Luku 12. Kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 12:1-25)
Jaakob mestataan ja Pietari vangitaan
1.Tämä "Herodes" on Herodes Agrippa I. Hän oli Herodes Suuren pojanpoika - tämähän surmautti lapset Beetlehemissä - ja Johannes Kastajan teloituttaneen Herodes Antipaan veljenpoika. Hän oli ennen kaikkea poliitikko, jolla ei ollut mitään erityistä kristittyjä vastaan, mutta hän oli innokas mielistelemään juutalaisia. Hän oli juutalaisten viimeinen kuningas. Herodes oli asunut pitkään Roomassa, ja hänen elämäntapansa oli täysin roomalainen. Hän noudatti kuitenkin juutalaisten lakeja hyvin tarkasti. Josefus väittää, ettei hän koskaan laiminlyönyt säädettyjä uhreja.
2.Evankeliumien ulkopuolella Jaakob mainitaan vain kahdesti Ut:ssa, tässä ja 1:13:n nimiluettelossa. Ei tiedetä, miksi juuri Jaakob mestattiin, mutta hän oli itse kerran sanonut olevansa valmis juomaan Mestarinsa maljan ja tulemaan kastetuksi hänen kasteellaan (Mark 10:37-40). Nyt hän sai apostoleista ensimmäisenä kärsiä marttyyrikuoleman. Tilanne osoittaa, ettei Jumala aina puutu tilanteeseen ja säästä omiaan vainolta ja kärsimyksiltä.
3.Tämä vaino ei oikeastaan kohdistunut koko seurakuntaan. Vain "muutamia" vangittiin, ja kaikesta päätellen tarkoitus oli surmata pari johtajaa. Kenties arveltiin koko toiminnan luhistuvan johtajien mukana. Luultavasti juutalaiset olivat puoltaneet juuri Jaakobin surmaamista. Herodes ei halunnut aiheuttaa levottomuutta juhlan aikana. Juhla-aika alkoi 14. päivänä niisan-kuuta illalla ja kesti 21. päivään saakka (2 Moos 12:18). Juutalaisten ankarien lakien mukaan rikollista ei ollut lupa teloittaa juhlan aikana.
4.Pietari oli kerran aikaisemmin päässyt vankilasta ihmeen avulla, ja nyt vankilaa aiottiin vartioida tavallista tiukemmin (vrt. 5:17-26). Roomalaisen tavan mukaan vartijat vaihtuivat joka kolmas tunti. Näytti siltä, että Pietarin loppu oli lähellä, mutta todellisuudessa Herodes oli paljon lähempänä kuolemaansa kuin hän (j. 23)!
5.Kaksi vastakkaista voimaa oli toiminnassa. Pahuus ilmeni vainoina ja uhkauksina, mutta seurakunta turvautui ainoaan käytettävissään olleeseen aseeseen, rukoukseen. He eivät voineet luottaa poliitikkojen apuun, eikä yleistä mielipidettä varmasti saataisi taivutetuksi Pietarin puolelle, mutta rukoilla he voivat. Väkivaltaista maailmaa ja sen voimia vastassa oli joukko heikkoja ihmisiä, joilla oli voimakas ase. He rukoilivat yötä päivää (j. 12). Näyttää siltä, että koko seurakunta oli antautunut rukoukseen, vaikkakaan kaikki eivät olleet koolla samassa paikassa. Marian kodissa oli »koolla monta» (j. 12), mutta »Jaakob ja veljet» eivät olleet siellä (j. 17). Jaakobia he eivät olleet saaneet vapautetuksi, mutta he rukoilivat joka tapauksessa. Tässä luvussa on kaksi merkittävää "mutta-sanaa": »Mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä» (j. 5), »Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi» (j. 24).
Enkeli vapauttaa Pietarin
6.Inhimillisesti ajatellen Pietari oli tullut elämänsä viimeiseen yöhön - mikäli Herodes saisi toteuttaa tahtonsa. Hänet oli kiinnitetty kahleilla, ja tilanne näytti toivottomalta. Oli tavallista, että vanki sidottiin toiseen vartijaansa, mutta Pietari oli kahden vartijan välissä kahleissa. Ja muut kaksi vartijaa olivat nähtävästi oven ulkopuolella.
Tämä pääsiäinen oli aivan toisenlainen kuin se, jolloin Pietari oli kieltänyt Jeesuksen. Nyt hän nukkui niin sikeästi, ettei hän herännyt edes silloin, kun selli tuli valoa täyteen. Enkelin täytyi töytäistä häntä kylkeen (j. 7)! Ehkä hän oli muistanut Jeesuksen lupauksen, jonka mukaan hän eläisi vanhaksi (Joh 21:18-19).
7.Vain Jumala tietää, miksi Pietari vapautettiin mutta Jaakobia ei. Voimme kuitenkin olla vakuuttuneita siitä, että Jumala menetteli viisaasti kummassakin tapauksessa. Pietarin vapautus tapahtui vasta viimeisenä yönä ennen oikeudenkäyntiä. Mutta Pietari itse ei tiennyt vapauttajansa olevan enkeli, "vaan luuli näkevänsä näyn" (j. 9). Sotilaat eivät enkeliä nähneet. Vankia vartioivalla sotilaalla oli useimmiten vasen ranne sidottu vankiin oikean käden ollessa vapaana. Vangilla oli kahle oikeassa kädessään. Tässä tapauksessa vartio oli kaksinkertainen.
8.Enkeli kehotti Pietaria toimimaan vapaan miehen tavoin! Hän ei tyytynyt vain viemään Pietaria ulos vankilasta, vaan piti huolta myös siitä, että tämä oli kunnolla pukeutunut. "Paula-anturat (sandalion)" on oikeastaan persialainen sana. Tässä kengässä oli vain puusta tai nahasta valmistettu pohja, joka sidottiin nilkkojen ympärille pitkillä nauhoilla. Sanaa käytetään Ut:ssa ainoastaan tässä ja Mark 6:9:ssä.
9.Koko pelastusoperaation ajan Pietari oli kuin poissaoleva. Hän luuli näkevänsä unta tai näyn. Hän ei ollut suunnitellut pakoa eikä ollut itse yrittänyt päästä vankilasta. Koko tapaus oli niin hämmentävä ja odottamaton, ettei hän käsittänyt sen olevan totta. Näitä Pietarin ajatuksia ei oikeastaan ole syytä kummastella, kun muistaa millaisia ilmestyksiä hän oli Jumalalta saanut. Kertomus on niin yksityiskohtainen ja elävä, että tuntuu kuin Luukas olisi itse ollut paikalla. Pietari oli kahden enkelin kanssa, mutta on selvää, että hän kertoi tästä kokemuksesta myöhemmin monta kertaa.
10.Pietari ei tietenkään kyennyt avaamaan rautaporttia, yhtä vähän vapauttamaan itseään vankilasta, mutta ei se ollut tarpeenkaan. Kaikki tapahtui itsestään! Jes 45:2:ssa oleva ennustus vaskiovista ja rautasalvoista, jotka murretaan, kävi tässä kirjaimellisesti toteen. Vankilana oli luultavasti Antonian linna, jossa Jeesus oli seisonut Pilatuksen edessä ja jossa Paavalia myöhemmin pidettiin vankina (21:33 - 23:30). Heidän piti kulkea kolmen vartion ohi, mutta yksikään niistä ei tehnyt elettäkään estääkseen enkeliä ja Pietaria. Enkeli lähti Pietarin luota heidän kuljettuaan vähän matkaa kadulla. Taivaallista vartijaa ei enää tarvittu, ja sitä paitsi tarkoitus oli, että apostoli käyttäisi nyt omia aivojaan ja eteensä asetettuja mahdollisuuksia. Jumala ei tee sellaista, mistä voimme selviytyä itse. Vankilassa enkeli herätti Pietarin ja vapautti hänet kahleista, mutta hän sai itse pukeutua. Vankilan ulkopuolella hänen piti vastata itse itsestään.
11.Vasta nyt Pietarille valkeni, mitä oli tapahtunut. Tähän saakka hän oli ollut kuin vain puolittain tajuissaan, samoin kuin aikaisemmin nahkuri Simonin talon katolla Joppessa (10:10 ss.). Mutta samalla hetkellä kun enkeli lähti, hän oli taas oma itsensä. Enkeli ennätti kadota, ennen kuin Pietari ymmärsi hänen todella olleen siinä, ennen kuin hän tajusi, ettei kaikki ollutkaan vain unta. Mutta se, että hän seisoi nyt siinä kadulla, hän, joka oli ollut kuolemaantuomittu vanki, riitti todistamaan, että hän oli todella vapautunut. Pietari selvisi pian ällistyksestään ja pystyi taas ajattelemaan selkeästi. Jakeesta 3 käy selvästi ilmi, että juutalaiset olivat toivoneet hänen kuolemaansa, mistä Pietari itsekin oli täysin selvillä.
12.Pietarista oli aivan luonnollista mennä tähän kotiin. Kenties juuri siellä oli huone, jossa ehtoollinen oli asetettuja jossa helluntain ihme oli tapahtunut. Se oli ensimmäisten kristittyjen kokoontumispaikka Jerusalemissa. Pietari meni siis suoraan vankilasta ystäviensä luo ja rukoilemaan. Marian miestä ei mainita, joten Maria oli luultavasti leski. Pietari tunsi muuten tämän talon niin kodikseen, että puhuessaan Markuksesta sanoi: »minun poikani Markus» (1 Piet 5:13). Myöhemmin Papias kertoo Markuksen kirjoittaneen evankeliuminsa Pietarin johdolla toimiessaan tämän tulkkina.
13.Oli tavallista, että juutalaisissa taloissa oli nuori tyttö ovenvartijana. Vrt. Joh 18:16, jossa eräs toinen portinvartijatar päästää Pietarin ylimmäisen papin pihaan. Rode meni "kuulostamaan", kuka ovella oli, sillä ovenvartijan tehtävänä oli ottaa selvää, millä asialla vieras liikkui. Roden asenteesta käy ilmi, että hän oli kristitty. Pietarin kolkutus saattoi pelästyttää talossa olijat. Portillahan olisi voinut olla Herodeksen sotilaitakin. Portin ja itse talon välillä oli piha. "Rodê" on kreikkalainen nimi, joka merkitsee 'ruusu'.
14.Pietari pääsi oikeastaan helpommin ulos vankilasta kuin sisään ystäviensä luokse! Se, että Rode tunsi heti Pietarin äänen, todistaa hänen vierailleen usein tässä kodissa. Tyttö oli ehkä myös kuullut Pietarin saarnaavan. Hän uskoi heti mitä kuuli toisin kuin sisälläolijat, joiden oli paljon vaikeampaa uskoa rukousvastaukseen.
15.Rukoilijat eivät suinkaan olleet täydellisiä ihmisiä, mutta Jumala kuuli kuitenkin heidän rukouksensa. Jos Jumala vastaisi ainoastaan täydellisiin rukouksiin, ei saataisi yhtään rukousvastausta. He uskoivat Jumalan kuulevan rukoukset, mutta kun hän vastasi, he eivät uskoneet. Monesti on kaikkein vaikeinta uskoa sitä, mitä ihminen kaikkein eniten toivoo. Opetuslapset eivät suinkaan heti uskoneet Jeesuksen nousseen kuolleista (esim. Luuk 24:41). Juutalaisen käsityksen mukaan jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkeli. Jeesuksen sanat Matt 18:10:ssä lasten enkeleistä vahvistavat tätä käsitystä. Kun Marian talossa olijat luulivat portilla seisovan olevan Pietarin enkeli, he kenties ajattelivat Pietarin jo kuolleen.
16.Ilmeisesti kaikki kuulivat kolkutuksen, ja nyt heitä juoksi useita ulos avaamaan. Rode oli ollut oikeassa. He olivat rukoilleet, ja Jumala oli jo vastannut, mutta he eivät olleet saaneet sitä varmuutta, jollaisen rukoilija toisinaan voi saada. Pietari ei varmaankaan kolkuttanut kovin äänekkäästi. Saattoi olla vaarallista herättää naapureita. Jos kotitarkastuksia ryhdyttäisiin suorittamaan, Marian talo olisi pian vaaravyöhykkeessä.
17.Kaikki halusivat tervehtiä Pietaria, eikä hän saanut suunvuoroa. Hänen oli pyydettävä elekielellä heitä vaikenemaan. Hänen ensimmäinen ajatuksensa vapautumisen jälkeen oli ylistää Herraa tästä ihmeestä. Hän ei kertonut ainoastaan, että Herra oli vapauttanut hänet, vaan myös, "kuinka" se oli tapahtunut. Tässä mainittu "Jaakob" oli Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan johtaja (15:13). Hänet luettiin yhdessä Pietarin ja Johanneksen kanssa seurakunnan »pylväiksi» (Gal 2:9; Apt 21:18). Hän on kirjoittanut Jaakobin kirjeen. Jaakob ja muut "veljet" eivät olleet rukouskokouksessa Marian talossa, mutta todennäköisesti tuona yönä pidettiin useita rukouskokouksia. Ei tiedetä, minne Pietari lähti. Apostolien teoissa ei puhuta hänestä enää paljon. Hänen kerrotaan myöhemmin olleen taas Jerusalemissa ja osallistuneen apostolien kokoukseen (l. 15). Luukas ei mainitse Pietarin ja Paavalin kiusallista kohtaamista Antiokiassa (Gal 2:11-14).
18.Kumpikaan vartijoista, joihin Pietari oli ollut kahlehdittu, ei todennäköisesti herännyt ennen päivänkoittoa. Niinpä kadonneen vangin etsinnätkin aloitettiin vasta aamulla. Sotilaat eivät olleet syyllistyneet mihinkään rikkomukseen, mutta he tiesivät, mikä heitä odotti. Vartija, joka päästi vangin pakoon, sai tavallisesti sen rangaistuksen, joka vangin oli määrä saada. Jakeesta voidaan päätellä vapautuksen tapahtuneen viimeisen yövartion aikana, kello kolmen ja kuuden välillä aamulla. Jos se olisi tapahtunut aikaisemmin, vangin katoaminen olisi huomattu vahdinvaihdossa.
19."Käski viedä heidät rangaistaviksi", sananmuk. »käski viedä heidät pois». Todennäköisesti heidät teloitettiin. Herodesta ei ilmeisesti haluttanut jäädä Jerusalemiin tällaisen tapahtuman jälkeen. Ehkä hän tunsi kärsineensä kirvelevän tappion. Kesarea oli sekä Herodes-suvun kuninkaitten että Rooman maaherran asuinkaupunki.
Herodeksen kuolema
20.Tyyro ja Siidon olivat kaupunkeja Foinikian rannikolla. Rooman vallan aikana ne olivat itsenäisiä, mutta taloudellisesti ne olivat Herodeksen maasta riippuvaisia. Siksi oli poliittisesti viisasta olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Emme tiedä, mikä oli herättänyt hänen vihansa kaupunkeja kohtaan. Juudean ja Tyyron välillä käytiin erityisesti vilkasta vehnä- ja hunajakauppaa.
21."Määrätty päivä" saattoi olla keisari Klaudiuksen kunniaksi vietettävä päivä. Tällöin järjestettiin Kesarean suurella areenalla roomalaisen mallin mukaiset kisat. »Määrätty päivä» oli kuitenkin myös se päivä, jonka Kaikkivaltias oli säätänyt Herodekselle.
22.Josefuksen mukaan kansa puhui näin: »Ole meille armollinen. Tähän saakka olemme kunnioittaneet sinua ihmisenä, mutta tästä hetkestä lähtien tunnustamme sinun olevan enemmän kuin kuolevainen ihminen.» Erityisesti Rooman keisareita palvottiin jumalina. Tämä kunnianosoitus imarteli kunniankipeätä kuningasta. Herodes oli edomilaista sukua, mutta hän tunsi juutalaisten jumalanpalvelustavat, ja juutalaisten kuninkaana hänen olisi pitänyt välittömästi lopettaa tämä mieletön näytelmä. Yksikään juutalainen ei voinut osallistua tällaiseen syyllistymättä jumalanpilkkaan.
23.Tässä on päinvastainen tapaus kuin myöhemmin, jolloin Paavalia ja Barnabasta kumarrettiin jumalina (14:14-18). Herodes otti kunnian itselleen, ja hän koki samanlaisen kuoleman kuin isoisänsä Herodes Suuri. Josefus sanoo hänen eläneen viisi päivää tämän jälkeen ja matojen syöneen tänä aikana hänen mätänevää lihaansa. Tämä tapahtui kohta pääsiäisen jälkeen vuonna 44. Enkelin ei sanota olleen näkyvä, mutta Herodes sai kokea hänen olevan todellinen. Enkeli kosketti Pietaria, ja tämä vapautui vankilasta. Enkeli kosketti Herodesta, ja tämä kuoli. Herodekselle kävi samoin kuin aikoinaan Nebukadnessarille. Kuningas syöstiin alas kaiken loistonsa keskellä; ylpeys kävi lankeemuksen edellä (ks. Dan 5:18-21).
Barnabas ja Saulus palaavat Antiokiaan
24.Tämä on toinen kerta, kun näin todetaan Apostolien teoissa (vrt. 6:7). Sanonta toistuu jälleen 19:20:ssa. Jumalan sanan menestyminen mainitaan vainoojan synkän kuoleman vastapainona. "Menestyi (auksanè)", se kasvoi kuin kasvi (Matt 6:28) tai niin kuin lapsi kasvaa (Luuk 1:80). Toiminta-alue laajeni sitä mukaa kun opetuslasten määrä lisääntyi. Vaikka uskon vastaanottaneet ihmiset olivat heikkoja, evankeliumin voima ei siitä vähentynyt.
25.Vastustajat olivat kärsineet tappion. Herodes oli kuollut, mutta Jumalan sana eli, ja Herran sanansaattajat olivat täydessä toimessa. Barnabas ja Paavali palasivat nyt Antiokiaan. Ei tiedetä, olivatko he olleet rukouskokouksessa yöllä Marian talossa, mutta selvästikin he olivat tuttuja tässä kodissa. Barnabas oli Marian pojan Markuksen serkku (Kol 4:10). Markus seurasi heidän mukanaan Kyprokselle ja Pamfylian Pergeen, mutta siellä hän erosi heistä (13:13). Tämä johti Barnabaan ja Paavalin välirikkoon (15:37-40).