Luku 9. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 9:1-43)
Sauluksen kääntymys
1.Kertomus jatkuu nyt Jerusalemissa Samarian ja Gassan aution tien tapahtumien jälkeen. Jerusalemissa riehuivat vainot edelleenkin, ja Saulus oli niissä näkyvä hahmo (vrt. 8:3). Kaifas oli luultavasti ylimmäisenä pappina tähän aikaan (ks. 4:6). Sanat "puuskui yhä uhkaa ja murhaa" osoittavat Sauluksen olleen uskonnollinen fanaatikko, joka teki kaikkensa saadakseen uuden »lahkon» hävitetyksi (vrt. 22:3,4; 26:11). Tähän mennessä oli jo varmasti muitakin marttyyrikuoleman kärsineitä kuin Stefanus.
2.Saulus pyysi ylipapilta virallista valtuutusta, jolla hän sai oikeuden suorittaa kotitarkastuksia ja pidätyksiä. Hän ei tyytynyt Jerusalemiin ja Juudeaan, vaan halusi päästä myös Syyrian pääkaupunkiin. Damasko on maailman vanhimpia kaupunkeja ja sijaitsee n. 235 km Jerusalemista koilliseen. Saulus halusi mukaansa suosituksia kaupungin johtaville juutalaisille, jotta nämäkin olisivat tukeneet häntä taistelussa "sen tien vaeltajia" vastaan. Jerusalemin Suuren neuvoston määräysten katsottiin koskevan juutalaisia kaikkialla. Roomalaiset tukivat neuvoston toimenpiteitä Juudean lisäksi jossakin määrin myös muualla. Damaskossa oli suuri juutalaissiirtokunta, ja kaupunki kuului Rooman valtakuntaan vuodesta 64 eKr. vuoteen 33 jKr. osana Syyrian provinssia. Nimitykseen »se tie» sisältyy halveksuntaa, mutta se ilmaisee samalla, että kristityt julistivat Jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen (vrt. Joh 14:6; Apt 4:12; 16:17; 18:26; 24:14).
3.Tämä tapahtui puolenpäivän aikaan, mutta "valo" oli aurinkoa kirkkaampi (22:6; 26:13). Saulus oli melkein perillä joutuessaan itse kiinniotetuksi. "Leimahti (periastraptè)" on sana, jota Ut:ssa käytetään ainoastaan tästä Sauluksen kokemuksesta (ks. myös 22:6). Sana on johdettu sanoista "astrape", 'kirkas loiste' (Luuk 11:36) tai 'salama' (esim. Luuk 17:24), ja "peri", 'ympärillä'.
4.Voidaan tuskin olettaa Sauluksen kulkeneen jalan näin pitkää matkaa. Luultavasti hän putosi ratsailta. Kun Herra sanoo henkilön nimen kahdesti, on aina kysymyksessä erittäin tärkeä asia. Tällainen toisto esiintyy Raamatussa vain seitsemän kertaa (1 Moos 22:11; 46:2; 2 Moos 3:4; 1 Sam 3:10; Luuk 10:41 ja 22:31). Jeesus on täydellisesti samastunut omiinsa (Luuk 10:16). Kun Saulus vainosi Kristukseen uskovia, hän vainosi oikeastaan Kristusta itseään. Sanat puhuttiin hepreankielellä (26:14).
5.Herra ilmoittaa nimekseen Jeesus, sillä sen nimisenä hänet oli ristiinnaulittu. Hän ei sano itseään Messiaaksi eikä Jumalan Pojaksi. Vainooja Saulus ei voinut muutakaan kuin kysyä näin, niin häkeltynyt hän oli ja niin täysin odottamaton oli taivaasta tullut kysymys. Hänhän uskoi vainoavansa vain maan päällä olevia ihmisiä. Muutamissa käsikirjoituksissa on lisäys »Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan» (vrt. 26:14).
6.Joissakin käsikirjoituksissa lisätään jakeen alkuun: »Ja pelosta vavisten hän sanoi: 'Herra, mitä tahdot minun tekevän?' Ja Herra (sanoi) hänelle ...» Herran sanat Saulukselle suuntautuvat tulevaisuuteen. Hän saa tietää, mitä hänen on tämän jälkeen tehtävä. Vanha pyyhitään pois, ja uusi elämä alkaa. Jumala puhui vainoojalle, josta oli tuleva apostoleista suurin. Mutta hänestä ei tullut kristittyä »yliluonnollisella» tavalla, vaan se tapahtui toisten välityksellä. Jumala puhui tosin hänelle taivaasta käsin, mutta hän tarvitsi kuitenkin aivan tavallisen ihmisen apua Damaskon kaupungissa.
7.Paavali sanoo myöhemmin, että hänen mukanaan olleet näkivät valon, mutta eivät kuulleet puhujan ääntä (22:9). Vaikuttaa siltä, että Paavalin matkatoverit kuulivat äänen, mutta eivät käsittäneet sanoja. Sanat oli tarkoitettu yksinomaan Paavalille. He näkivät myös valon, mutta eivät puhujaa. Paavalin apulaiset Jeesukseen uskovien vainoamisessa joutuivat hänen muuttumisensa silminnäkijöiksi.
8.Kovapintaisen ja leppymättömän vainoojan oli suostuttava toisten talutettavaksi päästäkseen Damaskoon. Hän aloitti uuden elämänsä yhtä heikkona ja horjuvana kuin pieni lapsi. Sauluksen fyysinen tila oli nyt yhtä huono kuin hänen hengellinen tilansa. Hän oli sokea myös hengellisesti, mutta pian hänen silmänsä avautuisivat.
9.Tämä oli Saulukselle hyödyllistä, joskin sisäisen taistelun leimaamaa aikaa. Hän kamppaili Jumalan kanssa ja suostui Jumalan voitettavaksi. Monet uskovat, että hän juuri näinä päivinä koki sen, mitä hän myöhemmin kuvailee 2 Kor 12:1-4:ssä. Mies, joka oli tottunut herättämään kauhua Nasaretilaisen seuraajissa, joutui nyt itse istumaan ja vapisemaan sokeana. Ei ihme, että hän paastosi.
10.Ananias ei selvästikään ollut vain käymässä Damaskossa, vaan asui siellä. Jakeessa 13 hän sanoo kuulleensa Jerusalemin tapahtumista. Hän ei siis ollut vainoja paossa. Tiedämme hänestä vain sen, että hän sai olla auttamassa Saulusta. Saulus sai istua yksin kolme päivää, mutta Jumala ei suinkaan ollut häntä unohtanut, vaan lähetti hänen luokseen miehen, joka pystyi auttamaan häntä. Hän ei lähettänyt suurta apostolia vaan aivan tavallisen kristityn. "Herra" tarkoittaa tässä Jeesusta. Vrt. »sinun nimeäsi» jakeessa 14.
11."Suora katu" on vielä nykyisinkin Damaskon halki kulkeva valtaväylä, jonka nimi on Derb el-Mustagim. Ensimmäistä kertaa Apostolien teoissa ilmoitetaan, mistä Saulus oli kotoisin. Juutalaisena ja fariseuksena Saulus oli paljon lukenut rukouksia, mutta nyt hän rukoili aivan uudella tavalla.
12.Jumala oli jo edeltäkäsin tavallaan esitellyt Sauluksen ja Ananiaan toisilleen. Saulus oli nähnyt miehen, jonka piti tulla rukoilemaan hänen puolestaan, ja hän tiesi tämän nimenkin. He eivät entuudestaan tunteneet toisiaan, sillä muutoin ei sanottaisi "miehen, Ananias nimisen". Sana "näyssä" puuttuu muutamista vanhoista käsikirjoituksista.
13.Ananiaan vastauksesta kuultaa vilpitön pelko ja epäily. Siitä voi myös päätellä, ettei Sauluksen Damaskoon tulo ollut yllättävä, vaikka hän sitten tulikin aivan toisella tavalla kuin oli odotettu. Kaupungin uskovat aavistivat Sauluksen tulon tuovan vaikeuksia, mutta Saulus tulikin loppujen lopuksi veljenä eikä vainoojana. Ananias olisi halunnut väistää Jumalan antamaa tehtävää (vrt. 2 Moos 3:11 ja Jer 1:6). "Pyhät" oli myöhemmin Paavalin mielinimityksiä hänen puhuessaan Kristukseen uskovista (esim. Kol 1:2,4,12). Sana ei tarkoita synnitöntä, vaan Messiaan seurakuntaan kuuluvaa (vrt. Dan 7:13-14,18,27).
14.Kristuksen "nimen avuksi huutaminen" oli osoitus häneen uskomisesta (vrt. 1 Kor 1:2). Ainoastaan Jumalaa tulee rukoilla. Sen vuoksi Kristuksen nimeä avuksi huutava tunnustaa hänen jumaluutensa ja sen, että hänen nimessään on pelastus (2:21; Room 10:13). "Huutaa avuksi (epikaleè)", myös 'vedota', esim. 25:11. Ananias epäröi, sillä hän tiesi, että tällä miehellä oli valtuudet vangita uskovat. Sana "täälläkin" osoittaa, että Saulus oli toiminut samalla tavalla myös muualla.
15."Ase (skeuos)", myös 'astia' (esim. Joh 19:29; 1 Tess 4:4; 2 Tim 2:20-21). Pakanat mainitaan ennen juutalaisia kenties siksi, että Paavalista oli tuleva erityisesti pakanoiden apostoli. Niillä paikkakunnilla, joilla oli synagooga, hän saarnasi kuitenkin aina ensin juutalaisille (esim. 13:14). 26. luvussa kerrotaan Paavalin ja kuningas Agrippan tapaamisesta. Luultavasti Paavali puhui kasvotusten myös keisari Neron kanssa (vrt. Apt 25:10-12; 2 Tim 4:16-17). Herra käski toistamiseen Ananiaan mennä, mutta samalla hän rauhoitti tätä.
16.Paavali sai edeltäkäsin tietää, mitä hän joutuisi kristittynä kokemaan. Herra ei antanut hänelle vääriä toiveita elämästä, joka olisi täynnä menestystä ja suosiota. Hän puhui kärsimyksistä, joita Paavali joutuisi kokemaan taistellessaan evankeliumin puolesta. Kärsivä Vapahtaja tarvitsi kärsivää apostolia. Kristuksen tähden kärsiminen on aivan muuta kuin ne kärsimykset, joita aiheutamme itsellemme ajattelemattomuudellamme ja erehdyksillämme, vaikka tekisimmekin virheet Kristusta palvellessamme. Esim. tarpeettomasta toisten asioihin sekaantumisesta johtuvat kärsimykset eivät ole Kristuksen tähden kärsimistä (1 Piet 4:15-16). Kristuksen tähden ja Kristuksen kanssa kärsivää odottaa palkka iankaikkisessa elämässä (Matt 5:11-12; Room 8:17).
17.Sauluksen luo mentyään Ananias huomasi kaiken olevan täsmälleen niin kuin Herra oli sanonut. Hän ei sanonut Saulusta veljeksi vain siksi, että he olivat molemmat israelilaisia, vaan lähinnä toivottaakseen tämän tervetulleeksi uuteen veljesyhteyteen.
18.Paavali kertoo tästä yksityiskohtaisemmin 22:13-16:ssa. 22:11:n mukaan sokeus johtui Sauluksen näkemästä kirkkaasta valosta. "Suomukset (lepis)" esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä. Sana merkitsee mm. kalansuomuja ja yleensä kuorta. Ananias kastoi Sauluksen. Kaste on kristillisen kääntymyksen välttämätön osa (2:38).
19.Kolmen päivän ajan Saulus oli paastonnut, eikä hän nauttinut ruokaa, ennen kuin oli saanut vahvistusta sielulleen. Sanonta "jonkun aikaa" t. »muutamia päiviä» on Luukkaalle tyypillinen, kun kysymyksessä on lyhyen ajanjakson mainitseminen (10:48; 15:36; 16:12; 24:24; 25:13). Gal 1:15-17:n mukaan Paavali ei kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä Damaskon tien ilmestyksen jälkeen, vaan meni Arabiaan ja palasi sitten Damaskoon.
Saulus todistaa Jeesuksesta Damaskossa
20.Sekä tästä että jakeesta 2 ilmenee, että Damaskossa oli useita synagoogia. Kaupungissa oli siis paljon juutalaisia. Paavali ei mennyt synagoogiin näyttämään ylipapin kirjeitä, kuten hänen alkuperäinen aikomuksensa oli. Sen sijaan hän julisti, että Jeesus on Messias. Ylipapin lähettiläästä oli matkalla tullut Kristuksen sanantuoja.
21.Niin juutalaiset kuin kristityt muistivat Sauluksen alkuperäisen tarkoituksen, ja heidän oli vaikea käsittää hänessä tapahtunutta täydellistä muutosta. Hänhän oli ollut heltymättömän vainoojan maineessa. "Tuhota (portheè)", 'hävittää perinpohjin'. Sanaa käytetään kaupungin tai ihmisyhteisön tuhoamisesta. Ut:ssa sana esiintyy ainoastaan Paavalin yhteydessä (Gal 1:13 ja 23).
22.Sauluksen usko Jeesukseen ei jäänyt pelkäksi teoriaksi, vaan hän alkoi välittömästi saarnata sitä uskoa, jota oli aikaisemmin vainonnut. Juutalaisten käyttämät vastaväitteet olivat hänelle jo ennestään tuttuja, ja nyt hän kävi niitä vastaan sellaisella Hengen voimalla, että he eivät pystyneet sanomaan sanaakaan. Hän sai "yhä enemmän voimaa". Kieliopillinen muoto osoittaa hänen saaneen lakkaamatta uutta voimaa.
Saulus pakenee Damaskosta
23.Paavali palasi Jerusalemiin vasta monen vuoden kuluttua. Sinä aikana hän oli ensin Arabiassa, joka lienee tässä käsitettävä nabatealaisten valtakunnaksi. Damaskokin oli vähän aikaa tämän valtakunnan alueella, ja kertoessaan 2 Kor 11:32-33:ssa näistä tapahtumista Paavali mainitsee nabatealaisen »kuningas Aretaan käskynhaltijan». Arabiassa oleskelu sijoittuu luultavasti jakeiden 22 ja 23 väliin, ja sieltä Saulus palasi Damaskoon (Gal 1:17-18).
24.Juutalaiset olivat saaneet käskynhaltijan puolelleen, ja tämä määräsi kaupungin porteille vartijat, jottei Saulus pääsisi pakoon (vrt. 2 Kor 11:32). Juutalaiset olivat luultavasti saaneet käskynhaltijan uskomaan, että Saulus oli hyvin vaarallinen. Vartijoiden vahtiessa portteja "yöt päivät" Saulus oli j jo matkalla kohti Jerusalemia!
25."Opetuslapset" on Luukkaalle ominainen kristittyjen nimitys (6:1,2,7; 9:10,19,26; 14:22; 21:16). Jeesus käytti tätä sanaa seuraajistaan. Evankeliumien lisäksi tämä sana esiintyy vain Apostolien teoissa. Toisten käsikirjoitusten mukaan tässä ei tarkoiteta Paavalin oppilaita, vaan opetuslapsia yleensä. "Vasu (spyris)" tarkoittaa suurta koria, jollaiseen esim. koottiin tähteeksi jäänyt ruoka Jeesuksen ruokkimisihmeen jälkeen (Mark 8:8,20).
Saulus Jerusalemissa
26.Jerusalemissa ei enää tässä vaiheessa ollut paljonkaan kristittyjä. Useimpien oli ollut pakko lähteä kaupungista (8:1). Jäljelle jääneet muodostivat epäilemättä ne seurakunnat, jotka myöhemmin tunnettiin Juudean seurakuntina ja joille Paavali sanoo olleensa »kasvoiltaan tuntematon» (Gal 1:22). He eivät uskoneet hänen olevan todellinen opetuslapsi, mutta sen ei välttämättä tarvitse merkitä sitä, etteivät he olleet kuulleet hänen kääntymyksestään. Ehkä he vain pitivät hänen parannuksensa vilpittömyyttä kyseenalaisena.
27."Barnabas" oli Kyproksella syntynyt leeviläinen (4:36), jota myöhemmässä vaiheessa sanotaan »hyväksi mieheksi» (11:24). Näiden kahden miehen välille kehittyi sittemmin läheinen yhteistyö (11:25-30; 12:25; 13:1 - 15:39). Heidän työyhteytensä näyttää syntyneen jo tässä vaiheessa. Barnabaan huolenpito koitui Sauluksen pelastukseksi ja suureksi siunaukseksi sen ajan kristityille ja seurakunnalle kautta aikojen. "Otti turviinsa (epilambanomai)", myös 'tarttua' (esim. Mark 8:23). Barnabas otti huolehtiakseen hänestä ja esitteli hänet viisaasti ensin apostoleille, joiden avulla hän näyttää pian saavuttaneen uskovien luottamuksen.
28.Sauluksen Jerusalemissa oleskelu jäi lyhyeksi, se kesti vain viisitoista päivää (Gal 1:18). Nyt hänet tunnustettiin veljeksi veljien joukossa ja vanha vihollisuus unohdettiin kokonaan. "Julisti rohkeasti" voidaan suomentaa myös 'puhui julkisesti'.
29.Aikaisemmin Stefanus oli saarnannut kreikkaa puhuville juutalaisille (6:9), ja nyt Saulus tuli hänen tilalleen. Häntä aiottiin selvästikin kohdella samalla tavalla kuin Stefanusta. Verbin "puhui" kieliopillinen muoto osoittaa hänen puhuneen jatkuvasti. Jakeessa 23 neuvoteltiin Sauluksen tappamisesta. Siinä kysymys oli yhteisestä päätöksestä "(symbçleuè)", kun taas tässä ilmeisesti tarkoitetaan yksittäisiä henkilöitä, jotka halusivat surmata hänet. "Koettaa (epikheireè)" on Luuk 1:1:ssä käännetty ryhtyä'. Sama sana on Apt 19:13:ssa. Kertoessaan itse myöhemmin tästä paosta, Saulus mainitsee saaneensa sitä ennen näyn Herralta (22:17-21).
30.Kerran myöhemminkin Saulus piti viedä Kesareaan hänen jouduttuaan vaaraan Jerusalemissa (22:23-33). Tarso oli Sauluksen kotikaupunki (j. 11) ja siihen aikaan myös Kilikian maakunnan merkittävin kaupunki. Luultavasti hän matkusti meritse Kesareasta Seleukiaan, josta jatkoi maitse Tarsoon. Ei ole säilynyt tietoa siitä, julistiko hän evankeliumia kotikaupungissaan. Kaiken kaikkiaan tapahtumajärjestys näyttää olleen tällainen: a) Saulus kohtaa Jeesuksen Damaskon ulkopuolella (jj. 3-8); b) hän on sokea kolme päivää (j. 9); c) hän saa näkönsä takaisin, hänet kastetaan ja täytetään Pyhällä Hengellä (jj. 10-18); d) hän julistaa Jeesusta synagoogissa (jj. 19-22); e) hän vetäytyy äkkiä Arabiaan (Gal 1:17-18); f) hän palaa Damaskoon; g) häntä vastaan tehdään salajuoni (j. 23); h) hän välttää senja lähtee Jerusalemiin (j. 25-26); i) Jerusalemin opetuslapset pelkäävät häntä (j. 26); j) Barnabas ottaa hänet suojelukseensa (j. 27); k) hän jatkaa Stefanuksen työtä ja puhuu rohkeasti Jeesuksesta (j. 29); l) häntä vastaan tehdään salahanke Jerusalemissakin (j. 29); m) hänet viedään Kesareaan ja lähetetään Tarsoon (j. 30).
31.Tämä on tärkeä välihuomautus. Sekä juutalaiskristityillä että Samarian kristityillä oli nyt rauha myrskyn jälkeen niin ulkonaisesti kuin myös sisäisesti. Heistä oli tullut yhtä Kristuksen ristin välityksellä. Tässä on Apt:n ainoa maininta Galilean seurakunnista. Tässä mainitaan kolme laajaa aluetta ja silti sana "seurakunta" on yksikkömuodossa. Paikallisseurakuntia oli useita, mutta kuitenkin ne muodostivat yhden »seurakunnan» (vrt. Gal 1:2 ja 1:13). Seurakunta ei ole ihmisten muodostama organisaatio, vaan Jumalan luoma organismi. Pyhä Henki käytti ihmisiä välikappaleinaan, mutta kaikki oli kuitenkin Pyhän Hengen työtä.
Halvaantunut Aineas paranee
32.Historioitsija Luukas palaa kertomaan Pietarista, joka saapuu nyt seuduille, joilla Filippus oli kenties käynyt matkallaan Asdodista Kesareaan (8:40). Pietarin tarkoituksena saattoi olla seurakuntien vahvistaminen ja rakentaminen, tehtävä johon Paavali myöhemmin paljolti omistautui (14:21-22; 15:36). "Lydda" on Vt:n Lood ja roomalaisten Diospolis. Nykyinen nimi on jälleen Lod, ja kaupunki sijaitsee n. 50 km luoteeseen Jerusalemista.
33.Aineasta ei sanota opetuslapseksi eikä uskoviksi, vaan "mieheksi". Ei ole todisteita, että Jeesus olisi koskaan käynyt näillä seuduilla, eikä ole ollenkaan varmaa, että Aineas oli kristitty.
34.Jälleen sanotaan Jeesuksen parantavan, vaikkei hän näkyvässä hahmossa ollutkaan läsnä. Pietarilla itsellään ei ollut voimaa parantaa (vrt. 3:12). Pietari käski jotakin aivan mahdotonta. Eihän Aineas kyennyt nousemaan, ja siihen asti toiset olivat saaneet korjata hänen vuoteensa.
35.Sana "kaikki" tällaisessa yhteydessä tarkoittaa Raamatussa ihmisiä yleensä, useimpia. Kaikki eivät nähneet Aineaalle tapahtunutta ihmettä, mutta ajan mittaan heillä oli mahdollisuus nähdä hänessä tapahtunut Jumalan työ. Saaron on laaja hedelmällisyydestään tunnettu rannikkotasanko, joka ulottuu Karmelin vuorelta Lyddan seudulle. Aineaan parantumisesta seurasi suuri herätys. "He kääntyivät Herran tykö," siis kunnian tapahtuneesta sai Herra. Pietari oli ainoastaan ihmeen välittäjä.
Tabita herätetään kuolleista
36."Joppe" eli Jaafo oli jo Salomon aikana tärkeä satamakaupunki (2 Aik 2:16). Se sijaitsi n. 55 km:n päässä Jerusalemista luoteeseen. Joppen ensimmäiset kristityt olivat ehkä Jerusalemista tulleita pakolaisia (8:1). Sana "naisopetuslapsi (mathêtria)" esiintyy ainoastaan tässä kohdassa Ut:ssa. Tabitaa eli Dorkasta - kumpikin merkitsee 'gaselli' - ei ollut kukaan tällaiseen tehtävään asettanut, vaan hän teki sitä vapaaehtoisesti, hyvyydestä ja armeliaisuudesta. "Almuja (eleêmosynê)", yksikössä myös 'sääli', 'laupeus' t. 'hyväntekeväisyys'.
37.Tabitaa ei haudattu välittömästi kuoleman jälkeen niin kuin tapana oli. Jumala oli aivan selvästi johdattanut hänen kuolemansa tapahtumaan juuri silloin, kun Pietari oli lähistöllä. Tabita piti herättää kuolleista todistukseksi Jumalan voimasta ja merkiksi sillä seudulla asuville. Jumala oli siunannut Joppen asukkaita tämän naisen välityksellä, ja nyt he saivat kokea vielä enemmän Jumalan siunauksia hänen kauttaan.
38.Lydda oli vain vajaan 15 km:n päässä Joppesta, ja kun uskovat tiesivät Pietarin olevan niin lähellä, he lähettivät heti kaksi sanansaattajaa pyytämään häntä heidän luokseen. Tämä osoittaa heidän uskoneen, että Jumala voisi tehdä suuren ihmeen. Ensi silmäykseltä vaikuttaa siltä, että sanansaattajat lähetettiin matkaan Tabitan kuoltua, mutta olisivatko he siinä tapauksessa pyytäneet Pietaria pitämään kiirettä? Jos Tabita oli jo kuollut, ei merkinnyt mitään, vaikka Pietari vähän viipyisikin. Toisaalta lämpimässä ilmastossa oli kuolleet pakko haudata melko kiireesti. Sananviejien ei kerrota pyytäneen, että Pietari tulisi rukoilemaan suurta ihmettä. He pyysivät vain häntä tulemaan viipymättä. Sana "viipymättä" viittaa lisäksi siihen, että he olivat odottaneet hänen poikkeavan heidän luonaan matkansa jossakin vaiheessa. Tapahtuneen johdosta he toivoivat hänen tulevan mahdollisimman pian. Kahden sananviejän lähettäminen oli siihen aikaan aivan tavallista.
39.Pietari oli saanut olla Jeesuksen mukana Jairuksen kodissa tämän tyttären kuoltua (Mark 5:37). Silloin itkijänaisten suru oli vaikuttanut keinotekoiselta. Nyt suru oli aitoa. Kaikki paikalla olijat surivat. Muutamat olivat kenties pukeutuneet Tabitan valmistamiin vaatteisiin. Kukaan ei voinut jäädä pois tällaisesta tilaisuudesta. Koolla ei kuitenkaan välttämättä ollut paljon ihmisiä, koska seurakunta ei varmaankaan ollut kovin suuri.
40.Pietari toimi nyt samalla tavalla kuin oli nähnyt Jeesuksen tekevän Jairuksen luona (Mark 5:40-41). Mutta Pietari rukoili ensin. Markus ei kerro Jeesuksen tuolloin rukoilleen, mutta vrt. Joh 11:41-42. Pietari uskoi, että ihme voisi tapahtua. Hän toimi rukouksen aikana tai jo aikaisemmin saamansa sisäisen varmuuden perusteella. Ihmettä ei kuitenkaan saanut aikaan Pietarin suuri usko, vaan Herran eläväksi tekevä voima. "Toimitti (ekballè)" on hyvin voimakas sana, joka merkitsee lähinnä sitä, että hän ajoi heidät ulos (vrt. Mark 11:25; Luuk 20:12). He eivät siis olleet halukkaita lähtemään, mutta Pietari halusi olla rukoillessaan kahden Herran kanssa.
41.Pietari ojensi Tabitalle kätensä ja nosti hänet ylös, mutta sen ei tarvitse merkitä, etteikö Tabita olisi jaksanut nousta tai seisoa omin voimin. Leskien mainitsemisen erikseen ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteivät he kuuluneet pyhien joukkoon. Heidät mainitaan erikseen, koska tämä tapahtuma kosketti mitä suurimmassa määrin juuri heitä (j. 39).
42.Täällä kävi niin kuin Lyddassakin. Uutinen levisi ja johti monien kääntymykseen (vrt. j. 35). Ihmeet sinänsä eivät saa aikaan todellista ja elävää uskoa, mutta ne vahvistavat sanan ja voivat siten edistää uskon syntymistä ihmisten sydämessä. Kaikki kunnia kuuluu Herralle. Pietarista ei sanota tässä jakeessa mitään. Eikä hän ollutkaan noita Simonin kaltainen (ks. 8:9-11).
43.Pietari oli ehkä aikonut olla vain vähän aikaa Joppessa, mutta toisin kävi. Emme tiedä, miten kauan hän siellä viipyi, mutta ilmeisestikin melko pitkään. Pietarin isäntä Joppessa oli nahkuri. Ei tiedetä, mikä johti nämä kaksi samannimistä miestä toistensa tuttavuuteen. Juutalaiset halveksivat nahkureita, sillä nämä joutuivat työssään tekemisiin kuolleitten eläinten ja muun sellaisen kanssa, joka lain mukaan saastutti ihmisen. Heidän oli asuttava tietyn matkan päässä kaupungin ulkopuolella. Jos nainen kihlautui miehen kanssa ja sai jälkeenpäin tietää tämän olevan nahkuri, kihlaus katsottiin mitättömäksi, ja jos mies ryhtyi nahkuriksi, hänen vaimollaan oli oikeus pyytää eroa.