Luku 8.Kommentaari

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 8:1-40)

Saulus vainoaa seurakuntaa

1.Puhjennut vaino oli epäilemättä pappien kiihotuksen tulosta. Uskovat olivat saaneet osakseen myönteistä suhtautumista ja suosiotakin kansan keskuudessa (2:47; 5:13). Stefanuksen rohkea käyttäytyminen ja hänen puheensa olivat saaneet vastustajat kiihottamaan kansaa heitä vastaan. Mutta vaino ei ollut pelkästään pahasta. Nyt opetuslapset saivat tilaisuuden noudattaa Jeesuksen käskyä ja viedä evankeliumia eteenpäin (1:8). Myrsky levitti tulta (j. 4). Apostolit eivät lähteneet Jerusalemista, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että he olisivat säästyneet vainolta. Luultavasti he katsoivat velvollisuudekseen jäädä paikalleen niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista.

2.Sanaa "jumalaapelkääväinen" käytetään Ut:ssa enimmäkseen juutalaisista. Tässä tarkoitetaan luultavasti juutalaiskristittyjä. "Valittajaiset (kopetos)", oikeastaan 'rintaansa lyöminen'. Mooseksen lain mukaan teloitettu oli haudattava vielä samana päivänä (5 Moos 21:22-23), mutta Miinan mukaan ei tällä tavalla kuolleelle saanut järjestää »valittajaisia».

3.Jerusalemissa elettiin terrorin kourissa. Sauluksen kiihkosta kertovat myös 9:1 ss.; 22:4 ss.; 26:9 ss.; 1 Kor 15:9; Gal 1:13, 22-23; Fil 3:6; 1 Tim 1:13.

4.Marttyyrien veri oli seurakunnan siemen. Hajaantuneita kristittyjä meni aina Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan saakka (11:19). On mahdollista, että jotkut siirtyivät Roomaankin. Joka tapauksessa Roomassa oli kristittyjä, ennen kuin Paavali tuli uskoon (Room 16:7). Pakenevat kristityt eivät asettuneet minnekään pysyvästi, vaan vaeltelivat paikasta toiseen.

Filippuksen toiminta Samariassa

5.Filippus oli yksi seitsemästä seurakuntapalvelijasta (6:5). Hän asettui myöhemmin asumaan Kesareaan (21:8). Hän saarnasi, että Jeesus oli Kristus, Messias. Samarialaisetkin odottivat Messiasta (Joh 4:25). He uskoivat hänen pystyttävän uudelleen temppelin Garissimin vuorelle, josta hän sitten hallitsisi kaikkia maan valtakuntia. Nyt Filippus julisti heille, että Jeesus Nasaretilainen oli Messias.

6.Filippus sai ilmeisesti paljon kuulijoita, ja nämä ottivat iloiten vastaan hänen sanomansa (j. 8). Jeesus oli aikaisemmin kylvänyt sinne siemenen (Joh 4). Nyt korjattiin satoa.

7.Eivät yksinomaan apostolit tehneet tunnustekoja. Stefanuskin oli tehnyt niitä (6:8), ja nyt niitä tapahtui Filippuksen kautta. Kaikki eivät kuitenkaan saa parantamisen ja voimallisten tekojen tekemisen lahjaa (1 Kor 12:29-30). Tunnusteot vahvistivat sanan (Mark 16:17,20). Pahat henget käyttäytyivät samalla tavalla kuin Jeesuksenkin ajaessa niitä ulos. Ne huusivat ja kirkuivat. Vapaaehtoisesti ne eivät uhrejaan jättäneet. Henkimaailmassa käytiin taistelua.

8.Sekä terveeksitulemisen ihmeet että evankeliumin julistus aiheuttivat tätä iloa. Sana "egeneto", 'syntyi' ilmaisee suurta muutosta, he saivat uuden ilonaiheen. Jeesus oli aiemmin puhunut iloitsemisesta elonkorjuun yhteydessä, joka tapahtuisi Samariassa (Joh 4:35-38). Tässä oli nyt sellaista iloa, jota sekä julistaja että kuulijat kokivat.

9.Siihen aikaan esiintyi paljon noitia ja niinsanottuja ihmeidentekijöitä, ja Simon oli ollut Samariassa suuri nimi. Hänen ja hänen toimintansa ympärille syntyi paljon tarinoita. Josefus kertoo mahdollisesti samasta Simonista, jonka Feeliks lahjoi suostuttelemaan Herodes Agrippa I:n tyttären Drusillan hylkäämään miehensä ja menemään naimisiin Feeliksin kanssa. Justinus Marttyyri kertoo, että Simon vaikutti Roomassa keisari Klaudiuksen aikana ja että häntä silloin palvottiin jumalana.

10.Simonia pidettiin suuressa arvossa kaupungissa, ja hän sai osakseen lähes jumalallista palvontaa. Tertullianuksen mukaan hän itsekin väitti olevansa Jumala. Tätä Luukas ei kuitenkaan mainitse. Ihmisten kerrotaan kunnioittaneen Filippusta (j. 6), mutta samalla tavalla he arvostivat myös tätä Simonia, joka oli ollut siellä jo jonkin aikaa ja hämmästyttänyt heitä suuresti.

11.Filippukseen ei Simon kuitenkaan näytä tehneen yhtä voimakasta vaikutusta. Kaikesta päätellen heidän välilleen ei syntynyt lainkaan keskustelua, mutta Filippus ymmärsi varmasti, ettei tällä miehellä ollut mitään tekemistä Jumalan kanssa. Filippus julisti Kristusta (j. 5), kun taas Simon toi esille itseään. Eikä Kristuksen saarnaajalla ollutkaan mitään syytä keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka halusi kaiken huomion kiintyvän itseensä. Aurinko ei neuvottele talikynttilän kanssa. Se vain loistaa. Simonilla oli pitkään ollut vahva ote kansasta, mutta nyt se oli herpautumassa.

12.Sana "mutta" osoittaa, millainen muutos oli tapahtunut noitaa kohtaan aiemmin osoitetussa kiinnostuksessa. Usko voitti nyt taikauskon. "Uskoivat Filippusta" liittyy siihen, että he vähän aikaisemmin olivat ottaneet vaarin hänen saarnastaan (j. 6). Jeesuksen Kristuksen nimestä tuli heille ovi Jumalan valtakuntaan. Noita Simonin valta kansaan nähden oli murentunut.

13.Vaikka Simon "itsekin uskoi", hän ei ilmeisesti kuitenkaan tehnyt todellista parannusta. Pian havaitsemme hänen yrittävän ostaa Jumalan lahjaa rahalla, varmastikin käyttääkseen sitä sitten omaksi kunniakseen (j. 20). Kenties Simonin »kääntymystä» pidettiin suurena voittona, mutta näyttää selvältä, että »peltoon tuli lustetta» (vrt. Matt 13:24 ss.). Filippuksen ihmeet olivat aivan erilaisia kuin Simonin noitatemput. Filippus teki ihmeitä, jotka koituivat Jumalan kunniaksi ja avuksi ihmisille. Simonin teot voivat kyllä herättää hämmästystä (j. 11), mutta Kristuksen teot, joita hän tekee palvelijoidensa kautta, saavat aina aikaan myös jotakin muuta. Ne ovat osoitus hänen suuresta armostaan.

14.Tästä alkaa alkuseurakunnan historiassa uusi vaihe. Jerusalemin ja Juudean asukkaat olivat jo aikaisemmin avanneet sydämensä Kristuksen evankeliumille, mutta nyt myös Samaria otti vastaan Jumalan sanan. Muut Jerusalemin apostolit lähettivät nämä kaksi apostolia matkaan. Sana "lähettää (apostellè)" ilmaisee, että he olivat virallisesti lähetettyjä edustajia. Johannes oli kerran kysynyt Jeesukselta, kutsuisiko hän tulen taivaasta hävittämään erään samarialaisen kylän (Luuk 9:54). Nyt hän rukoili toisenlaista tulta näiden ihmisten ylle.

15.Filippus oli ollut Jumalan välikappaleena suurten tunnustekojen suorittajana, mutta ilmeisesti hänen tehtäviinsä ei kuulunut tämän lahjan välittäminen. Jumala varustaa palvelijansa eri tavoin. Juuri apostolit saivat usein välittää Pyhän Hengen voiman (vrt. Apt 19:1 ss.; 2 Tim 1:6).

16.Sana "sillä" ilmaisee syyn, miksi he rukoilivat samarialaisten vastakääntyneiden puolesta. Nämä oli kastettu, mutta he tarvitsivat myös sen Pyhän Hengen voiman, jonka apostolit ja muut uskovat olivat saaneet kokea helluntaipäivänä. "Herran Jeesuksen nimeen" kastaminen oli osoitus siitä, että he halusivat julkisesti tunnustautua Jeesuksen seuraajiksi.

17.Pyhän Hengen saaminen oli myös ulkonaisesti havaittavissa. Se oli mahdollista nähdä (j. 18), ehkä myös kuulla. Pyhällä Hengellä täyttyneet uskovat puhuivat luultavasti kielillä (2:4) tai profetoivat. Vrt. 19:6.

18.Tämän tarjouksen johdosta Simonin nimi on yhdistetty tuomittavaan tapaan ostaa ja myydä hengellisiä virkoja. Sitä sanotaan »simoniaksi». Simonin asenne osoittaa hänen olleen edelleenkin ammattimainen noita, vaikka hänen sanotaankin uskoneen (j. 13). Hän ei voinut kieltää ihmeitä, eikä hän puhunut eikä toiminut niitä vastaan. Näyttää siltä, että ne olivat pikemminkin tehneet häneen suuren vaikutuksen.

19.Simon pyysi itselleen valtuuksia olla Pyhän Hengen lahjan välittäjänä. "Minullekin" sisältää ajatuksen »minulle, niin kuin teillekin». Simon halusi tulla apostolien vertaiseksi, sillä edes Filippus ei ollut tehnyt mitään sellaista, mitä hän nyt näki tapahtuvan Pietarin ja Johanneksen pannessa kätensä ihmisten päälle ja rukoillessa.

20.Pietari ei kiroa Simonia. Sen osoittavat hänen sanansa jakeessa 22. Pietarin jyrkkyydessä näkyy lähinnä voimakas vastenmielisyys Simonin ahneutta kohtaan. Jumalan lahja on ja pysyy ilmaisena (Matt 10:8; Joh 4:10). Pietari tiesi sen, ja vaikkei hänellä ollut kultaa eikä hopeaa (3:6), hän ei antanut tällaisen tarjouksen saattaa itseään kiusaukseen.

21.Tämä "sana" on evankeliumi, jonka samarialaiset olivat ottaneet vastaan (j. 14). Simon ei ollut vilpitön ja rehellinen Jumalan silmissä. Se, jonka mielestä on parempi saada mahdollisimman paljon maallista hyvää ja joka pyrkii koko ajan korottamaan itseään, ei pääse osalliseksi siitä, mikä on hengellistä ja iankaikkista.

22.Pietari ei näin sanoessaan anna anteeksi eikä tuomitse, vaan kehottaa Simonia kääntymään Herran puoleen ja rukoilemaan häneltä anteeksiantamusta. Tähän mennessä ei noidassa ole näkynyt jälkeäkään katumuksesta, mutta Pietari ei kuitenkaan pidä häntä täysin paatuneena. Hän ei anna Simonille takeita mistään, vaan sanoo, että kenties vielä on toivoa, koska Jumala on armollinen.

23.Apostoli käyttää kahta kielikuvaa. Hän puhuu "katkeruuden sapesta" ja "vääryyden siteistä". Hän varoittaa, että ellei Simon tee parannusta, hänen tilansa pahenee pahenemistaan, kunnes sappi myrkyttää hänet kokonaan. Vertaus »vääryyden siteistä» viittaa tilaan, jonka aiheuttaa pahantekemisen muuttuminen tavaksi. Tapa sitoo lopulta ihmisen niin, ettei hän mitenkään pysty irrottautumaan siitä.

24.Simon myöntää tuntevansa pelkoa. Mutta se ei ole suinkaan katumusta, vaan ainoastaan rangaistuksen pelkoa. Hän ei Pietarin kehotuksen mukaan rukoile katuvana syntisenä ja tahdo kääntyä Jumalan puoleen (j. 22). Hän pyytää vain, että apostolit rukoilisivat hänen puolestaan. Tästä ei voi päätellä, kokiko hän aidon kääntymyksen. Muutamat käsikirjoitukset lisäävät tässä yhteydessä, että Simon itki koko ajan katkerasti. Perimätiedon mukaan Simon oli apostolien ajan harhaoppien levittäjiä. Häntä on myös arveltu toisella vuosisadalla vaikuttaneen simonilaisuuden perustajaksi. Se oli juutalaisista ja samarialaisista aineksista koostunut sekauskonto.

25.Apostoli Johannesta ei mainita tämän jälkeen Apostolien teoissa. Apostolien lähtö Samariasta merkitsi sitä, että he hyväksyivät Filippuksen toiminnan ja jättivät kaiken hänen huostaansa. Heidän näkemänsä oli varmasti rohkaissut heitä suuresti, ja paluumatkalla Jerusalemiin he saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä. Voi olla, että Johannes kävi siinäkin samarialaisessa kylässä, jonka hän oli aikaisemmin halunnut tuhota (Luuk 9:54).

Filippus ja etiopialainen hoviherra

26.Ei tiedetä, miten kauan apostolien käynnin jälkeen tämä tapahtui, tai miten enkeli Filippukselle ilmestyi. Joka tapauksessa hän sai selvän käskyn lähteä autiolle tielle. Gassa on vanha filistealainen kaupunki noin 100 km lounaaseen Jerusalemista.

27.Kreikankielestä käy ilmi, että tämä hoviherra oli eunukki "(eunçkhos)". 5 Moos 23:1:n mukaan kuohittu ei voinut kuulua Herran seurakuntaan. Mutta Jes 56:3-5:n mukaan tämä kielto kumottaisiin myöhemmin. Kandake oli Etiopian kuningataräitien arvonimi. Varsinainen hallitsija oli usein juuri kuningataräiti.

28.Kirjat, tai oikeastaan kirjakääröt, olivat kalliita ja harvinaisia, eikä mies malttanut odottaa kotiin pääsyä saadakseen lukea kirjaa, jonka oli onnistunut hankkimaan. Ääneen lukeminen ei ollut harvinaista. Niin etiopialainenkin teki (j. 30). Hän oli käynyt rukoilemassa Jerusalemissa juutalaisten temppelissä ja oli siis yksi niistä pakanoista, jotka »pelkäsivät Jumalaa». Nyt kotimatkalla hän pääsi vielä lähemmäs Jumalaa lukemalla Jumalan sanaa ja mietiskelemällä sitä.

29.Henki pystyy aina ilmaisemaan itsensä siten, että hänen puhuttelemansa henkilö tietää, kuka puhuu. Filippus ei epäillyt hetkeäkään, kuka käski hänen mennä lähelle vaunuja. Hoviherra oli nähtävästi niin syventynyt lukemiseen, ettei hän heti huomannut Filippusta. Vaunut kulkivat hitaasti, ja tie oli autio ja kuoppainen, joten Filippuksen ei ollut vaikea kulkea rinnalla. "Käy luo (kollaè)", on kreikankielessä hyvin voimakas sana ja merkitsee itse asiassa liimaamista tai lujasti yhteen liittämistä. Samaa sanaa käytetään Luuk 10:11:ssa tomusta, joka tarttuu jalkoihin ja 1 Kor 6:16-17:ssa porttoon tai toisaalta Herraan yhtymisestä.

30.Sama Henki, joka oli johtanut Filippuksen hoviherran luo, oli ohjannut tämän lukemaan Jesajan 53. lukua. Filippus huomautti, ettei pelkkä lukeminen riittänyt, vaan oli myös ymmärrettävä. "Filippus juoksi luo", hän ei vähimmässäkään määrin epäillyt Pyhän Hengen johdatusta.

31.Mies oli etsivä ja kyselevä. Hän oli hämmentynyt, mutta myös opinhaluinen. Hänen lukemansa oli vaikuttanut häneen syvästi, vaikkei hän sitä ymmärtänytkään. Hän tunnusti tietämättömyytensä ja pyysi opastusta. Jumalan Henki oli johdattanut Filippusta, ja hän saavutti nähtävästi heti hoviherran luottamuksen.

32.Mies luki Jes 53:7 ss., epäilemättä Septuagintakäännöksestä. Tätä kohtaa luettiin lehtimajanjuhlassa, ja voidaan olettaa hoviherran käyneen juuri näillä juhlilla. Jos hän olisi jatkanut lukemista, hän olisi pian tullut kohtaan, jota hän olisi voinut soveltaa itseensä (Jes 56:3-5)! Hänen lukemansa Raamatun sana oli vastikään täyttynyt Jeesuksen kuolemassa. Jeesus oli se uhrikaritsa, josta Jesaja oli ennustanut.

33.Jeesus vapautettiin tuomiosta, ja hän sai riemuvoiton alennustilansa jälkeen. Vrt. Fil 2:8,9. Hän alensi itsensä ja otti kantaakseen meidän tuomiomme ja rangaistuksemme, ja juuri siksi Jumala korottikin hänet. Vrt. myös 1 Piet 2:23. Filippukselle oli täysin selvää, että tämä raamatunkohta oli messiaaninen. Lähtien tästä kirjoituksesta hän saarnasi Kristusta (j. 35).

34.Juutalaisten mielestä nämä sanat eivät olleet messiaanisia. Heidän odottamansa Messias ei ollut mikään kärsivä pelastaja, vaan voittava kuningas. Mutta Filippuksella oli ennustuksesta kristillinen näkemys. Hoviherran kysymys johti Vanhasta Uuteen testamenttiin.

35.Tiedon saaminen Vapahtajasta merkitsee tiedon saamista Jumalan koko pelastussuunnitelmasta, vaikka ihminen ei heti kaikkia yksityiskohtia ymmärräkään. Kristus on nimittäin Jumalan lähettämä pelastus (1 Kor 2:2). Jeesus oli itse käyttänyt profeetallisia kirjoituksia opetuksessaan (Luuk 24:27,45), ja Filippus käyttää nyt samaa menetelmää. Hänhän sai tilaisuuden siihen aivan lahjana. Alkukristillisen seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä oli osoittaa, mitä vanhat juutalaiset kirjoitukset kertoivat Jeesuksesta.

36.Se, että hoviherra halusi kasteen, viittaa siihen, että Filippus oli opettanut myös kasteesta. Hän oli ehkä puhunut siitä samaan tapaan kuin Pietari helluntaipäivänä (2:38). Hoviherra ei nähnyt mitään kastamisen estettä, mutta hän jätti ratkaisun miehelle, joka oli johdattanut hänet Kristuksen luo. Ihonväri tai kansallisuus eivät olleet kastamisen esteenä.

37.Tämä jae puuttuu joistakin vanhimmista käsikirjoituksista, mutta esim. kirkkoisä Irenaeus ja Cyprianus lainaavat sitä. Alkukristillisyydessä ei ketään aikuista kastettu, ellei hän henkilökohtaisesti tunnustanut uskoaan Jeesukseen Kristukseen.

38.Hoviherra "käski pysäyttää vaunut", hän ei siis matkustanut yksin. Olisikin ollut outoa, ellei hänen asemassaan olevalla miehellä olisi ollut palvelusväkeä mukana. Hoviherran kaste oli yksinkertainen toimitus autiossa paikassa. Läsnä ei ollut seurakuntaa eikä yhtään apostolia, vaan Filippus kastoi hänet hänen oman tunnustuksensa perusteella. Kaste merkitsi hautaamista yhdessä Kristuksen kanssa, ja hoviherra sai vedestä noustuaan alkaa vaeltaa uudessa elämässä (Room 6:4).

39.Filippuksen tehtävä oli nyt suoritettu loppuun, ja hänet vietiin pois ihmeellisellä tavalla. Emme tiedä asiasta tämän enempää. Vrt. 1 Kun 18:12 ja 2 Kun 2:16. Sana "tempasi" korostaa sitä, että pois tempaaminen tapahtui äkkiä ja odottamatta. Tässä esiintyvä verbi "harpadzè" voidaan suomentaa myös 'ryöstää', 'ottaa väkisin'. Filippus ei kuitenkaan yleensä »matkustanut» tällä tavalla, sillä Asdodista Kesareaan hän kulki jalkaisin (j. 40). Pelastuksen ilo sydämessään hoviherra jatkoi matkaansa. Irenaeuksen mukaan hänestä tuli lähetyssaarnaaja oman kansansa, etiopialaisten keskuudessa.

40.Asdod sijaitsi Filisteassa kuten Gassakin. Sieltä oli Gassaan noin 30 km ja Jerusalemiin noin 60 km. On mahdollista, että myöhemmin mainitut Lyddassa ja Joppessa olevat opetuslapset (9:32-43) tulivat uskoon Filippuksen työn tuloksena, mutta yhtä mahdollista on, että siellä oli ollut muitakin kristittyjä julistajia. Kesarea oli aivan pakanallinen kaupunki, joka oli keisari Augustuksen kunniaksi saanut nimen Cesarea Sebaste. Se oli Juudeassa olevan Rooman maaherran virallinen asuinpaikka. Herodes Suuri rakennutti kaupungin Stratonin linnoitustornin ympärille, ja työ saatiin valmiiksi v. 13 eKr. Tarkoitus oli, että siitä tulisi rannikon tärkein kauppakaupunki. Kolmannen lähetysmatkansa jälkeen Paavali tapasi Filippuksen Kesareassa (21:8). 

Sivun alkuun