monilla muilla paikkakunnilla Jerusalemin lisäksi oli käyty sekä väittelyjä että mellakoita, mutta ne eivät liittyneet nyt esillä olevaan asiaan. Tertulluskin tiesi sen, mutta hän oli maininnut asian taktisista syistä. Kannattaa muistaa, että Paavalin koulutus oli käsittänyt sekä lakitiedettä että jumaluusoppia, ja luultavasti hän oli perehtynyt hyvin roomalaiseen oikeuskäytäntöön. "Väentungos (episystasis)". Sana esiintyy tämän lisäksi vain 2 Kor 11:28:ssa ja on siinä suomennettu 'tunkeilu'.
13.Paavali puuttuu tässä arkaan kohtaan, sillä todisteita ei tosiaan ollut. Ei voitu osoittaa hänen tehneen mitään sellaista, mistä häntä syytettiin. Vrt. jakeen 6 selitystä.
14.Paavalikin osoittautuu taitavaksi asianajajaksi. Hän saa yhdellä lauseella sanotuksi ikään kuin ohimennen, että hänen kristillinen uskonsa on uskoa Israelin Jumalaan ja pyhiin kirjoituksiin. Niissä kohdin, joissa hänen syyttäjänsä uskovat toisin, he itse ovat luopuneet totuudesta, ei hän. Paavali ei kiellä sitä, että hän kuuluu »nasaretilaisten lahkoon» eli "sen tien" vaeltajiin, mutta hän vaatii samaa suvaitsevaisuutta, jota Rooman laki osoittaa muita uskontokuntia kohtaan. Sanalla "lahko (hairesis)" on meidän kielenkäytössämme usein halveksiva sävy, jota ei aina ole Ut:ssa. Sana merkitsee oikeastaan 'ottaminen', 'valtaaminen', sitten myös 'valinta', 'mielipidesuunta' ja 'puolue'. Vrt. Apt 5:17; 1 Kor 11:19; 2 Piet 2:1. Paavalin uskontoon kuului usko (j. 14), toivo (j.15), rakkaus (j. 17) ja pyhitys (j. 16).
15.Nämä sanat osoittavat, ettei Jerusalemista tulleiden ryhmässä ollut vain saddukeuksia. Vrt. 23:6-8. "Ylösnousemus" oli Paavalin julistuksen pääaihe ja hänen opetuksensa lähtökohta ja tavoite. Vrt. 1 Kor 15:13-14.
16.Tässä näkyy aito ja käytännöllinen kristillisyys. Omatunto ei sinänsä ole erehtymätön, mutta kun Pyhä Henki sitä valaisee, sen ohjeita on syytä kuunnella ja noudattaa. "Sentähden" viittaa hänen edellä mainitsemaansa ylösnousemukseen. Tulevan ylösnousemuksen tähden hän pyrki säilyttämään oikean suhteen Herraan ja lähimmäisiin .
17.Tässä Paavali mainitsee ensimmäisen ja ainoan kerran Apostolien teoissa Jerusalemin juutalaiskristityille annetut lahjat Ks. Room 15:25-28; 1 Kor 16:1-4; 2 Kor 8:1-5,9. Yksi hänen Jerusalemiin tulonsa syy oli se, että hän halusi rukoilla siellä ja osallistua helluntaijuhlaan (20:16). Täysi-ikäiset hajaannuksessa asuvat juutalaiset maksoivat vuosittain puoli sekeliä temppeliveroa Jerusalemiin. Näin he osoittivat uskollisuuttaan pyhää paikkaa kohtaan ja ilmaisivat yhteenkuuluvuutensa kotimaassa asuvien juutalaisten kanssa. Paavalin Jerusalemiin tuoma lahja kuvasi vastaavaa suhdetta kristittyjen kesken. Se yhdisti pakanakristittyjen seurakunnat Jerusalemin juutalaiskristittyjen seurakuntaan. "Kansalleni" - hän puhuu kristittynä, mutta myös juutalaisena.
18.Paavali ei ollut tullut pyhäkköön saastuttamaan sitä (j. 6), vaan puhdistautumaan erityisen uhritoimituksen vuoksi (21:24). Hän ei ollut aiheuttanut minkäänlaista levottomuutta. Ne, jotka huomasivat hänet, syyttivät häntä pakanoiden tuomisesta temppeliin, mutta sitä hän ei ollut tehnyt. Toimitus, josta he hänet tapasivat, oli nimenomaan juutalainen. Muutamat kansan suurimmista uskonnollisista ja kansallisista johtajista olivat olleet nasiireja (4 Moos 6). Ks. esim. Mooses, Simson (Tuom 13:5) ja Samuel (1 Sam 1:11).
19.Vähän-Aasian juutalaiset olivat saaneet aikaan Paavalin pidättämisen, mutta he eivät olleet paikalla Kesarean kuulustelussa. Rooman lakien mukaan oli karkea rikkomus esittää ensin syyte ja jäädä sitten pois itse oikeudenkäynnistä. Vähän-Aasian juutalaiset olivat panneet levottomuudet alulle, ja he olivat ainoat todistajat, joihin Jerusalemin juutalaiset olisivat voineet vedota.
20.Koska Vähän-Aasian juutalaisia ei ollut paikalla, Paavali vetosi läsnäoleviin. Hänellä oli oikeus vaatia heitä puhumaan, koska he olivat hänen syyttäjiään. Mutta heidän tuli luonnollisesti antaa lausunto vain tuntemistaan asiasta, siis siitä mitä oli tapahtunut Paavalia Suuren neuvoston eteen vietäessä (23:1,9).
21.Paavali väitti puolustuspuheessaan, että rikossyytteet olivat täysin perättömiä. Ainoa, minkä todistajina syyttäjät olivat todella itse olleet, oli hänen huudahduksensa ylösnousemuksesta Suuren neuvoston edessä. Sen suhteen hän ei aikonutkaan puolustautua. Oli kuin hän olisi halunnut sanoa: »Jos minua syytetään siitä, että olen sanonut uskovani kuolleitten ylösnousemukseen, niin tunnustan sanoneeni niin ja uskovani ylösnousemukseen.» Ei siis ollut tarpeen todistaa, että hän oli sanonut niin. Hän sanoi sen mielellään vielä uudelleen, sillä ylösnousemus oli hänen julistuksensa keskeinen aihe. "Kuolleitten ylösnousemus" oli hänen toivonsa juutalaisena ja kristittynä.
22.Feeliks oli kenties saanut tietonsa vaimoltaan Drusillalta, joka oli juutalainen (j. 24). Ensimmäisessä kuulustelussa hän tyytyi siihen, mitä sai kuulla Tertullukselta ja Paavalilta. Koska Lysiaan selonteko ja neuvoston jäsenten ja Tertulluksen esitykset eivät olleet yhtäpitäviä, asia oli tutkittava vasta Lysiaan tultua Kesareaan. Neuvoston jäsenet olivat varmasti pettyneitä tällaisesta tuloksesta, mutta heillä ei ollut mitään syytä tuntea kärsineensä vääryyttä. Siirtämällä tuomion julistamista Feeliks välttyi loukkaamasta heitä. Näin hänen ei myöskään tarvinnut tuomita Paavalia, mikä olisikin ollut täysin epäoikeudenmukaista. On hyvin todennäköistä, että apostoli oli jo saanut maaherran vakuuttuneeksi syyttömyydestään.
23.Feeliks menetteli poliitikon tavoin, ja politiikassahan tarvitaan taitoa ottaa kaikki näkökannat huomioon. Jos hän todellakin oli vakuuttunut Paavalin syyttömyydestä, hänen olisi luonnollisesti pitänyt vapauttaa tämä, mutta asiaan vaikuttivat muutkin seikat. Tavasta, jolla hän kohteli Paavalia, voi päätellä hänen olleen varma, ettei tämä ollut rikollinen. Tämä Raamatun jae puhuu selvää kieltään siitä, etteivät Paavalin ystävät olleet jättäneet häntä tänä kriittisenä aikana. Tällainen lupahan olisi ollut täysin merkityksetön, ellei sitä olisi voitu käyttää hyväksi. "Omaiset (idios)", oik. 'omat', vrt. 4:23; Joh 13:1.
24.Paavalista oli ehkä tullut eräänlainen »vetonaula», joka toi vaihtelua palatsin muutoin niin yksitoikkoiseen elämään. Mutta voidaan myös otaksua, että Drusillan ja Feeliksin kiinnostus kristinuskoa kohtaan oli aitoa. Drusilla oli kuningas Herodes Agrippa I:n nuorin tytär (12:1). Hän oli ensin ollut naimisissa Emesan kuningas Azizuksen kanssa, joka oli antanut jopa ympärileikata itsensä voidakseen mennä naimisiin hänen kanssaan. Feeliks oli ollut kahdesti aikaisemmin naimisissa. Hän ei ollut ylhäistä sukua, mutta oli onnistunut saamaan vaimonsa hyvin huomattavista perheistä. Kaikki hänen kolme vaimoaan olivat prinsessoja. Yhden isovanhemmat olivat Antonius ja Kleopatra. Kiinnostuttuaan Drusillasta Feeliks taivutteli tämän hylkäämään miehensä. Feeliks sai Drusillan kanssa pojan, Agrippan. Tämä sai surmansa yhdessä äitinsä kanssa Vesuviuksen tuhoisassa purkauksessa vuonna 79.
25.Feeliks ei tuominnut Paavalia, vaan kävi tavallaan päinvastoin. Apostolin julistus oli tuomioksi maaherran elämäntavalle, ja tämä pelästyi. Paavali ei yrittänyt imarrella hankkiakseen itselleen hyötyä, vaikka tiesi tämän miehen vallassa olevan tuomita hänet kuolemaan tai vapauttaa hänet. Paavali ei hetkeäkään ajatellut itseään tai omaa mukavuuttaan. Hän muistutti kuulijoitaan siitä, että he kerran joutuisivat tuomarin eteen. Paavali puhui Jumalan vanhurskaudesta kahdelle ihmiselle, jotka elivät väärin. Hän kertoi, että Jumala on pyhä j a vihaa syntiä. Feeliks keskeytti keskustelun ja sanoi lähettävänsä noutamaan Paavalin luokseen jonakin sopivampana ajankohtana. Hänen sanojaan voidaan verrata ateenalaisten toteamukseen Areiopagilla: »Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin» (17:32).
26.Feeliks oli toivonut saavansa lahjuksia. Roomalaisilla virkamiehillä oli tässä suhteessa huono maine. Keskustelut olisivat tuskin jatkuneet näinkään pitkään, ellei välillä olisi puhuttu kevyemmistä asioista. Kului pitkä aika, eikä asiassa edistytty lainkaan. Sitä voidaan tuskin selittää yksinomaan itämaisella kiireettömyydellä, virkatien hitaudella tai sen ajan vaivalloisilla kulkuyhteyksillä. Oli vain päästy sellaiseen vaiheeseen, johon kaikki osapuolet toistaiseksi tyytyivät.
27.Tämän enempää emme tiedä tästä vaiheesta Paavalin elämässä. Koko maan kannalta katsoen elettiin levotonta aikaa. Juutalaiset ja syyrialaiset taistelivat niin itsepintaisesti keskenään Kesareassa, että Feeliks puuttui asiaan järjestämällä todellisen verilöylyn. Hänet kutsuttiin Roomaan vastaamaan provinssin huonosta hallitsemisesta, ja ainoastaan veljensä Pallaksen vaikutusvallan ansiosta hän selviytyi pelkällä säikähdyksellä. Jotkut uskovat Luukkaan olleen tämän ajan Paavalin kanssa Kesareassa ja kirjoittaneen tällöin evankeliuminsa.