Luku 28. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 28:1-31)
Paavali Meliten saarella
1.Nimen "Melite", nykyisin Malta, perusmerkityksestä on esitetty useita ehdotuksia. Saaren foinikialainen nimi oli Melita. Sillä saattaa olla heprealainen alkumerkitys, 'päästä pakoon'. Merirosvot hakeutuivat usein myrskyltä suojaan Maltalle. Saari on ehkä saanut heiltä nimensä. Toisen selityksen mukaan nimi johtuu italian sanasta "malta", joka tarkoittaa 'savi'. Jotkut taas uskovat nimen olevan peräisin sanasta "meli", joka merkitsee 'hunaja'. Foinikialaiset muodostivat ensimmäisinä Maltalle siirtokunnan joko Tyyrosta tai Karthagosta käsin. Foinikialaisten jälkeen tulivat kreikkalaiset, ja jonkin aikaa saari oli myös karthagolaisten hallussa. Vuonna 218 eKr. roomalaiset valtasivat Maltan, ja Paavalin aikana saari kuului Sisilian provinssiin. Väestö oli foinikialaista ja puunilaista alkuperää, ja kreikkaa ja latinaa taidettiin siellä luultavasti varsin vähän.
2.Haaksirikkoutuneita, joille oli yhtäkkiä keksittävä majapaikka ja muuta huoltoa harvaan asutulla saarella, ei ollut mikään pieni joukko. 276 yllätysvierasta edellytti saaren asukkailta varsin runsaskätistä apua. Juutalaiset sanoivat kaikkia vieraita kansoja pakanoiksi. He käyttivät oikeastaan sanaa »kansanheimo». He erottivat kaikki muut kansat Israelista, sillä Jumalahan oli ilmestynyt vain heidän kansalleen. Kreikkalaiset kutsuivat kaikkia kreikan kieltä taitamattomia »barbaareiksi». Samaa sanaa Luukas käyttää saaren "asukkaista, barbaroi". Maltalaiset puhuivat foinikialaista murretta. Niin »pakanat ja barbaarit» osoittivat heille todellista lähimmäisenrakkautta, ystävällisyyttä ja hyvyyttä.
3.Paavali ei pitänyt itseään liian suurena ja arvokkaana polttopuiden keräämiseen. Hän ei milloinkaan kaihtanut ruumiillista työtä. Hän on palvelevan mielen esikuva, on kysymyksessä sitten käden tai hengen työ. Hän teki kaiken luonnollisesti ja aidosti. Hänessä ei ollut vähääkään teennäisyyttä eikä mahtipontisuutta. Tämän jakeen johdosta on esitetty epäilyjä, koska nykyisin Maltalla ei ole myrkyllisiä käärmeitä. Olosuhteet olivat kuitenkin aivan toiset yli 1900 vuotta sitten. Nythän Malta on tiheään asuttu, ja tämän pitkän ajan kuluessa käärmeet on hävitetty sieltä.
4.Tapauksen silminnäkijöillä oli heti valmis selitys. He ajattelivat totuttuun tapaan, että tällaisen kohtalon täytyi olla seurausta jostakin pahasta teosta. Näinhän on aina helppo ajatella toisten ihmisten kohdalla. Omaa hätään joutumista ihmetellään eikä vaikeuksia hyväksytä, mutta lähimmäisen kärsimykset on jo paljon helpompi selittää. Saarelaiset eivät ajatelleet elävää Jumalaa, vaan Dikeä eli Justitiaa, oikeudenmukaisuuden jumalatarta. Kreikkalaisen mytologian kohtalottaret eli moirat saattoivat myös vaikuttaa käsitykseen.
5.Käärme ei voinut vahingoittaa Paavalia. Tapaus näyttää todeksi Jeesuksen lupauksen (Mark 16:18), jonka mukaan uskovat voivat nostaa käsin käärmeitä, eivätkä ne vahingoita heitä. Itsestään selvää pitäisi kuitenkin olla, ettei kenenkään tule noin vain ottaa käteensä myrkkykäärmettä tähän lupaukseen vedoten.
6.Saaren asukkailla oli varmasti kokemuksia käärmeenpuremista, ja he tiesivät, miten myrkyllinen tämä käärme oli. Käsitys maan päällä vaeltavista jumalista oli siihen aikaan melko yleinen. Välikohtaus on itse asiassa osoitus siitä, miten paljon ihmisillä oli mielikuvia yliluonnollisista asioista ja miten nopeasti yleinen mielipide saattoi muuttua. Ensin saatettiin olettaa koston jumalattaren puuttuvan asioihin ja rankaisevan Paavalia, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä luultiinkin rangaistavaa ihmistä itseään jumalaksi! Lystrassa Paavali oli kokenut jotakin samantapaista, kun häntä ja Barnabasta pidettiin ensin jumalina, mutta myöhemmin heitä kivitettiin (14:11 ss.).
7.Ilmeisesti he muuttivat näiden kolmen päivän kuluttua johonkin saarella olevaan kylään. Tämän lisäksi emme tiedä muuta "Publiuksesta". Nimi osoittaa hänen olleen roomalainen. Hänen arvonimensä, "saaren ensimmäinen mies, prètos", on aivan oikea. Se oli muinoin Maltan maaherran arvonimi.
8."Kuumeessa" on alkutekstissä monikkomuodossa niin kuin useissa tuolta ajalta peräisin olevissa lääketieteellisissä kirjoituksissa. Se viittaa mahdollisesti sairaudelle tyypillisiin, toistuviin kohtauksiin. Maltankuume on ollut surullisen kuuluisa. Paavali pyysi saada tavata sairasta. Hän sen enempää kuin kukaan muukaan Herran palvelija ei kyennyt parantamaan, mutta he välittivät Jumalan voiman sairaille. Jumala paransi Paavalin kautta. Muutamat kristityt olivat Paavalin sanojen mukaan saaneet terveeksitekemisen lahjan (1 Kor 12:9 ja 30), ja hän oli ilmeisesti yksi heistä. Oli hyvin tavallista laskea kätensä sen henkilön päälle, jonka puolesta rukoiltiin. Vrt. Mark 16:18.
9.Haaksirikon seuraukset olivat paljon siunatummat kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Tapahtumien jokainen yksityiskohta oli kuin yksi lenkki ketjussa, ja nyt oli päästy niin pitkälle, että evankeliumi aloitti voittokulkunsa saarella. Tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja. Uutiset parantumisista leviävät yleensä nopeasti, ja Publiuksen isän tervehtyminen oli vasta alkua pitkälle ihmeiden sarjalle. Maltalla ei todennäköisesti ollut kovin paljon asukkaita, ja Paavali viipyi siellä useita kuukausia. On mahdollista, että kaikki saarella olevat sairaat saivat avun. Vankina Paavalilla tuskin oli vapautta liikkua saarella oman mielensä mukaan, mutta hänen vankeutensa oli epäilemättä lievempää kuin ennen. "Parannettiin" ei ole sama sana kuin jakeessa 8 käytetty "paransi". Siinä alkukielen termi on "iaomai", mutta tässä "therapeuè" (vrt. terapia).
10.Maltalaisten kokema suuri Jumalan armo sai heissä aikaan kiitollisuutta tunnustekojen välittäjinä olleita ihmisiä kohtaan. Oikeastaan tässä sanotaan: »He kunnioittivat meitä monella kunnianosoituksella».
Paavali saapuu Roomaan
11.Roomalainen upseeri Julius tunsi varmasti olonsa helpottuneeksi, kun viimeinkin päästiin jatkamaan matkaa. He olivat viipyneet saarella kokonaista kolme kuukautta, eikä kukaan Kesareassa ja Roomassa tiennyt, miten vankisaattueelle oli käynyt. Säännöllinen merenkulku alkoi jälleen 10. maaliskuuta talviseisokin jälkeen. Tässä ei ilmoiteta päivämäärää. Kaksosjumalia Kastoria ja Polluksia pidettiin kreikkalaisessa jumalaistarustossa Zeuksen ja Ledan kaksospoikina. (Kreikan "Dioskçroi" tarkoittaa oikeastaan 'Zeuksen pojat'.) Kaksosten tähtikuvio on saanut nimensä heidän mukaansa. Heitä palvottiin merenkulkijoiden suojelijoina, ja heidän kuvansa oli tässä tapauksessa luultavasti kiinnitetty keulan molemmin puolin.
12.Mitään merkittävää ei tapahtunut 130 km:n pituisella matkalla "Syrakuusaan", joka on Sisilian itärannikolla. Purjehdussuuntana oli pohjoinen pyrittäessä tähän siihen aikaan suureen ja merkittävään kaupunkiin. Todennäköisesti lastia purettiin täällä, sillä matkaa voitiin jatkaa vasta kolmen päivän kuluttua.
13.He purjehtivat Sisilian itärannikkoa seuraten ja saapuivat "Reegioniin" (nyk. Reggio di Calabria), joka on Italian mantereen »varpaan kärjessä». Matkaa sinne oli Syrakuusasta 110 km. Kastor ja Polluks olivat myös Reegionin suojelijoita (vrt. j .11). Etelätuuli vei heidät sitten nopeasti läpi Messinan salmen ja ohi Etnan jättimäisen kraatterin Napolin satamakaupunkiin Puteoliin (nyk. Pozzuoli), joka oli Reegionista 300 km:n päässä. Puteoli, joka sijaitsi 11 km nykyisestä Napolista länteen, oli roomalaisten tärkein syväsatama koko Etelä-Italiassa.
14.Puteolissa oli suuri juutalainen siirtokunta. Kaupunki ei ollut kaukana Roomasta, ja oli luonnollista, että kristinusko oli levinnyt pääkaupungista maaseudulle. Matka oli kestänyt jo useita kuukausia, mutta sadanpäämies myönsi vielä seitsemän päivää lykkäystä, jotta Paavali ehtisi tavata Puteolin kristittyjä. Sanat "lähdimme Roomaan" toistuvat lähes samanlaisina jakeessa 16. Tässä jakeessa 14 tarkoitetaan "Ager Romanusta", Rooman valtiota, kun taas jae 16 tarkoittaa muurien ympäröimää kaupunkia. Paavali oli vihdoinkin päässyt tavoitteeseensa.
15.Jo useita vuosia aikaisemmin Paavali oli Roomalaiskirjeen välityksellä valmistanut Rooman veljiä tuloonsa (vrt. Room 1:9 ss.). Nyt nämä veljet kiiruhtivat häntä vastaan. Heidän joukossaan oli varmasti seurakunnan vanhimpia. Paavali tuli Roomaan vanhaa Via Appiaa. Via Appia oli yksi Etelä-Italiassa olevista suurista roomalaisista teistä, ja se oli saanut nimensä Appius Claudius Caecuksesta, joka pani alulle sen rakentamisen v. 312 eKr. "Appii Forum" sijaitsi n. 50 km Roomasta, kun taas "Tres Tabernae", 'Kolme majataloa', oli 15 km lähempänä kaupunkia. Tres Tabernaen nykyinen nimi on Cisterna.
16.Tässä Luukas kirjoittaa viimeisen kerran Apostolien teoissa »me-muodossa», mutta se ei merkitse sitä, että hän olisi hylännyt ystävänsä. Paavalin Roomasta Filemonille ja Kolossan seurakunnalle kirjoittamat kirjeet osoittavat Luukkaan olleen parhaillaan hänen luonaan (Filem 24; Kol 4:14). Paavalilla oli suhteellisen hyvät olot Roomassa, vaikka hän olikin vartijaan kahlehdittu. Jakeessa 20 hän viittaa ranteessaan olevaan kahleeseen. Koko ajan hänen täytyi olla valmiina lähtemään oikeuden eteen, mutta hänellä oli täydellinen vapaus ottaa vastaan vieraita, julistaa ja kirjoittaa. Hänellä ei näytä olleen mitään taloudellisia huolia asuessaan »omassa vuokra-asunnossaan» (j. 30).
Paavali tapaa Rooman juutalaisia
17.Kolmena ensimmäisenä päivänä Paavali keskusteli luultavasti Rooman seurakunnan johtajien kanssa, mutta hän ei myöskään unohtanut velvollisuuksiaan juutalaisia kohtaan (Room 1:14-16). Hän halusi välttämättä julistaa myös Juudan kansalle, mutta hänen oli ensin saatava selville, toimisivatko paikalliset juutalaiset hänen syyttäjinään Jerusalemin Suuren neuvoston painostuksesta. Siltä varalta, että hänen jerusalemilaiset vihamiehensä olivat lähettäneet hänestä kielteisiä ja perättömiä tietoja, hän halusi ilmeisesti kumota ne heti alkuunsa. Paavali selittää lyhyesti mutta täsmällisesti, miksi hän oli vedonnut keisariin (j. 17-20).
18.Päällikkö Lysias, maaherrat Feeliks ja Festus sekä kuningas Agrippa olivat kuulustelleet häntä löytämättä syytä, miksi hänet olisi pitänyt tuomita kuolemaan. Päinvastoin he olisivat halunneet vapauttaa hänet. Kuninkaan lausunnosta ilmenee, että ainoastaan Paavalin vetoaminen keisariin oli ollut vapauttamisen esteenä (26:32).
19.Paavalin olisi ollut helppo kohdistaa syytöksiä juutalaisiin, mutta hän korosti, ettei se ollut hänen tarkoituksensa. Hän tahtoi vain puolustautua. Rooman hallituksella oli muutenkin huono käsitys juutalaisista, eikä Paavali halunnut käyttää sitä hyväkseen tai saattaa hallituksen asennetta vielä kielteisemmäksi. Juutalaisethan oli jopa karkotettu Roomasta joksikin ajaksi (18:2). Juutalaisille oli varmasti helpotus kuulla, ettei hän halunnut tehdä heidän asemaansa vaikeammaksi.
20.Hän korosti, ettei hän ollut kutsunut heitä luokseen saattaakseen heidät hankaluuksiin. Se, että hän oli täällä vankina, johtui siitä, että hän kristittynä uskoi Jeesuksen Kristuksen olevan Israelin toivo ja juutalaisten messiaanisen toivon ruumiillistuneen Jeesuksessa. Paavali korosti täällä samoin kuin Jerusalemissa, ettei kristinuskon sanoma suinkaan vie pohjaa Israelin uskonnolta. Sen sijaan se on isille annettujen lupausten täyttymys.
21.Merkillistä kyllä, Rooman juutalaiset eivät olleet saaneet Jerusalemissa olevilta uskonveljiltään mitään tietoja Paavalista. Niinpä heillä ei ollut myöskään toimintaohjeita. "Veli" tarkoittaa Jerusalemista tulevia juutalaisia vieraita. Ehkä sieltä ei ollut vielä ennätetty Roomaan. Lukuun ottamatta talvehtimista Maltalla matka oli sujunut Paavalilta nopeasti sen jälkeen, kun hänet oli päätetty lähettää Roomaan (25:11 ss.). On myös mahdollista, että ylimmäinen pappi ja hänen apulaisensa olivat arvelleet mahdottomaksi saada Paavalia tuomituksi Roomassa, koska yritys oli epäonnistunut niin surkeasti Kesareassa. Nämä juutalaiset käyttäytyivät hyvin diplomaattisesti. He kielsivät tuntevansa ollenkaan asiaa, ja luultavasti se oli totta. Vaikka he eivät tunteneetkaan tätä nimenomaista tilannetta, he olivat kuitenkin saattaneet kuulla puhuttavan Paavalista. Ja seuraavan jakeen mukaan he tiesivät, että kristinuskoa oli vastustettu kaikkialla.
22.Koska he pitivät kristinuskoa juutalaisuuden uutena puolueena tai lahkona (vrt. 24:5), he varmasti yllättyivät kuullessaan Paavalin yhdistävän sen Israelin toivoon. He näyttivät tietävän kristinuskosta vain sen, että se sai osakseen vastustusta juutalaisten taholta kaikkialla. Roomassakin oli varmasti juutalaiskristittyjä. Mutta kaupungissa oli siihen aikaan yli kaksi miljoonaa asukasta, ja juutalaiset olivat hiljattain palanneet takaisin karkotuksen jälkeen (18:2). Siksi ei olekaan ihme, elleivät he tunteneet kaupungin juutalaiskristittyjä.
23.Hänen luokseen tuli "vielä useampia" juutalaisia. Mahdollisesti nämä edustivat niitä seitsemää synagoogaa, jotka Roomassa uskotaan olleen siihen aikaan. Kaupungin juutalaisväestön lukumäärän arvellaan olleen noin 60 000. Kokouksesta tuli pitkä. Paavali todisti omasta uskoontulostaan, ja muuten hän puhui juuri niin kuin hänellä oli tapana juutalaisille puhua. Vanhan testamentin kirjoitusten avulla hän osoitti, että Jeesus oli Messias. Hän käytti lähtökohtanaan Mooseksen lakia, jonka viholliseksi häntä väitettiin. Tällaisen saarnan »kirjoitusten mukaan» Jeesus oli pitänyt Emmauksen tiellä (Luuk 24:27). Siinä tähdennetään Vanhan testamentin merkitystä.
24.Tämä on tavanomainen seuraus Jeesuksen Kristuksen julistamisesta. Hyvän siemenen vastaanottajien joukossa tulee aina olemaan erilaisia kasvualustoja (Matt 13:19-23; Hebr 4:2). Vrt. 17:32-34.
25.Paavalin sanat jakeissa 25-27 viittaavat siihen, että hän koki juutalaisten suhtautumisen pääasiassa kielteiseksi. Juutalaisille oli ominaista pyrkiä kollektiiviseen kannanottoon, kun taas pakanat tekivät ratkaisunsa yksilöinä (vrt. j. 23).
26.Tässä ja seuraavassa jakeessa Paavali lainaa Jes 6:9-10:n sanoja. Jeesus käytti samaa kohtaa puhuessaan niistä, jotka eivät ottaneet vastaan hänen sanojaan (esim. Luuk 8:9-10). Johanneskin lainasi tätä kohtaa kuvatessaan ihmisiä, jotka kuulivat Jeesusta, mutta eivät uskoneet, Joh 12:40-41. Lainauksessa toistetaan tarkasti Septuaginta-käännöstä.
27.»Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut», kirjoittaa Paavali Room 11:25:ssä, jossa hän tutkii tarkkaan tätä kysymystä. Samoin hän kirjoittaa 2 Kor 3:15-16:ssa: »Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.» Paavali oli lainannut monia Vt:n kohtia, ja hän päätti puheensa profeetta Jesajan varoittaviin sanoihin. Ne eivät olleet hänen omia sanojaan, eivät oikeastaan myöskään Jesajan. Ne olivat Jumalan sanoja.
28.Tämän Paavali oli aikaisemmin sanonut Pisidian Antiokiassa (13:46) ja Korintossa (18:6). Pelastuksen sana oli lähetettävä pakanoille, jotka ottaisivat sen vastaan aivan toisella tavalla kuin juutalaiset. Evankeliumia sanotaan "Jumalan pelastussanomaksi". Paavali ei sanonut tätä tuomitakseen juutalaisia, vaan havahduttaakseen heidät: »... sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä» (Room 11:14).
29.Tämä jae puuttuu tietyistä käsikirjoituksista. Siinä kerrotaan, että lähtiessään juutalaiset väittelivät kiivaasti keskenään. Paavali oli varsin rohkea lainatessaan Jesajan sanoja ja suunnatessaan ne niin suoraan kuulijoilleen. Ehkä tässä tarkoitetaan vain jakeen 28 sanoja, joiden mukaan evankeliumi oli julistettava pakanoille. Hänen saarnansa Jerusalemissa oli päättynyt samaan toteamukseen (22:21-22).
Paavali julistaa ja opettaa Roomassa
30.On mahdollista, ettei tämä asunto ollut sama kuin se, jossa hän asui ensimmäiset päivät Roomassa (j. 16). Tekstistä voidaan ymmärtää hänen vastanneen itse ylläpidostaan. Edes vankina hän ei ollut kenellekään taakaksi. Hän oli riippumaton viimeiseen asti. Kaksi vuotta keisarin tuomiota odotellessa eivät suinkaan kuluneet hukkaan.
31.Evankeliumi oli tullut silloisen maailman pääkaupunkiin jo aikaisemmin. Nyt Paavalikin oli tullut sinne, ja vaikka hän oli saapunut toisella tavalla kuin hän itse ja Rooman kristityt olivat ajatelleet, hän oli kuitenkin evankeliumin lähettiläänä tässä kaupungissa. Paavali ilmeisesti vapautettiin kahden vuoden kuluttua. On olemassa monta teoriaa siitä, miksi Apostolien teot päättyvät näin yllättäen, ikään kuin kesken. Yksinkertaisin selitys on ehkä se, että kirja kirjoitettiin heti apostolin vapauttamisen jälkeen, mahdollisesti hänen ollessaan lähetysmatkalla Espanjassa, mihin viitataan Ensimmäisessä Kleemensin kirjeessä vuodelta 96 jKr. Ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että Paavali olisi saapunut Espanjaan, mutta ks. Room 15:24. Kirja päättyy ilman mainintaa keisarin päätöksestä todennäköisesti siksi, että se oli tarkoitettu oikeudenkäynnin aikana käytettäväksi puolustuskirjoitukseksi. Apostolien tekoja on sanottu »kirjaksi, jolla ei ole loppua». Se kertoo lähetystyöstä, joka tulee jatkumaan aina Herran paluuseen saakka.