Luku 6. Kommentaari

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 6:1-15)

Työnjako seurakunnassa

1.Seurakunnassa koetut lukuisat siunaukset eivät suinkaan tehneet elämää ongelmattomaksi. »Hyvinäkin» aikoina syntyy vaikeuksia. Tällä kertaa ne eivät tulleet ulkopuolelta, vaan seurakunnan sisältä. Jerusalemin seurakunnassa oli kaksi ryhmää. "Hebrealaiset" olivat juutalaiskristittyjä, jotka puhuivat arameaa. Kreikkaa puhuvat "hellenistit" olivat lähtöisin mm. Egyptistä, Syyriasta ja Vähästä-Aasiasta. Hekin saattoivat olla syntyperältään juutalaisia, mutta he olivat asuneet »juutalaisten maan» ulkopuolella. Verbin aikamuoto sanoissa "syntyi nurinaa" osoittaa, ettei tyytymättömyys ollut vain hetkellistä, vaan että sitä oli jatkunut jo jonkin aikaa.

2.Apostolit tarttuivat viivyttelemättä asiaan. He tekivät parhaansa korjatakseen epäkohdat ja saadakseen nurinan loppumaan. Mutta he eivät toimineet omin päin, vaan kutsuivat koolle koko opetuslapsijoukon. Asiaa hoitamassa ei ollut vain jokin komitea tai alusta mukana olleet »noin satakaksikymmentä henkeä» (1:15), vaan koko seurakunta sai olla mukana päätöksenteossa. Köyhien avustaminen ei ollut suinkaan vähempiarvoinen tehtävä eikä näissä sanoissa olekaan aliarviointia. Tehtävää pidettiin palvelusvirkana "(diakonia)". Mutta apostolit tunsivat, että heidän tehtävänsä oli toinen. Tähän saakka lähes kaikki seurakunnan hallintoon liittyvä oli ollut heidän vastuullaan (4:35), mutta sekä »sanan palveluksesta» (j. 4) että kaikesta muusta huolehtiminen oli luonnollisesti liikaa heille. "Jumalan sana" merkitsee tässä sananjulistusta.

3.Seurakunnassa otettiin käyttöön uusi virka, ja seurakunta valitsi sen hoitajat. Apostolit eivät edes pimenneet ehdokkaita, vaan koko opetuslasten joukko sai vastuun ja etuoikeuden valita heidät. Tällaisia seurakuntapalvelijoita alettiin myöhemmin nimittää diakoneiksi. Leskistä, ks. 1 Tim 5:3-16. Diakoneista eli seurakuntapalvelijoista, ks. 1 Tim 3:8-13. Tehtävään ei pitänyt valita muodollisen pätevyyden perusteella vaan valittavien tuli olla täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta. Juuri nämä ominaisuudet ovat Jumalan seurakunnassa kaikkein tärkeimpiä. Kaiken tulee tapahtua Pyhän Hengen johdossa, siksi hengellisessä työssä palvelevien täytyy olla Hengellä täyttyneitä.

4."Rukous" ja "sanan palvelus" kuuluvat yhteen. Joka tapauksessa sen, joka palvelee saarnaamalla Jumalan sanaa, on myös rukoiltava. Voima tehtävään saadaan rukouksessa. Rukous valmistaa tietä sanan palvelukselle.

5.Emme tiedä, miten valinta tapahtui. Kaikilla tässä mainituilla seitsemällä oli kreikankielinen nimi, ja se saattaa merkitä sitä, että heidät valittiin kreikankielisestä vähemmistöryhmästä, joka oli omasta mielestään tullut väärin kohdelluksi. Se ei kuitenkaan ole varmaa. Olihan Jeesuksen lähimmässä oppilasjoukossakin juutalaisia, joilla oli kreikkalainen nimi (Andreas ja Filippus). Seurakuntapalvelijoilla oli myöhemmin suuri merkitys, niin suuri, että seuraavissa luvuissa kerrotaan heistä eikä apostoleista, ensin Stefanuksesta ja sitten Filippuksesta. Stefanus näyttää olleen heistä huomattavin. Filippus sai myöhemmin julistaa evankeliumia Samariassa (8:5 ss.). Hänet mainitaan myös 21:8 ss. Muita viittä ei enää tämän jälkeen mainita. Nikolauksen sanotaan olleen käännynnäinen. Jo Irenaeuksen aikana väitettiin, että hän oli nikolaiittain lahkon johtaja (Ilm 2:15), mutta selviä todisteita tämän väitteen tueksi ei ole. On myös sanottu, että Nikolaus osoittautui näiden seitsemän joukossa »Juudakseksi».

6.Näin heidät asetettiin virkaansa. Kutsu pöytäpalvelijaksi oli kutsu Herran palvelijaksi. Kätten päällepaneminen oli siunauksen vertauskuva (Matt 19:13-15; 1 Moos 48:14-20).

7.Tämän tiedon toistaminen (vrt. 5:14) juuri tässä osoittaa julistuksen tulleen tehokkaammaksi, kun apostolit saivat enemmän aikaa rukoilemiseen ja saarnaamiseen. Tässä mainitut "papit" olivat tuskin saddukeuksia. Pikemminkin on luultavasti kyse aivan tavallisista jumalaapelkäävistä miehistä, sellaisista kuin Sakarias (Luuk 1:5).

Stefanus vangitaan

8.Palvelustehtävässään Stefanus joutui tekemisiin monien sairaiden ja kärsivien ihmisten kanssa. Eikä hän antanut heille yksinomaan aineellista apua. Hänellä oli myös parantamisen lahja. Eivätkä apostolit estäneet häntä, vaan antoivat hänen toimia vapaasti. Jakeessa 7 kuvatun seurakunnan kasvun liittymistä seurakuntapalvelijoiden nimittämiseen näyttää vahvistavan sekin, että Luukas palaa uudelleen heihin. Tosin hän mainitsee vain Stefanuksen. Armo ja voima ovat kaksi läheisesti toisiinsa liittyvää käsitettä. Stefanus ei ollut voimakas Jumalan ase ennen muuta hyvän puhetaitonsa, lahjakkuutensa tai aktiivisen toimintansa vuoksi, vaan Jumalalta saamansa armon ja voiman ansiosta.

9.Ihmeet ja tunnusteot eivät ilmeisestikään olleet ainoat tekijät, joiden vuoksi Stefanus herätti ihmisissä huomiota. Hän oli myös voimakas julistaja, joka puhui vakuuttavasti. Nämä hellenistijuutalaiset saattoivat kenties tuntea Stefanuksen jo entuudestaan. On mahdollista, että kaikki nämä mainitut kuuluivat samaan synagoogaan, mutta todennäköisemmin useampaan, kenties viiteen. Josefuksen mukaan Jerusalemissa oli siihen aikaan 480 synagoogaa! "Libertiinit (libertinoi)" voi tarkoittaa entisiä orjia, joilla oli ilmeisesti oma synagooga Jerusalemissa. Kreikan sana on johdos latinan kielestä (liber = vapaa). "Kyreniläiset" olivat Pohjois-Afrikan Kyrenestä, missä oli suuri juutalaisten siirtokunta. Jeesuksen ristiä kantanut Simon oli kyreneläinen. "Aleksandrialaiset" olivat peräisin Egyptin Aleksandriasta, jonka asukkaista suuri osa oli juutalaisia. "Kilikia" oli Paavalin kotimaakunta Vähässä-Aasiassa. "Aasialla" tarkoitetaan suunnilleen nykyisen Turkin aluetta. Stefanus saattoi kuulua johonkin näistä synagoogista. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun synagoogat mainitaan Apostolien teoissa.

10.Kun sanotaan, etteivät he kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla Stefanus puhui, se ei merkitse, että he olisivat nöyrtyneet hänen puheensa kuullessaan.

11.He eivät kyenneet voittamaan Stefanusta sanoilla. Siksi he ryhtyivät tehokkaampiin toimenpiteisiin. He levittivät laajalti valheita kääntääkseen yleisen mielipiteen Stefanusta vastaan ja saadakseen uskonnolliset johtajat vastustamaan häntä. He saavuttivat molemmat päämääränsä.

12.Neuvosto ei siis tällä kertaa ollut aloitteentekijänä, vaan kansa. Kansan olivat kuitenkin kiihottaneet synagoogien jäsenet, eikä neuvostolla ilmeisesti ollut mitään sitä vastaan, että he toivat sinne Stefanuksen.

13.Todistajat olivat luultavasti palkattuja. He väittivät, että Stefanus oli ottanut tehtäväkseen puhua halventavasti ennen muuta temppelistä ja laista. "Tämä mies ei lakkaa puhumasta ..." Syytös oli täysin perätön. Oikeastaan Stefanusta syytettiin kolmesta asiasta: a) hän pilkkasi ja häpäisi Jumalaa (j. 11); b) hän puhui temppeliä vastaan (j. 13); ja c) hän pilkkasi Mooseksen lakia (jj. 11 ja 13). "Tätä pyhää paikkaa vastaan" antaa ymmärtää, että neuvosto kokoontui itse temppelialueella.

14.Syytös temppelin pilkkaamisesta perustui Jeesuksen sanojen väärentämiseen. Sama syytös oli kohdistettu myös Jeesukseen (Matt 26:61). Jeesus ei ollut sanonut hajottavansa temppeliä, vaan oli puhunut omasta ruumiistaan sanoessaan: »Hajottakaa maahan tämä temppeli ...» (Joh 2:19-21).

15.On aivan luonnollista, että kaikki tuijottivat miestä, jota syytettiin näin kauheista asioista, mutta he eivät nähneet jälkeäkään pelosta. Stefanuksen kasvot toivat heidän mieleensä enkelin kasvot. Se osoitti muutakin kuin sen, että Stefanus oli rohkea. Voimakkaammin kuin mitkään sanat se kertoi heille, että hän oli jumalallisessa suojeluksessa. Stefanuksen on jo sanottu olleen täynnä Pyhää Henkeä (j. 5), mutta hän ei ollut Hengen täyttämä ainoastaan omien ystäviensä parissa. Hän oli täynnä Henkeä myös syytettynä ollessaan, ja hän oli Hengellä täytetty loppuun saakka (7:55). 

Sivun alkuun